28. lokakuuta 2013

Yön postaus

(mun uusi koti-asu)

Mulla on joku ihme uusi tapa herätä keskellä yötä 4-5 maissa ja ruveta hääräilemään puhelimella jotain! Jompikumpi tai molemmat lapsista pitää jotain meteliä, jolloin herään ja sitten en saakkaan enään heti unenpäästä. 
Mä olen koko Main olemassaoloajan nukkunut tosi hyvin. Mai nukkuu mun vieressä ja syö milloin huvittaa. Mä olen tosi lahjakas nukkuja, joten Main yölliset seikkailut ovat mulle mysteeri. 
Mionkin kanssa oli sama homma vauva-aikana. Se nukkui meidän välissä ja kaikilla oli oikeus uniinsa. 


Mä olen aina (eli kokonaiset kaksi kertaa) innoissani laittanut vauvan sängyn valmiiksi ennen syntymää, ja loppujen lopuksi siinä ei olla montaa hetkeä vietetty. Jostain syystä tuo vieressä nukkuminen on vain sopinut meidän perheelle paremmin. Erityisesti koin tuon yöllä saatavan läheisyyden tärkeäksi Miolla, sillä hän ei ikinä ollut mikään sylissä viihtyvä tyyppi, ja kuitenkaan en halunnut että lapsestani kasvaa joku psykopaatti-murhaaja joka ei ole saanut läheisyyttä (koska kai te tiesitte että kaikki lapset jotka ei saa tiettyä määrää läheisyyttä päätyy turmiolliselle tielle?) 
Mai pärjäisi varmasti jo omassa sängyssä tuota läheisyyttä ajatellen, koska neiti viihtyisi sylissä pitkiäkin aikoja päiväsaikaan. Mulla on sellanen ajatus että lasten täytyy saada tietty määrä läheisyyttä jotta he voivat hyvin <3 


Nyt Maisteri on 7,5kk ja tuhisee vieressä koko yöt. Mä oon niin laiska ja saamaton tän asian suhteen. Mielessä pyörii kyllä tämä asia paljon, mutta ilmeisesti se ei mua häiritse tarpeeksi tehdäkseni asialle jotain. 

(ihana Saarakin suostui yhteiskuvaan)

Haaveilen myös imetyksen lopettamisesta, sitä se on asia mistä en pidä. Mulla on viha-viha suhde siihen, ja ihmiset ei varmaan ymmärrä että miksi mä sitten näinkin kauan sitä harrastan. No juuri siksi että olen niin laiska, eikä se sitten kuitenkaan mua niin paljon häiritse että asialle jotain tekisin. 
En osaa sanoa miksi imettäminen ei ole mun juttu. Mua jollain ihmeen tasolla ahdistaa se, ja haluisin rintani takaisin itselleni, thank you very much. 
Mion imetys loppui 9kk iässä kuin seinään. Kerrasta poikki. Se oli helppoa, mutta meitä olikin kaksi aikuista. Asetelma on nyt toinen, sillä mä olen yksin ja näitä lapsia taas kaksi. Silloin kun lopetin Mion imetyksen niin Mio ei kertaakaan kaivannut tai itkenyt sen perään. Mai on taas hieman eri joukkueesta, sillä se on kova repimään paitaa ja pulloraivarit takaavat sen ettei maitoa tule juotua muualta kun rinnasta. 
Mä haluaisin ehdottomasti lopettaa tämän imetyksen jo, mutta mulla on sellanen kutina että tätäkin hauskuutta jatketaan vielä pitkään. 

5 kommenttia:

  1. Aivan ihanan rento toi olopuku mikä onkaan :D saanko kysyä kun sanot,että olet yksin lasten kanssa oletteko eronneet vai miksi miehesi ei sitten asu teidän kanssa? sori oon uusi lukija! ps, meidän pojalla nyt 2,5v lopetin kanssa imetyksen seinään ja tytöllä 9kk yritin samaa hommaa mutta itkuksihan se meni ja tässä ollaan edelleen tissi suussa.. mitähän sitä keksis että pääsis helposti tän vaiheen yli :D !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen että luet http://miopoikanimio.blogspot.fi/2013/09/kaak.html tämän postauksen :) Sieltä saat vastauksia paremmin.

      Taistelen tosiaan saman hommelin kanssa, niin olisi kiva lopettaa imetys, ja sitten toisaalta taas niin tämä on niin helppoa nyt kun Mai syö silloin kun sitä huvittaa!

      Poista
  2. Hei! Musta on tullut sun blogin vakkari lukija. Ihana blogi, jota ei ole täytetty millään pakollisilla lasten blogijutuilla kuten nyt vaikka jollain Mini rodini-hömpällä! Miten muuten Mio alkoi nukkumaan omassa sängyssään? Meillä myös poika (nyt 1v 8kk) nukkuu aika usein meidän välissä edelleen, koska heräilee öisin tutin perään ja kun käyn katsomassa häntä omassa sängyssään, niin herään aina itse samalla. Nyt on toinen vauva tulossa ja mietin, että pitäisikö vaan alkaa treenaamaan omassa sängyssä nukuttamista koko yön. Olen vaan niin laiska ja kaipaan keskeytymättömiä yöunia, joita vieressä nukuttaminen antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi hitsi, kiitos ihanasta kommentista! Kyllä täälläkin joskus tarkastellaan lasten vaatteita, mutta ne näkyy musta ihan hyvin kuvissakin jo, ilman sen suurempia esittelyjä.
      Mio aloitti muistaakseni (siis tästä ei edes ole pitkä aika, mutta näin sitä vain unohtaa!) n. 2vuotiaana nukkumaan omassa sängyssä kokonaisia öitä. Siirtyminen oli helppo, sillä Mio ymmärsi että nyt on parasta että kaikki on omissa sängyissä. Meillä tapahtui yksi yö pieni onnettomuus kun Mio ja Mai nukkui molemmat mun vieressä ja Mio sitten tipahti lattialle ja sillä aukesi huuli kunnolla. Tästä lähtien se onkin suostunut nukkumaan omassa, kunhan vaan jaksan selittää että miksi näin on. Kun Mai tuli synnäriltä kotiin, nukuttiin me kaikki kolme vielä siis samassa sängyssä :) kunnon perhepeti.

      Sääntönä itselläni on että en muuta mitään ellei se oli ongelma. Sittenkun jostain tulee vaikeaa/hankalaa tai ongelma, silloin on aika asialle jotain tehdä.

      Poista
  3. Ihanaa että joku saa suhteen toimimaan onnellisesti noinkin! Mulla olisi varmaan kauhee pelko perseessä,että menetän toisen jos olis tollanen tilanne, plus että oon mailman mustasukkaisin :D Joo meillä kans pienempi syö milloin haluaa, ja siks onkin helppoo toi imetys, alkaa vaan väsyttää ja ois kiva saada toi loppumaan ku hampaitakin jo on ja AI perkule että välilllä sattuu :D ihana blogi ja todellakin aijon lukea tätä enemmän, ja kirjaudun kanssa lukijaksi heti kun ehdin! <3

    VastaaPoista