28. marraskuuta 2013

Hanskat

Mai joutuu tästä lähtien nukkumaan hanskat käsissä. Sillä on todella inhottava tapa nipistellä, ja vielä kovaakin, yöllä! Mä en ole viime yönä unta täysin tavoittanu, kun suurempi tehtävä oli yrittää pitää Main käsille järkevmpää tekemistä. Kynnet ovat lyhyet, se ei tosin riitä kun toinen on päättänyt nipistää mammaa. 

Ps. Tokaviimeistä yötä viedään vanhassa kämpässä. Yritän taas totuttaa Mion omaan sänkyynsä ja että hän pysyis siellä. Tarkoituksena on että Mio oppisi nukkumaan omassa huoneessa Main kanssa. 
Vaikka vauvan kanssa nukkuminen onkin antoisaa (ei tosin kiitos nipistelyn), ei mielestäni tämä päde enää 2v kanssa muuta kuin satunnaisesti. 
Onko muilla leikki ikäisiä, jotka hakeutuvat vielä viereen öisin? Mitä tykkäätte? 
Miten 2,5v unikoulutetaan ilman, että toiselle tulee paha mieli? Tapella en siis halua.

25. marraskuuta 2013

Mio maamman saappaissa


Mulla on viikonloppuisin tapana laittaa muksuille telkku päälle olohuoneeseen ja makoilla itse sängyssä vielä hetki. Kuulin sängyn pohjalta nyt sunnuntaina kuinka Mio jälleen täytti mun saappaani paasaamalla Maille talon säännöistä.

'Nää Mai inte taa!' (Ei saa ottaa)
'Mai bot me anden' (käsi pois)
'Mamma bii aji' (äiti suuttuu)

Mä hihittelin sängyssä <3 

Me eletään muuton ärsyttävintä vaihetta, eli odottamista. Himmailen tuon pakkaamisen kanssa, koska olen sen verran tehokas että jos mä tänään päätän pakata tavarat, niin mehän ollaan sit ihan laatikoiden armoilla loppuviikko! 
Viikonloppu meni taas vanhempien luona huonekalujen tuunaamisessa. Maalasin Main syöttötuolin ja ne ostamani yöpöydät vielä kertaalleen. Sain ostettua eteiseen peilin ja ompelin esiliinan mun keittiön verhoista. Lapsille olisi tarkoitus tehdä myös omat esiliinat kunhan saan lisää aikaa jostain niiden tekemiseen. 




20. marraskuuta 2013

Kellon tuunailu


Mulla iski tylsistyminen tuohon mun kelloon joka on palvellut mua jo melkoisen monta vuotta. Ostin leveää pitsinauhaa ja kiristin sen kellon ympärille. Sen jälkeen vain valkoisella spray maalilla ympäri ja alla lopputulos. Melkoisen onnistunut, vaikka ei niinkään tasainen olekkaan. Itse tehty on musta kiva, ja se saakin näkyä!


17. marraskuuta 2013

Voihan viikonloppu

Perjantaina oli hulinapäivä kun kävin allekirjoittamassa vuokrasopparin ja siitä alkoikin uuden kämpän suunnittelu. Uudessa asunnossa on yksi huone enemmän ja yli 20m2 enemmän tilaa kuin nykyisessä. Halleluja! Ja säilytystilaa! Ja Eteinen! Kylppäri ja vessa erikseen! Mä olen tällä hetkellä niin tässä sisustuksen huumassa ja suunnitelmat tulee uniinkin! Mun tietokonepöytä täyttyy listoista ja iskän kellari on täynnä mun tuunaamia juttuja ;)



Koko viikonloppu on siis mennyt näissä tunnelmissa. Mä en ikinä ole ollut mikään sisustaja, ja kaikki mun kodit ovat koostuneet erilaisista kalusteista ja tyyleistä hipsomhapsom. Nyt kuitenkin ajattelin edes yrittää hankkia yhdenmukaista kalustusta, tai siis yhteensopivia juttuja. 
Inspiraatiota haetaan muiden blogeista(!) ja ideoita itse tehtävistä jutuista otetaan vastaan. Haluan meille kodikkaan pesän seuraavaksi viideksi vuodeksi <3



Mä en malta odottaa sitä, että saan ihan ikioman makuuhuoneen! Siis mitä luksusta! Toki lapset ovat sinne tervetulleita, mutta siitä tulee mun oma rauhottumis paikka, missä tulee olemaan vain aikuisten juttuja, eikä junaratoja ja duploja! Halleluja!

