30. syyskuuta 2013

Dagens

Pelkäänpä pahoin että tästä tulee samanlainen sitä tätä-postaus kuin eilenkin.

Ehkä ootte jo kyllästynyt kuulemaan siitä, kuinka ihana poika mulla on, mutta mun on vaan ihan pakko kertoa että minkälainen ihana ihminen mulla on elämässäni. 
Mailla on aivan kamala ero-ahdistus meneillään (mammaakin vähän ahdistaa). Mutta Mio on niin huippu tyyppi, että sillä välin kun mä puen itseni valmiiksi (ja Mai itkee verta), niin hän pitää siskolle seuraa, ihan kädestä pitäen, ettei Mai tulisi niin kauhean surulliseksi. Aivan mahtavaa! Muutenkin Mio on niin joustava ja aina ottaa huomioon muut, ja jotenkin laittaa siskon omien tarpeiden edelle. Luulen että sillä nyt vaan on tavallista enemmän pelisilmää, ja taito huomata milloin mulla nousee verenpaineet.


Päikkäreiden jälkeen oli kiire päästä ulos, jotta ehditaan olemaan kun Mio koisi yli kaksi tuntia! Lopuksi mä herätin, ettei ilta menisi ihan pipariksi.
 Mio on ruvennut ehkä kahtena päivänä viikossa olemaan hereillä ihan aamusta iltaan ilman nukkumista. Kuitenkin me pidetään kiinni siitä, että päivällä tulee ainakin tunnin sellainen rauhallinen hetki, jolloin Mio saa makoilla sängyssä, vaikkei uni tulisikaan. Miolla on oma yöpöytä, valo, kirjoja ja pehmoleluja joista sillä on seuraa. Mä itse myönnän tarvitsevani sen oman hetken, ja musta on ihan hyvä katkaista pitkä päivä myös pienelle ihmiselle. Lepohetken jälkeen ollaan taas valmiina uuteen nousuun, ja kaikki (paitsi Mai) jaksaa iltaan saakka. 



Käytiin puistoilemassa, ja tapana on että otetaan päikkäreiden jälkeen eväät mukaan puistoon. Mikäköhän siinäkin on, että ruoka maisutuu paremmalla ulkosalla? Ainakin Mio odottaa aina eväiden syömistä.



Löysin vihoin kokovartalopeilin + hyvän valaistuksen ja sain kuvattua mun uuden ihanan takin! Tää on tällänen kevyt-toppatakki, ja täydellinen tälläsille keleille. Talvellakin tämä varmasti menee kun lisää alle vaatetta ja karvan joka kuuluu tuohon kaulukseen.
Uutena myös tuo hiuspanta! Olen etsinyt uutta pantaa itselle, paksumman mallista ja vihdoin löysin. En ollut valmis pulittamaan Peak Performancen pannasta lähes kolmeakymppiä, joten etsimiseen on mennyt tovi. Mulla tukka lähes poikkeuksetta ponnarilla, joten tällänen panta vaihtoehto on ihan paras viileillä keleillä. 

 

Illalliseksi meillä oli pastasalaattia, kanaa ja munaa. Salaatista tuli super hyvä. Laitoin:
Pinaattia
Tomaattia
Kurkkua
Oliiveja
Punasipulia
Maissia
Fusilli pastaa (keitin kahden kanaliemikuution kanssa että saa kunnolla makua)
Lisäksi oli sitten koipireittä ja kanamunaa. Mio tykkäsi tosi paljon ja samoin mä! 

Maisteri sai elämänsä ekan kana-aterian ja en oo ikinä nähnyt sen syövän niin suurella intohimolla mitään! Mä en edes muussannut sitä soseeksi, vaan suhteellisen isoja paloja tollaselle semi-hampaattomalle tyypille. Kanan kanssa oli tarjolla bataattia ja maissia. (rupesin täs miettimään et ketä oikeesti kiinnostaa että mitä mun vauva on tänään syönyt... ooh well..)


Iltatoimien yhteydessä meillä oli karstan-poisto-projekti. Mai on saanut läheisiltä feedbackiä että haisee kuulemma pahalle, ja selvisi syy kun otin vakavan katseen päänahkaan! Omg. Eli siis pesin eka ihan vedellä tuon tukan, ja sit levitin paljon öljyä. Annoin olla noin vartin sen öljyn päässä tuon pyyhkeen kera ettei leviä jokapaikkaan ja sit vaan harjasin. Voi pyhä sylvi... ei siitä sen enempää, mutta tosiaan vinkkinä tuo öljy toisille karstanomistaville vauvoille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti