18. helmikuuta 2014

Näin meillä taas kerran...

 
Meitä on tässä taloudessa kaksi raivotautista. Silloin kun toinen ei oireile, niin toinen voi vapaasti olla, noh raivona. Mio oli eilen hyvällä tuulella ja kaikki meni kuin rasvattu hänen puoleltaan, mutta samaa ei voi sanoa itsestäni. Nousin väärällä jalalla heti kättelyssä ja olin kuin vihainen ampiainen koko päivän. Meillä huudetaan, ja eilen kun olin laittanut lapset nukkumaan huomasin että mun kurkkua särki kaikesta huutamisesta. Jei, olipa hyvä mieli varmasti kaikilla. Onneksi tänään mä olen taas zen, ja Mio sai aamulla vapaasti olla känkkäränkkä. Hyvä jako meillä, onneksi ei olla samaan aikaan v-mäisiä.


(Teksti kirjoitettu jo eilen, mutta unohdin julkaista :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti