31. elokuuta 2013

Huvilakauden päättäjäiset

Meidät jätettiin taas Reisi-Riitan kanssa kahdestaan, kun Mio lähti möksälle mun siskon ja hänen miehensä perheen kanssa. 
Me ollaan suunniteltu porkkanan maistelua, leffa-iltaa sekä jotain herkkua mammalle. Olen tässä elämän isojen päätösten edessä, Subwayta tai Sushia? 

Mai on saanut vaikka mitä kutsumanimiä, koska se on niin LIHAVA! Mutta sitäkin ihanampi. 
Reisi-Riitta tai Reisi-Ritva on nää vakiot meidän perheessä. Ulkopuolisten on ehkä vaikea ymmärtää tätä huumoria, mutta ainakin meillä on hauskaa :) 

Tarkoitus olisi myös selättää tämä kylpyhuoneessa vallitseva pyykki-kaaos, sekä laittaa kynnet kondikseen. Kulmat mä värjäsinkin jo kestolla ekaa kertaa toissapäivänä, ja nyt ajattelin värjätä ripset myös! Toivotaan etten sokeudu. 

Huomenna shoppailemaan, mikäli voisin jo paremmin. Nää vanhat ongelmat nostelee taas päätään, ja pitää huolen että makaan sohvalla aina kun tilanne vaan antaa periksi. Harmittaa aivan törkeesti. 
 

29. elokuuta 2013

Ensimmäinen hammas


Mai sai eilen ensimmäisen hampaansa. Periaatteessa sitä ei vielä voi kutsua edes hampaaksi, koska sitä ei edes näy, pelkkä reuna alhaalla oikealla. Odotan kauhulla imettämistä tästä eteenpäin. Mai on muutenkin aika kovakourainen tuon syömisen kanssa, ja suhtautuu ruokaan intohimoisesti.
Kuolaaminen on antanut ymmärtää että niitä hampaita olisi tulossa, mutta olen yllättynyt koska Miokin sai ekan hampaansa vasta 7-8kk iässä kuolaamisesta huolimatta.

28. elokuuta 2013

MIKSI se ei nuku?!

SE, on tässä tapauksessa Mai. Siis viimeisen kuukauden verran Mai on nukkunut todella surkeita päikkäreitä. On siis hyvinkin positiivinen asia jos hän saa nukutuksi yhden kokonaisen tunnin kerrallaan. Mä en käsitä. 
Mulla menee vähän käpy kyllä välillä, sillä luon Maille parhaat puitteet pitkille unille, maha täys, lämmintä vaatetta, puhdas vaippa jne.. Isoa ongelmaa ei edes periaatteessa ole, mutta kuitenkin se pienenä häiritsevänä tekijänä on se että Mai on 'äänessä' kokoajan. Siis sellaista pientä kitinää. Ei ehkä edes kitinää, mutta levottomuutta. Jos hän joskus saa levättyä kunnolla, niin silloin tuota levottomuutta ei ole. 
Nyt Mai nukkuu ihan miten sattuu, ja aika normit päikkärit on 30min+30min+1h, tai 30min+ 1h+ 30min. Tai pahimmassa tapauksessa 20min+20min+20min. 
Mai nukahtaa tyytyväisenä vaunuihin, mutta herää yleensä hyvin pian sen jälkeen kun vaunut pysähtyy. Yritän heilutella, tai jatkaa kävelyä, mutta Mai ei anna periksi. Siellä se jokeltelee.
Päivisin meillä ei ole tapana nukahtaa sänkyyn, vaan vaunut on se mihin nukutan Main. 

Yöt Mai nukkuu todella sikeästi, n 10h. 

Musta kaikista ideaalein tilanne olisi se että Mai nukkuis 
10-11h yössä ja 2h+1h+20min päikkärit.
Silloin tulisi noin 14h tuntia vuorokaudessa unta palloon, ja sillä määrällä jaksaisi hymyilyttää. 

Nyt Miokin nukkuu enemmän kun Mai
Mio nukkuu 12-h yöunet ja 2h päikkärit.

Että sellasta.
Onko kellään mitään järkevää sanottavaa tähän? 
Onko sillä nälkä?
Kakkavaiva?
Hampaat?


27. elokuuta 2013

Takaisin ruotuun!


Hattivatit nukkuu vielä, joten saan nauttia rauhallisesta aamusta tietokoneen äärellä. Miolla tuli pissat läpi vaipasta, joten se sai tulla siivousrumban jälkeen nukkumaan mun ja Main kanssa. Heräsin hetki sitten ja Mio piteli Maita <3 ne on niin parhaat ystävykset. 

 Mä olen ollut rintatulehduksessa nyt parisen päivää. Ihan varmasti lähemmäs 40 asteen kuumeessa edellisen yön ja eilen aamusta iltaan aivan törkeä hedari. Nyt on taas vähän parempi olo. Tämä oli nyt viides rintatulehdus yhteensä.

Mulla on viime aikoina ollut todella rento meininki syömisen suhteen. Ehkä liiankin rento. Perusruoka ollut kyllä terveellistä, koska siitä tykkään, mutta kaikki muu. Karkki. Sitä olen syönyt paljon. Onneksi paino ei ole noussut, ja se on junnannut nyt tässä pari kuukautta ihan tietoisesta päätöksesta. Laihdutin aika nopeaa sen 25kg ja halusin pitää painon hetken aikaa. Toinen syy taukoon on ollut pitkäaikainen vaiva, joka edelleenkin häiritsee mun keskittymistä. 
Nyt kuitenkin olen päättänyt että otan itseäni niskasta kiinni, sillä tiputettavia kiloja on enää siihen tavoitteeseen 5. 5kg ei ole mitään. 

Tärkeintä olisi se, että mulle tulis taas se hyvä ja ylpeä fiilis, mikä mulla oli kun söin terveellisesti aamusta iltaan. Nyt suklaapatukan tai karkkipussin jälkeen olo ei ole ollut kovinkaan ylpeä. Lähinnä ahdistanut. Sokeri on vaan niin koukuttavaa, vaarallista. 
 

Nyt aloitan siis taistelun sokeria vastaan, ja sallin itselleni sen yhden karkkipäivän viikossa näin alkuun. Kaikki muukin extra pois, ja keskityn hyvään ruokaan. Nam!

Eli jos näätte mut suklaa kourassa, niin saa tulla sanomaan. Äiti takavarikoi multa kaikki jäätelöt pakastimesta mun pyynnöstäni, ja kaapissa ei ole mitään epäterveellistä tällä hetkellä. Tästä se nyt lähtee. 


24. elokuuta 2013

Tulevaisuuden laatikko


Mulla on vaatehuoneessa laatikko, joka on pyhitetty vaatteille jotka menevät tulevaisuudessa lapsille. Tässä postauksessa ajattelin vähän raottaa teille tuota boxia, ja näyttää että mitäs sieltä löytyy Maille. 
Miollekkin on siis toki vaatteita, mutta ei läheskään niin paljon, sillä Mio käyttää samoja vaatteita varmaankin vielä vuoden päästä sillä kasvuhan hidastuu mitä isommaksi nuo kasvavat.

Maisteri sen sijaan kasvaa niin että napit repeää, joten sille kannattaakin olla jemmassa isompia kokoja. 


Musta on ihan mahtavaa että mulla on nyt kaksi lasta - jotka kaiken lisäksi boonuksena vielä edustavat eri sukupuolta. Sehän takaa sen, että saan pukea lapset täysin erilaisiin vaatteisiin. 
Mion syntyessä olin toki onnellinen että terve poika tuli, mutta hieman olin epäileväinen siitä että löydänkö kivoja lastenvaatteita poikalapselle. Ajan kanssa huomasin että pojille on niin upeita vaatteita, että nyrpistelin nenääni tyttöjen puolelle, joka muistutti mielestäni lähinnä Hello Kittyn oksennukselle. 

Tyttöjen, niinkuin poikienkin vaatteissa tykkään perinteisistä tai sanotaanko suht neutraaleista ja aikuismaisista tyyleistä. Syy miksi sanon aikuismaisista vaatteista on se, että en itse pidä yhtään siitä vaalensinisestä nallesta joka muka pitää olla jokaisen bodyn rinnassa, tai tarhatossuissa olevaa cars hahmoa. 


Vaatteet saa toki olla lapsellisia, ja ehdottomasti värikkäitä, mutta yleisesti vältän noita angry birdsejä ja muita massa hahmoja vaatteissa. 


Allaolevassa kuvassa olevat kengät on Daddy ostanu tanskasta. Pahoin pelkään että kengät menee pieneksi ennenkuin Mai kävelee. Nää ois niiiiiiiin kivat ensi kesänä, toivotaan ettei Mailla siis ole yhtä isojalka kuin veljellänsä. 


Mä en ole sukupuolineutraalien vaatteiden "kannattaja". En mä niitä siis vastusta tietenkään, mutta omille lapsille haluan, ettei tarvitse kenenkään kysyä että onko tämä tyttö vai poika. Ihanaa kun Mai saa näyttää tytöltä ja pukea tyttömäisiä vaatteita, ja Mio taas saa pukea tyylikkäitä poikien vaatteita. Mai ei vielä ainakaan ole käyttänyt Mion vanhoja vaatteita, eikä varmaan tule käyttämäänkään vaan saa sitten ihan omat talvihaalarinsa ja niin edelleen.
Mun mielestä tämä sukupuolineutraali vaate-buumi on ihan ok, mutta edustan kuitenkin sitä koulukuntaa, jonka mielestä jokainen saa näyttää omalta sukupuolelta, ja opetan niin Miolle kuin Maillekkin, että molemmat ovat yhtä hyviä, eikä sitä tarvitse oranssi-ruskeilla raidoilla peittää.


23. elokuuta 2013

Yö Mion kanssa


Mä en saa tietenkään nukuttua tälläsenä rauhallisena yönä. Siksi postailen 5 aikaa yöstä. 
Meillä Mio menee nukkuman klo 20. Ja nukkuu sellaset 11-12h. Suurimmaksi osaksi hän nukkuu hyvin omassa sängyssä, mutta sitten on öitä, niinkuin viime yö, jolloin me saadaa tapella. 
Yleensä ongelma alkaa sillä että Mio pyytää maitoa. Sanon että maitoa ei tarjoilla öisin, mutta vettä voin hakea. Haen veden, jonka Mio heittää lattialle ja sanoo NÄÄ! 
Tässä vaiheessa mä olen vielå ihan zen. Sanon hyvä yötä ja menen takaisin omaan sänkyyn. 
Olen jo oppinut, että riita ei siihen lopu. 
Mio pyytää seuraavaksi ihan mitä tahans, saadakseen huomiota. Joskus Mio rupee itkemään ja sanoo että on nälkä, esim viime yönä se juoksi keittiöön ja sanoi "manno, mannnoooooo" eli mango :)
Kerron vielä suht rauhallisesti ettei yöllä syödä ja sanon että mennään takas nukkumaan, tiukalla, mutta vielä suht miellyttävällä äänensävyllä. 
Mio heittäytyy dramaattisesti keittiön kivilattialle. Kello on 03.05. 
Mun v-käyrä rupeaa nyt nousemaan, koska kokemuksesta tiedän, ettei tämä tähän lopu. 
Jätän Mion keittiön lattialle karjumaan, ja menen sänkyyn. 
Mio tulee perässä ja huutaa "Mammaaaaa"! Karjun takaisin jotain kellonajoista ja mumien huomisesta. Aivan niinkuin kaksivuotiasta voisi vähempää kiinnostaa huominen päivä. Mio rupeaa riisumaan pyjamaa ja on nyt kovaa vauhtia menossa suihkuun. Mä en kestä. 
Nostan Mion sänkyyn ja sanon että jos se ei nyt rauhotu niin mä kohta suutun. Mio vähän rauhottuu. Yleensä tämä uhkaus tepsii. 
Mio on sängyssä ja huutelee jotain epämääräistä mulle. Hieroo samalla silmiään.
Mä yritän selittää sille että nyt on yö, ja että pitäisi nukkua jotta jaksaa.
Parasta on olla hiljaa. Mio nukahtaa vaikka selvästi vastustelee.
Mietin naapureita, jotka on varmaan pian tekemässä meistä lastensuojeluilmoitusta, koska välillä tää touhu kuullostaa joltain kidutuskammiolta.
Uhma on saapunut taloomme.


21. elokuuta 2013

Sanani syön

Kaikki äidit varmaan ennen lapsia ajatellut tekevänsa asioita tietyllä tavalla. Vannonut että pitää kiinni jostain periaatteista. Lasten synnyttyä ja kasvettua isommiksi, huomaamme että ei ne lupaamansa jutut olekkaan niin tärkeitä. 
Itse en ole yhtään sen parempi kuin muutkaan, ja muistan hyvin kailottaneeni joitakin juttuja ennen Mion syntymää, ja pian sen jälkeen. Tässä vähän listaa siitä, missä asioissa mä joudun syömään sanani


Väite 1: Mun lapsi ei syö sokeria missään muodossa ennen kolmea ikävuotta
Todellisuus: Höhöm. Kyllä mä annan Miolle jugurttia, keksiä (esim digestiveä), jugurttirusinoita, kakkua synttäreillä ja hilloa puuroon. Mehuja Mio juo, mutta niitä missä vain hedelmän omaa sokeria. Yritän siis edelleen välttää, mutta en pelkää sokeria kuin ruttoa. 