Viikonlopun aikana me ollaan tuunattu: Peili, yöpöydät, tarjotin, ilmoitustaulu, eteisen penkki sekä valokuvakehykset. Musta on niin ihanaa uudistaa vanhaa oman taitojensa (ja iskän) mukaan.

Kävin juuri ostamassa lasten huoneeseen valtavan maton, ja huomenna saan toivottavasti uuden keittiön pöydän.

Joku päivä tällä viikolla pitäisi käydä taas heittämässä kirppis rundia ja tehdä mahdollisia löytöjä uuteen asuntoon. Ensi sijaisesti haussa olisi valoja uuteen asuntoon, sillä vanhat valot jäävät tähän kämppään, joten uutta/vanhaa pitäisi ostaa tilalle, sillä ilman valoja me ei voida yöpyä ensimmäistäkään yötä.

Erityisesti mietin että minkälaisen valon haluan omaan makuuhuoneeseen... Minkälaista valaistusta te suosittelette? Entä olohuoneeseen? Keittiöön? 


15. marraskuuta 2013

Arvonnan voittaja!

Hei, tällä kertaa voittaja olikin anonyymi! Laitan sulle sähköpostia vielä tänään :)



Täällä tosiaan kiirettä pitää. Saatiin isompi asunto ja muutto tulee nyt taas mulle luontaisella aikataululla - eli aivan helvetin kiirellisesti :) Tänään tosiaan varmistui asunto, ja tasan kahden viikon päästä pitäis vanha kämppä olla tyhjä ja siivottu! Nyt tulee siis olemaan hiljaista blogissa varmasti enemmän kuin normaalisti, sillä mulla on paljon mietittävää. 

Sain tässä muuton keskellä pienen sisustus inspiraation ja ostin kahdet vanhat 60-luvun yöpöydät joita duunailen iskän kellarissa. Niistä tulee valkoiset ja ajattelin vaihtaa vanhan vetimen mahdollisesti 'timantiksi'. 
Löysin myös säilytyspenkin, jonka päätin maalata valkoiseksi. Niin pitkälle olen päässyt että olen kaikki hionut ja paklannut, ja tuon penkin olen maalannut jo alusmaalilla. Tykkään tosi kovaa tehdä käsillä tällästä pientä entisöintiä. Musta on hienoa ostaa käytettyä tavaraa ja uudistaa siitä oman näköinen. Ehkä kynnys tämän harrastuksen jatkamiselle pienenee kun ottaa heti kättelyssä vähän vaativampaa projektia. 

Tulossa on myös Ikea reissu sekä kirpparimyyntiä, josko vain saisin aikaseksi nämä kaikki.

Oih kun mä olen niin innoissani <3 tykkään muuttamisesta, se on uuden alku. 


12. marraskuuta 2013

Ai miten meillä menee?


No ihan sika hyvin! Mai on ollut aivan unelma lapsi tuota imetyksen lopettamista ajatellen. Tosiaan eka yö meni ikuisissa merkeissä, uuden opettelu kun vaati hieman totuttelua. Toka yö meni vikisemättä ja tarjosin vain vettä. Nyt on kohta viikko mennyt, eikä yhtäkään itkua ole yöllä ollut! Siis en pysty käsittämään että miten helppoa tämä oli. Oon tosi tyytyväinen että en korvannut rintaa pullolla, vaan laitoin kaikki hanat kerralla kiinni. Suosittelen!

