12. helmikuuta 2014

Lasten kuulumiset

Pari kuukautta on tosiaan vierähtänyt ja Main kehitys on kyllä ollut huimaa ihan kaikilla tasoilla. Ensiksi niin Mai on ruvennut kävelemään. Heti uudenvuoden jälkeen hän taisi ottaa 4 askelta ja nyt helmikuun puolessavälissä Mai vain kävelee, konttausta ei oikeestaan näe enää ollenkaan meillä. Mai on nyt 10,5kk.
Mio taisi olla samoissa lukemissa ensiaskelten ottamisessa, ja Mio käveli 11 kuisena, eli hänkin aika aikainen. Neuvolasta kertoivat että yleensä afrikkalaiset/puoliksi afrikkalaiset ovat keskivertoa nopeampia fyysisessä kehityksessä. Mä en voi tietenkään tätä allekirjoittaa kun on vain kaksi lasta, mutta saattaa tuossa olla perää.
Mai on myös avannut 'sanaisen arkkunsa' ja sanoo: Mamma, tack tack, hej hej, hau hau ja titta. Huhheijaa! En pysty käsittämään että Mai on tällänen sana-seija, kun Mio taisi olla reippaasti yli yhden kun ensimmäinen sana tuli. Tähän nopeampaan kielelliseen kehitykseen vaikuttaa mielestäni kolme asiaa:
-Sukupuoli (tytöt ovat vain nopeampia juttelemaan, onhan niillä yleisesti ottaen muutenkin elämässä vähän enemmän puheenlahjoja kuin miehillä... höm höm... omakohtaista kokemusta on)
-Pikkusiskous. Sana-seppo pitää huolen taas siitä että tämä pienempi kuulee puhetta aamusta iltaan.
-Ja se, että mä tokan lapsen kohdalla lässytän Maille varmasti tuplasti enemmän kuin mitä Miolle aikoinaan. Vasta nyt rupattelu tulee luonnostaan.
Vielä yksi iso muutos on mielestäni tapahtunut Maissa. Se on melkein aina hyvällä tuulella. Hymyilee, 'nauraa'(ja '' merkit siksi että kovinkaan ääneen Mai ei vieläkään naura, ellei sitä sitten oikein kutita kunnolla), juttelee, nukkuu paljon paremmin kuin ennen ja on kaikenkaikkiaan aivan mahtava tyyppi. Huomaan että oma fiilis on muuttunut tosi paljon Maita kohtaan nyt kun tässä on tällänen muutos tapahtunut. On se aina ollut ihana, mutta nyt se on selvästi löytänyt oman persoonansa joka on niin valoisa ja valloittava, kiltti mutta jääräpäinen <3 niin helppo rakastaa.
Mai on myös siirtynyt nyt Mion huoneeseen antaen mulle enemmän rauhaa öisin. Ainakin noin niinkuin teoriassa.

Mion kehityksestä ei sitten taas voi sanoa ihan samaa.
 Siitä on tullut kovaääninen raivohullu, joka kyseenalaistaa aivan kaiken - kokoajan, sanoo EI ainakin 74 kertaa päivässä, ja saa mut muutenkin hulluuden partaalle vähintään kolmena päivänä viikossa. Tässäkin on vähän kyllä fiilikset muuttuneet!
  Huomaan että kaipaan enemmän aikaa 'erossa' Miosta, ja että tuo kerho on ihan pelastus meidän suhteelle. Ei varmaan kaikille tule samanlaista uhmaa, mutta sanoisin että tämä oli jotenkin odotettavissa koska Mio on aina ollut persoona. Lohduttaudun sillä, että teini ikä on helppo, koska aijon pitää pintani nyt 110% ja nauttia työn hedelmistä sitten kun herra on pahimmassa angstissa.
Mä olen ihan puhki tosiaan noin kolmena päivänä viikossa, ja kiitän luojaa siitä että hyviä päiviä on ainakin vielä toistaiseksi enemmän kuin huonoja. Joskus tuo tappelu alkaa heti aamusta, ja jatkuu ihan siihen minuuttiin kun Mio menee sänkyyn. Ooh lord, anna mulle voimia... Jokainen voi sitten miettiä että miksi ajattelen ansaitsevani jonkun herkkupalkkion kun illan viimeinen taisto on käyty. Niih.



2 kommenttia:

  1. Täällä myös uhmaillaan. Joskus myös heti siitä hetkestä kun silmät aamulla aukeavat ja sinne iltaan, kun silmät taas suljetaan. Mutta onneksi on hyviäkin hetkiä :) tsemppiä sinulle sinne!

    VastaaPoista
  2. Tänään Mio jäi ainakin ihan kivasti kerhoon :) Ehkä se siitä helpottaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista