21. elokuuta 2013

Sanani syön

Kaikki äidit varmaan ennen lapsia ajatellut tekevänsa asioita tietyllä tavalla. Vannonut että pitää kiinni jostain periaatteista. Lasten synnyttyä ja kasvettua isommiksi, huomaamme että ei ne lupaamansa jutut olekkaan niin tärkeitä. 
Itse en ole yhtään sen parempi kuin muutkaan, ja muistan hyvin kailottaneeni joitakin juttuja ennen Mion syntymää, ja pian sen jälkeen. Tässä vähän listaa siitä, missä asioissa mä joudun syömään sanani


Väite 1: Mun lapsi ei syö sokeria missään muodossa ennen kolmea ikävuotta
Todellisuus: Höhöm. Kyllä mä annan Miolle jugurttia, keksiä (esim digestiveä), jugurttirusinoita, kakkua synttäreillä ja hilloa puuroon. Mehuja Mio juo, mutta niitä missä vain hedelmän omaa sokeria. Yritän siis edelleen välttää, mutta en pelkää sokeria kuin ruttoa. 

 //näin sitä lapataan sokeria sujuvasti lapsen suuhun

Väite 2: Mun lapselle ei tule paljon leluja. IKINÄ. 
Todellisuus: No ei meillä hirveän paljon leluja ole, mutta mä haluan ehdottomasti lisää leluja. Syy on yksinkertainen, niillä on kiva leikkiä. On paljon hauskempaa kun on vaihtoehtoja. Tällä hetkellä meillä on vähän tavaraa, koska kämppä on niin pieni. Sitten kun me tästä muutetaan isompaan, niin sitten pyhitän lastenhuoneeksi isoimman makkarin, jolloin molemmat lapset saa omat nurkkaukset ja ehdottomasti panostetaan viihtyvyyteen lelujen muodossa. 

 //tässä meidän leluarsenaali
 
Väite 3: Suora ote blogista:
"Löydettiin myös Miolle potta. Nyt kaivattais Jenniltä ohjeita että miten tommonen melkeen 6kk ikänen opetetaan oikeille tavoille... Kuulemma hyvä alottaa tuo ajoissa niin oppii heti alusta että pottaankin voi tehdä asiat. Luulen että jos nyt jaksetaan treenata niin se on helpompaa kuin sitten tulevaisuudessa. Ajattelin toteuttaa tätä pottailua 3 kertaa päivässä. Aamulla kun Mio herää, ruokailun jälkeen jossain vaiheessa iltaa sekä ennen nukkumaan menoa. Kerron sitten että miten asiat edistyvät."
Todellisuus: Mio on nyt yli 2v ja nyt vasta ollaan tosissamme harjotelut tuota kuivaksi opettelua. Mikään kiire meillä ei siis ole ollut, vaikka uhosin aikoinaan Mion ollessa 6kk että nyt me harjotellaan. jep jep.  

 //ei muuten oo montaa kertaa tän kuvanottohetken jälkeen tuota pottaa käytetty. Mio käy siis pytyllä nyt

Väite 4: Kannatan huudatus-unikoulua
Todellisuus: NOT

//huudatuskoulu ei sittenkään ollut meidän juttu

Väite 5: En aijo antaa lapsilleni särkylääkettä, paitsi ihan toooosi vakavissa tilanteissa. 
Todellisuus: Mä olen oikea jänishousu, koska heti kun lapset on kipeenä, niin kyllä mä yöksi olen antanut särkylääkettä kuumeeseen tai flunssaan. Mun psyyke ei sitä kestä, että lapsi huutaa illalla/yöllä, kun tiedän että vastaus itkuun löytyy kaapista. Ei kukaan ole vielä ainkaan tietääkseni kuollut satunnaisiin särkylääkkeisiin, ja näillä mennään jatkossakin. 

//en suostu antamaan rakkaan lapsen kärsiä sairaana, kun siihen on helppo apu

11 kommenttia:

  1. Ihan huippua, nauroin vedet silmissä

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus!!! Luulen että jokaiselle iskee todellisuus sit kun ne lapset on siinä ja eletään arkea...

    mä 'uhosin' et mun lapset leikkii vaan puuleluilla...hahhahaaaaaaa...Lenskillä on tasan 2 puulelua ja kaikki muu onkin muovia made in china...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha puulelut :) mä tässä just suunnittelen haaveissani ikeareissua, et saisin sieltä kivoja leluja (juna ja se työpenkki!)

      Poista
  3. Bra skrivet! Så många mammor (kanske också pappor) som går o dras med dåligt samvete för att de inte kunnat hålla sina löften! Allting verkar så enkelt i början o man har goda föresatser att göra saker o ting rätt. Sen kommer vardagen o inget fungerar så som man tänkt sej. Härligt att du "erkänner" att dina löften inte höll. Så mänskligt!!!! Ändå är du den allra allra bästa mamman för Mio o Mai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a funderar nog att e jag den bästa mamman efter nattens drama igen. Omg va han kan vara jobbig på nätterna

      Poista
  4. En tieda mutta Mai on maailman suloisin olento (ainakin siihen asti etta meidan oma tytar syntyy) :) Ja ihan sun nakoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww kiitos, se on kyllä päivä päivältä söpömpi. Nyt on monet ruvennu sanomaan tuota että se on aivan mun näkönen, sehän on äidille aina kiva kuulla <3

      Poista
  5. Hei! Sinun blogia on aina kiva lukea! :) Ihanat lapset! Ajattelin että ois kiva kuulla vähän ajatuksia parisuhteesta afrikkalaisen kans ja etäsuhteesta ja miten lapset kokee sen? :) Itselläkin afrikkalainen poikaystävä ja etäsuhde, lapsia ei vielä. :) Kaikkea ihanaa teille! Hauskaa syksyä! :)

    VastaaPoista
  6. Hei, kiitos kommentista! M
    Mä en hirveästi ole halunnut kommentoida tätä meidän parisuhde asiaa, kun joutunut ottamaan takkiin blogin anonyymeiltä jonkin verran. Mietin asiaa ja teen sitten ehkä postauksen :) mutta sulle voin nyt väsätä tälläsen vastauksen että tuohan se kulttuuri ainakin lisämausteen arkeen, mutta suurempana 'ongelmana' koen kuitenkin sen, että ihmiset on yleisestikkin niin erilaisia. Kultturiasiat sitten toki myös, mutta se, saadaanko suhde toimimaan niin on enemmän ihmistyypistä ja siitä kuinka kiinnostunut kukin on toisen kulttuurista.
    Meillä on tämä etäsuhde toiminut kyllä hyvin. Mä taidan olla sen verran kontrollifriikki, että tykkään kun saan hoitaa itse nämä arjen askareet. R on aina ollut tosi 'reipas' (voiko tälläistä ilmaisua käyttää aikuisesta?) kaikissa kotitöissä, joten siitä ei kyllä kiikasta :)
    Mutta joo, mä nautin omasta ajasta - ja siitä että kun R on täällä käymässä niin tosiaan nautitaan toistemme seurasta 100%
    Lapset on sen verran pieniä vielä, ettei ole mitenkään asiaa kommentoinut. Mio on aina innoissaan kun daddy tulee käymään, ja tykkää puhua puhelimessa hänen kanssaan. Lähdöt on kyllä ehdottomasti mulle kovempi paikka, ja Mio ei ainakaan vielä ole näyttävästi protestoinut asiaa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos vastauksesta! :) Ootte ihana perhe :)

    VastaaPoista