Mun paras vinkki on se että kun päätät lopettaa imetyksen, niin asenne kohdilleen ja pysy päätöksessäsi. Lapsi vaistoaa heikon vanhemman, näähän on kuin jotain villi eläimiä <3 Mä tein unikoulun/yötarjoilujen lopetuksen yksin kahden lapsen kanssa, ja hyvin meni perhepedissäkin, vaikka helpompi olisi ehkä ollut jos Mai nukkuisi omassa sängyssä. Mä en tosiaan ihan vielä halua luopua mun vauvastani, joten lusikassa nukutaan vielä ainakin jonkin aikaa.

11. marraskuuta 2013

Vielä siitä arvonnasta

Unohdin mainita Xytol Arvonnan päättymispäivän ja se onkin tämä tuleva torstai klo 20.00. Vielä siis ehtii ja tästä pääsee arvonnan postaukseen!

Meillä on ollut kiireinen viikonloppu ja sama meno jatkuu. Isoja uusia tuulia on meneillään ja niistä kerron heti kun ehdin ;) Moikka!

7. marraskuuta 2013

Xytol Arvonta

Heissulivei taas jälleen kaikille! Nyt pyrähtää käyntiin taas arvonta, ja tämä se vasta mainio arvonta onkin! Kerron ekaksi hieman tarinaa avaamaan tätä arvonta tuotetta ja miksi tälläseen edes päädyin :)

Elikkäsiis mun laihdutus projekti alussa tein itselleni selkeän tavoite listan - sekä palkinto listan saavutetuista kiloista. Eräs näistä palkinnoista oli hampaiden valkaisu. Okei, mulla on tosi valkoiset hampaat jo ennestään, ja olenkin tyytyväinen! Ainut mitä halusin kokeilla oli saada tuo tummunut yläosa taas yhtä valkoiseksi niinkuin hampaiden alaosakin. Joten kun olin pudottanut painon alle 80, sain marssia apteekkiin.
Olin netistä lukenut Xytolin valkaisuliuskoista ja kuullut niistä hyvää feedbackiä! Ongelma oli vain se, että Vaasan apteekissa ei näitä ollut heti, joten kiireessä nappasin Yotulin valkaisugeeli pakkauksen. Mä aloitin siis sillä eniksi. Ekana iltana mulla oli vähän sellanen fiilis että tästä ei kyllä tuu mitään, koska en saanut muokattua itselleni kunnolla niitä muotteja. Yritin muutaman kerran, mutta alahampaiden muotti jäi löysäksi. No jaksoin sillä tuotteella viikon verran, kunnes kyllästyin. Tuntui ettei se aine vaikuttanut ollenkaan. Se myös pursui sieltä muotista ulos ja sylkeä erittyi jotenkin super paljon kun nuo muotit oli suussa. Puhuminenkin oli mahdotonta näillä kiskoilla.

Sitten päätinkin yrittää tuolla tuotteella, josta olin alunperinkin ollut kiinnostunut, Xytolin valkaisuliuskoilla. Ne oli heti paljon helpommat laittaa paikoilleen ja pysyi hyvin hampaiden  pinnassa. Paketissa on 15 kertakäyttö pakettia, joita on tarkoitus käyttää yhteen putkeen. Tietenkin jos on tyytyväinen tulokseen jo 10 päivän jälkeen niin käytön voi lopettaa.


Yllä ennen, ja alla jälkeen kuvaa. Siis joo, eihän ero ole suuri, mutta itselleni riittävä sillä lähtökohtakin oli jo tosi hyvä. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tähän, ja sainkin juuri sen mitä halusin, puhtaammat hampaat. Musta on tärkeetä että on puhtaat hampaat, se kertoo tosi paljon ihmisestä!  Paljon freeshimpi olemus. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Näitä löytyy hyvin varustelluista apteekeista, ja kannattaa kysyä myyjältä sillä jos niitä ei ole hyllyssä niin tilaamalla saa ihan päivässä/parissa! Netistä voi myös tilata täältä. Ja lisätietoa tuotteesta täältä

Pienen miinuksen saa tuote siitä että mukana oli melko suppeat käyttöohjeet. Onneksi nettisivuilta löytyi sitten laajempi selostus, eli sieltä kannattaa lukea jos jokin asia askaruttaa. 


