15. syyskuuta 2013

Lauantai päivän päätös...

Molemmat lapset olleet flunssassa parisen päivää. Mai vähän vakavemmin kuumeen kera, mutta ei kuitenkaan mitään kuoleman tautia. 
Eilen päiväunien jälkeen lähdettiin Mion bestiksen synttäreille, ja kaikki meni hyvin. Meillä oli hauskaa ja sää oli mitä mainioin. 
Kotimatkalla siskoni Tanja tuli meitä vastaan, ja hän reagoi Mion outoon hengitykseen. Mä en varmaan olisi huomannut mitään, mutta siskolla tuntosarvet herkässä kun on itse vakavasti astmaatikko. Mentiin yhdessä kotiin ja Mio rupesi olemaan hieman ahistunut ja itkuinen. Soitettiin meidän perheystävälle joka on lastenlääkäri, joka kehotti meitä päivystykseen. Soitettiin äiti paikalle (ylläri) ja mentiin kaikki yhdessä sairaalaan.



Mulle tämä kaikki on ihan uutta ja outoa, vaikka olenkin koko pienen ikäni asunut kahden vakavasti astmaattisen kanssa. Lääkäri oli sitä mieltä että Ventoline olisi paikallaan ja Mio oli niin reipas, jälleen kerran. Kaikki tutkimukset, paitsi suuhun katsominen, meni niin hyvin. Mio on ihan paras <3

Saatiin resepti Ventolinelle, ja sitä nyt harjoitellaan täällä. Sitä pitäisi ottaa nyt nämä flunssapäivät aamuisin ja tarpeen tullen.


Itseäni ahdistaa tämä tosi paljon. Jotenkin tuon Ventolinen ostaminen tuntui 'lopulliselta'. Tarkoitan että nytkö tämä on se suunta, jonne Mio on menossa?  Vaikka mut on pidetty onnellisesti tietämättömänä lapsuudessa yöheräilyistä ja kaikista dramaattisista lääkäri reissuista, niin takaraivooni on juurtunut sisko, jota ahdisti harva se päivä ahdas hengitys, rohiseva rinta ja todella väsynyt olemus.


Viime yönä Mio heräsi hengenahdistukseen ja yritettiin ensimmäistä kertaa tuota kotiventolinea. Eihän se onnistunut tietenkään, ja otettiin uusi yritys nyt aamulla. Meni vähän paremmin jo, mutta harjoitusta tarvitaan vielä.
Nyt hoidetaan tämä flunssa kerralla kuntoon ja rukoilen että se olisi siinä.

Miten te muut joilla on ollut vastaavia ongelmia, mikä on ollut se tarina teillä? Onko jo pienestä ollut ahtaat hengitykset vai vasta vanhempana? Miten astma todettu (Miollahan ei nyt vielä astmaa ole)? 

7 kommenttia:

  1. Meillä esikoinen aloitti juurikin flunssan aikaan rohista ja päivystyksessä sai ekan kerran ventolinea. Meille sitä ei muuten määrätty edes heti kotikäyttöön vaan saatiin käydä hakemassa hengitysapua päivystyksestä useaan otteeseen! poika kävi sitten lopulta astmatutkimuksissa ja allergiatesteissä eikä astmaa sitten todettu. Sai 3kk:n satsin sekä tuota avaavaa että sitten astmalääkettä, jolla hoidettiin keuhkot kuntoon. Tämän jälkeen oli kontrollikäynti lääkärissä, jossa todettiin, että kaikki on hyvin ja vinkunat on hävinneet täysin. Pojalla kuitenkin todettiin paha siitepölyallergia, jonka takia hengitystä edelleen seurattiin lääkärin kautta tarkemmin seuraavat pari vuotta. meille oli koko ajan portti auki, jos tilanne olisi huonontunut, oltaisiin päästy lääkäriin nopsaan ja lisätutkimuksiin. Mutta ei se enää pahentunut missään vaiheessa, keuhkot saatiin tuolla yhdellä kertaa kuntoon, onneksi. Nyt jäljellä enää siitepölyallergia, joka on hyvin hallinnassa lääkkeiden avulla.
    Toivottavasti Miolla ei astmaa edes todeta, vaan olisi vain jokin pöpö, joka nyt enemmän keuhkoihin vaikuttaa. :)
    tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tämä tieto oli huojentava, koska mä heti ensimmäisenä ajattelin pahinta :/

      Vaikuttaa siltä että teidän tapaus hoidettiin todella hienosti alusta loppuun ja tosiaan niin että lääkärit/hoitohenkilökunta olivat kiinnostuneita ja ottivat tosissansa tapauksen. Hienoa!

      Mä toivon että säästytään nyt pelkällä pelästyksellä ja että tuo ventoline babyhaler saa pölyttyä kaappiin.

      Poista
  2. Me saatiin tota samaa pari vuotiaalle pojalle kun sillä oli kova flunssa. Meille ohjeena oli että sitä annetaan iltaisin ennen nukkumaan menoa ja tarvittaessa..no eihän siitä antamisesta mitään tullu, heti käänty pää pois ja lopuks poika lähti karkuun ku näki koko vempaimen. Mies keksi et annetaan sitä sit ku poika nukkuu, se toimi:) Jos ei millään onnistu niin toi keino toimi meillä!

    VastaaPoista
  3. Me odotellaan että saataisiin Omppu astmatutkimuksiin - mulle puhkesi lapsuusiänastma kun hankittiin lemmikkihiiri 5-vuotiaana, äidilläni on, äidinisällä on. MUTTA lohdutukseksi; mulla oli tosi tujut lääkitykset lapsena ja useamman kerran käytiin sairaalassa kun henki lakkasi kulkemasta, mutta teini-iässä keuhkot kuntoutuivat (varmasti teini-iän tupakkakokeilujen ansiosta, eh eh) ja nyt olen astmaton. Eli siitä tosiaan voi parantua, ja nyt hapenottokyky on normaalitasoa, urheilu ja eläimet eivät aiheuta ongelmia, eivät flunssatkaan.
    Ventolinea meillä käytetään nestemäisenä O:lla, mutta inhalaattorilla toimisi paremmin. Toivotaan, ettei Mion hengenahdistukset kehity astmaksi, mutta mulla ei ole mitään suuria traumoja siitä, että olisi vaikeuttanut elämää kauheasti tms.

    VastaaPoista
  4. Nämä kommentit ovat todella helpottavaa luettavaa! Jotenkin iskee vaan luonnollinen paniikki kun edessä on mahdollinen loppuelämän lääkitys. Astma on kuitenkin aika v-mäinen vaiva, noin niinkuin lievästi sanottuna!

    VastaaPoista
  5. Voih, toivottavasti olo jo helpottaa! Ihana, reipas pienokainen! Pikaista paranemista sinne!

    VastaaPoista
  6. Näin hoitajan näkökulmasta: Lapsilla voi useinkin esiintyä tollasta ahdistusta, keuhkothan on vasta kasvamassa. Usein voi tälläsillä ahdistus lapsilla on pienempänä tarvetta ventolinelle (ja ehkä hoitavalle astmalääkkeelle) mutta suurella osalla ei oo enää vanhempana mitään oireita.

    VastaaPoista