Sainkin myös teille arvottavksi yhden tälläisen paketin! Woop woop!

Arvonnan ohjeet: 
Yksi arpa kommentoimalla blogia
Kaksi arpaa saa liittymällä lukijaksi bloggerin sivupalkista
  Kolme arpaa saa tykkäämällä Mio Poikani Mio -Blogin Facebook rymästä Klick!
Neljä arpaa saa mikäli mainostat arvontaa blogissasi tai fb sivullasi.

Muistakaa laittaa jokainen se sähköposti osoite, viime arvonnassa suurimmalta osalta se uupui :/ 

(xytol on lahjoittanut tuotteen arvontaan, kiitos heille siis ;) )

Imetyksen lopetus VOL 2


Mä olen ihan shokissa. Mai nukkui koko yön ilman itkun itkua. Se heräsi 3 kertaa ja hengaili hetken hereillä repien mun naamaani, mutta oli tyytyväinen! Siis wooot?!? 
Tarjosin hieman vettä, mutta ei maitoa. En pysty käsittämään. 
Ensi yö me siirrytään takaisin makkariin ja katsotaan että miten se onnistuu. 

Pysyn pessimistinä, ja oletan että takapakkia vielä tulee. 

6. marraskuuta 2013

Imetyksen lopetus VOL 1

Eli eilisten mietteiden lopuksi tein päätöksen lopettaa imetyksen. Päätös syntyi melko helposti ja tunne on oikeasti tosi helpottunut nyt kun tein itselleni selkeät säännöt lopetuksen suhteen. Takana on siis 6kk täysimetystä ja sen jatkoksi 1,5kk paljon imettämistä ruokailujen lisäksi. Yö imetyksiä on ollut tosi vaihtelevasti 2-6 kertaa/yössä. 
Pulloa Mai on ottanut todella nihkeästi, joten lopetuksesta osasin odottaa tahtojen taistelua. Pullon opettelua ollaan kyllä treenailtu, mutta neiti on ollut hyvinkin vastahakoinen sillä on ollut se toinenkin, se parempi vaihtoehto, rinta. Nyt kun sitä vaiheoehtoa ei enää ole, oli pullon opettelu siis edessä. 

Viimeinen imetys oli siis 5.11.2013 klo 06.00 aamulla. Sain vahvistusta lopetukseen juttelemalla perheeni kanssa ja sain paljon kannustuksia tähän hommaan. Kaikki oli sitä mieltä että Mai on todellakin valmis tähän, ja vakuuttuneita siitä että ei tuo tyttö ainakaan nälkään kuole.

Jotta en ratkeaisi imetykseen keskellä yötä, pimeinä hetkinä, kirjoitin itselleni selvät säännöt ja ajatukset paperille. Jepp, mä olen sen verran heikko ihminen että mulla pitää olla mustaa valkosella, etten sitten tosiaan ryhdy heikoksi. Kannustuslauseitakin mun paperilappuselta löytyi, ja ne tosiaan auttoi mua kun Mai itki pari tuntia viime yönä. 

Selitin Miolle että yöstä tulee meluisa ja että hänen ei tarvitse miettiä Maita. Mä tein sohvalle mulle ja maille imetyksenlopetus-tukikeskuksen :D
Päätin siis että me nukutaan sohvalla että Mio saa rauhallisen yön makkarissa.

Yö meni jotakuinkin näin:
Mai meni yöunille parvekkeelle mun äidin toimesta klo 21.00.
Mai heräsi klo 23.00 ja otin hänet mun viereen sohvalle. Kaikki valot pois ja ei mitään juttelua, pelkkä syli ja maitotilkka tuttipullossa. Mai itki 75min putkeen. Siis yhtä huutoa. Loppujen lopuksi itku vaimeni ja tämä maito addikti luovutti hienon taistelun jälkeen. Pakko nostaa hattua tytölle sitkeästä vastustuksesta. 
Mai nukkui siis pätkän 00.15-02.00. Seuraavaksi Mai huusi vain 25min ja musta oli tosi helpottava huomata että tuo itku aika lyheny alle puoleen. 25min menee vaikka päällä seisten. 
Mai nukahti taas siinä 02.30 pintaan ja heräsi seuraavan kerran klo 04.00. Yritin edelleen maitoa tarjota sen 50ml mitä mulla oli ollut läsnä ihan ekasta huutokonsertista lähtien. Nyt Mai otti ekaa kertaa pullon ja joi sen rytmikkäästi tyhjäksi, jonka jälkeen hän nukahti. 
Seuraava herätys oli klo 06.00. Mä tarjosin vettä pullossa jota Mai joi mielellään ilman itkua. Sitten se nukahti uudelleen mun syliin ja mä nukahdin istualteen sohvalle. Herättiin pommiin klo 08.00.

Kaikenkaikkiaan jäi tosi positiivinen fiilis, vaikka huutoa olikin melkoisen paljon. Musta tärkeintä oli se, että tein itelleni selväksi mitä halusin tehdä yöllä. Se oikeasti kannattaa miettiä etukäteen. 
Mun ajatukset muuttui yöllä sen verran suunnitelmista huolimatta, että päätin että tarjoan vain vettä tästä lähtien yöllä. Mä en halua joutua tarjoilla Maille vielä vuoden ikäisenäkin maitoa yöllä, sekoitella korvikkeita ja niin edelleen. Kyllä tuo 10kg tyttönen pärjää yön yli ilman ravintoa ihan varmasti.
Omaan sänkyyn mä en vielä halua sitä siirtää, tulisi liian paljon uutta kerralla, vaan me jatketaan kimpassa nukkumista. Musta tuo ruokailun lopettaminen onnistuu ihan hyvin perhepedissäkin, kunhan vaan tosiaan itse on varma asiasta. Itseäänsä ei saisi kyseenalaistaa enää yöllä, vaikka helppoa se on ulkopuolisen sanoa.

Nyt mulla on rinnat aivan super pinkeenä ja särkee aivan tolkuttomasti. Räjähdän. Muutenkin olo on ollut tänään aika surkea huonosti nukutun yön jälkeen ja kurkku kipeenä, kaktuksen nielleenä. Lihakset ovat jumissa kun nukkumisasennot eivät ole olleet parhaimmat mahdolliset. 
Seuraava yö menee varmasti jotakuinkin samalla tavalla kuin viime yö uskoisin. Mai on ollut jo paremmalla tuulella tänään kuin mitä eilen oli, mutta kyllä ilmassa on hieman muutoksen vastustusta. Siitähän tässä on kyse, uuden opettelusta. 



5. marraskuuta 2013

Apua



Miten te jotka nukkuneet perhepedissä, opettaneet vauvalle itse nukahtamisen omaan sänkyyn? Musta tuntuu että tehtävä tulee olemaan ihan täysin mahdoton, ja mä en ole edes kokeillut vielä :)  

Tän hetkinen tilanne on siis seuraava: 
Imetän Maita vielä vuorokaudessa varmaan 8 kertaa :) Jepp, uskokaa tai älkää mutta se on vain jäänyt päälle. Imetän ennen päikkäreitä ja jos on muuten vain väsynyt. Se on niin helppoa, ja vaikka inhoankin sen tekemistä, niin se on helpoin ratkaisu. 
Mai nukkuu 2-3 päikkärit päivisin. Ne eivät ole mikään ongelma. Se nukahtaa joko liikkuviin vaunuihin tai sitten kantokopassa ihan vain sinne sujauttamalla ja parvekkeelle. Joskus Mai nukahtaa heti kun olen sulkemassa tuota koppaa, ja joskus se jää tujottelemaan parvekkeen kattoa ja nukahtaa pikkuhiljaa. Eli päivät menevät jo mallikkaasti. MUTTAKU NE YÖT! 

Eli illalla Mai nukahtaa yleensä 21 pintaan tuonne koppaan parvekkeelle. Mä menen itse nukkumaan siinä 22 maissa ja otan silloin Main viereen mun sänkyyn. Joskus se havahtuu ja vähän heräilee, jolloin mun eka reaktio on imettää, koska mä en halua mitään huutokonserttia kun isoveli nukkuu kahden metrin päässä. 

Seuraavan kerran en tiedä koska imetän, sillä mä olen melko lahjakas uni asioissa. Veikkaisin että Mai syö pari kertaa yön aikana. Mä vastaan jokaiseen inahdukseen imettämisellä, vaistomaisesti. 

Auttakaa mua nyt, miten mä pidään huudottoman unikoulun tällä pienelle ihmiselle? Miten toinen totutetaan omaan sänkyyn? Entä tuo imetyksen lopetus? 

Mulla on lauantaina koko päivän menoa, jolloin äiti hoitaa näitä hattivatteja. Silloin olisi täydellinen sauma lopettaa tämä pelleily, mutta mun täytyy henkisesti valmistautua siihen etten mä ratkea sitten taas sunnuntaina imetykseen, kun se on niin helppoa. 

Ja kyllä, onnistumisen kannalta koen että on kaikista paras lopettaa kerrasta, niinkuin tein Mion kanssa. Musta myöskin tuntuu että Mai haluaa rintaa vain ja ainoastaan tavan vuoksi, ei se edes jaksa siihen enää keskittyä vaan imetys on sellasta huitelemista ja jatkuvasti keskeytyvää puuhaa. Me ollaan viime viikot harjoiteltu korvikkeen juomista ja se rupee nyt pikkuhiljaa myös sujumaan. Tarkoituksena on siis korvata rinta pullolla. 


(mielestäni on tosi huvittavaa että mä olen itse suorittanut tämän jo yhden lapsen kanssa, mutta ei pelkoakaan että muistaisin miten se tehtiin...)

3. marraskuuta 2013

Uima Maisteri

 (noi polvet <3)

Me mentiin eilen uimahalliin porukalla. Miohan on jo tottunut uimiseen mummun ja ukin viikottaisten uimahallivierailuiden takia. Mio on oikeestaan ihan hullu vedessä, se niin rakastaa vettä. Mio on vasta kaksi vuotta, ja pärjää yllättävän hyvin kellukkeiden kanssa, hyppii reunoilta veteen hyvinkin uhkarohkeasti, vaikka normaalisti Mio onkin varovaisempaa kaveria. 

Mai pääsi ensimmäistä kertaa Vaasan jäämereen, eli uimahalliin. Siis voi  tjiiisus kui kylmää se voikaan olla, pitää pysyä liikkeessä että tarkenee. 
Olin valmistautunut itkuiseen uintireissuun, koska Mai oli nukkunut edelliset päikkärit kolme tuntia aikasemmin ja oli valmiiksi jo tosi väsynyt. Kuitenkin ihmeen kaupalla Mai pysyi hereillä koko uimahallissaoloajan ja ei itkenyt kertaakaan! Vaude! Siis se tykkäsi kovaa vedestä, ei ollut kylmissään ja seuraili tyytyväisenä veljen, serkun ja erään kaverin touhuja. Saunakin oli Maille positiivinen kokemus ja viivyttiin sielläkin tovi. 
Meitä oli neljä aikuista ja neljä lasta. Juuri sopivasti käsiä lapsilaumaa hoitamaan :) 

Uimahallin jälkeen mentiin illanistujaisiin Maikun ja Tonyn luokse. Mä niin tykkään meidän kaveriporukasta <3

Tultiin lasten kanssa kotiin klo 22.30 aikaan ja oli naurussa pitelemistä kun Mio oli nukahtanut autoon, jouduin herättämään sen ja pyysin Mioa kävelemään itse plus kantamaan oman reppunsa. Sen jalat oli ihan spagettia. Olisin tietenkin kantanut sen kotiin, mutta Mai vaatii ainakin toistaiseksi enemmän syliä, ja jotta tehtävä ei olisi ollut liian helppo, oli mulla meidän uimahalli kamppeet JA KAIKEN LISÄKSI jouduin parkkeeraamaan auton tielle, koska vierasparkki oli täynnä. Taas tehtävästä selvittiin kunnialla, Mio oli niin raipas - as usual ja kömpi suoraan sänkyyn. Me laitettiin vielä Main kanssa pyykit ja uimakamppeet kuivumaan ja liityttiin sitten Mion joukkoon untenmaille. 

1. marraskuuta 2013

mässytön-marraskuu ja muuta raporttia


Eli tänään pyörähti käyntii  kuukauden mittainen herkkukielto. Pia ja Annika kutsui mut mukaan juuri sopivalla hetkellä, sillä karkin syönti on ollut ihan out of control viime viikot. 
Saas nähdä miten menee. Mä syön oikeesti hyvinkin terveellistä perus ruokaa, mutta sen lisäksi uppoaa tosiaankin melkoinen määrä karkkia. Nyt kansi on laitettu kiinni, ja toivotaan että se pysyykin. Jos näätte mut siis donitsi kädessä jossain niin saa tulla läimäyttään ;) 


Mä olen taas aloittanut kunnon kävelylenkit ja se tuntuu tosi hyvältä. Eilen illalla käytiin heittääs vähä rundia ja päädyttiin juna asemalle. O-ou miten innoissaan pikku tyyppi voikaan olla :) junat ovat siis ehdottomasti kuuminta hottia just nyt! 


Maista on tullut oikea seikkailija ja konttailee huoneesta toiseen (meillä kun onkin kokonaiset kolme huonetta yhteensä). Samanaikaisesti Mai on nyt oppinut seisomisen taidon, ja kaikkea vastaan noustaan seisomaan. Jippijei! Kohta muru jo käveleekin!


Huomenna aamupäivällä olisi suunnitelmissa pitkä lenkki Main kanssa, reilu aamupala ilman Mioa(möksällä), ja aarekartan tekoa. Kävin tänään pitkästä aikaa terapiassa viimeaikaisten tapahtumien johdosta ja sain idean sieltä että aarrekartan teko voisi olla aika jees juttu mulle just nyt. Auttaisi vähän päämärien tavoittelemisessa ja sillai. Noh, kirjoitan siitä lisää sitten kun se on tehty! 


Nyt nukkumaan! 

Lasten laatikot

Mulla itselläni on vuosien varrella kehittynyt oma laatikko, jonka kyljessä lukee muistoja. Sieltä löytyy kirjevaihto-vihko parhaan ystävän kanssa ala asteelta, rakkauskirje jota en koskaan lähettänyt, ensimmäinen lentolippuni, afrikka koruni sekä ensimmäinen lompakkoni. Mä en todellakaan ole mikään hamstaaja, mutta mitä tulee tärkeisiin muistoihin niin säästän parhaani mukaan. 


Halusin lapsille samanlaiset laatikot, johon minä vanhempana tallennan heidän tärkeimpiä juttuja ja ostin molemmille omat isot laatikot. Mio ja Mai printattuna dymolla. 
Main laatikossa on vain yhdet lempparihousut ja yksi mini pipo ensimmäisiltä elinpäiviltä. 
Mion laatikossa on myös pari vaatetta ja ensimmäinen junalippu. 

Musta on niin ihanaa kun asiat on järjestyksessä ja juuri tälläiset tulevaisuuden asiat mietittynä, ettei sitten 30 vuoden päästä kun Mai saa ensimmäisen lapsensa ja hän haluaa muistella omaa lapsuuttaan niin tavarat ovat hujanhajan siellä täällä ja osa roskissa. Onneksi munkin äiti on ollut fiksu ja säästänyt meidän tärkeimmät jutut. Nää on mun mielestäni niitä tärkeitä juttuja <3