 //näin sitä lapataan sokeria sujuvasti lapsen suuhun

Väite 2: Mun lapselle ei tule paljon leluja. IKINÄ. 
Todellisuus: No ei meillä hirveän paljon leluja ole, mutta mä haluan ehdottomasti lisää leluja. Syy on yksinkertainen, niillä on kiva leikkiä. On paljon hauskempaa kun on vaihtoehtoja. Tällä hetkellä meillä on vähän tavaraa, koska kämppä on niin pieni. Sitten kun me tästä muutetaan isompaan, niin sitten pyhitän lastenhuoneeksi isoimman makkarin, jolloin molemmat lapset saa omat nurkkaukset ja ehdottomasti panostetaan viihtyvyyteen lelujen muodossa. 

 //tässä meidän leluarsenaali
 
Väite 3: Suora ote blogista:
"Löydettiin myös Miolle potta. Nyt kaivattais Jenniltä ohjeita että miten tommonen melkeen 6kk ikänen opetetaan oikeille tavoille... Kuulemma hyvä alottaa tuo ajoissa niin oppii heti alusta että pottaankin voi tehdä asiat. Luulen että jos nyt jaksetaan treenata niin se on helpompaa kuin sitten tulevaisuudessa. Ajattelin toteuttaa tätä pottailua 3 kertaa päivässä. Aamulla kun Mio herää, ruokailun jälkeen jossain vaiheessa iltaa sekä ennen nukkumaan menoa. Kerron sitten että miten asiat edistyvät."
Todellisuus: Mio on nyt yli 2v ja nyt vasta ollaan tosissamme harjotelut tuota kuivaksi opettelua. Mikään kiire meillä ei siis ole ollut, vaikka uhosin aikoinaan Mion ollessa 6kk että nyt me harjotellaan. jep jep.  

 //ei muuten oo montaa kertaa tän kuvanottohetken jälkeen tuota pottaa käytetty. Mio käy siis pytyllä nyt

Väite 4: Kannatan huudatus-unikoulua
Todellisuus: NOT

//huudatuskoulu ei sittenkään ollut meidän juttu

Väite 5: En aijo antaa lapsilleni särkylääkettä, paitsi ihan toooosi vakavissa tilanteissa. 
Todellisuus: Mä olen oikea jänishousu, koska heti kun lapset on kipeenä, niin kyllä mä yöksi olen antanut särkylääkettä kuumeeseen tai flunssaan. Mun psyyke ei sitä kestä, että lapsi huutaa illalla/yöllä, kun tiedän että vastaus itkuun löytyy kaapista. Ei kukaan ole vielä ainkaan tietääkseni kuollut satunnaisiin särkylääkkeisiin, ja näillä mennään jatkossakin. 

//en suostu antamaan rakkaan lapsen kärsiä sairaana, kun siihen on helppo apu

20. elokuuta 2013

5kk Neuvola


Tänään Mai täytti uskomattomat 5kk. Meillä taas suunnitellusti neuvola tänä päivänä, jotta saadaan mitat juuri oikein :-) 
 Mä olin ihan sata varma että Mai painaa n. 10kg, vähän yli tai vähän päälle. Toisin kävi. Mai painoi 'vaatimattomat' 9020g ja pituutta meidän leidyllä on 69cm. 
Vielähän Mai seikkailee yläkäyrillä, mutta pientä laskua tuossa käyrässä nyt oli. Kuukaudessa se on saanut lähes kilon painoa ja pari senttiä pituutta. 

Oli tarkoitus saada rokotuksia, mutta flunssan takia niitä lykättiin kuukaudella eteenpäin. 

Terkkari sanoi että Mai on hyvin jäntevä ja istuu ikäisekseen todella hienosti. Neuvona sain kuitenkin että tärkeintä olisi se että Mai on mahdollisimman paljon vatsallaan, jotta oppii konttaamaan. 
Tällä hetkellä Mai nostaa painonsa käsien varaan ja pyörii napansa ympärillä. Vielä ei eteen/taakse siis liikuta, mutta ei se kyllä kaukana ole. 

Mitäs muuta? Juteltiin paljon Miosta ja sen kerhoilusta. 

Ja sitten näistä kiinteiden syömisestä. Siis mähän oon niiiiiin laiska että me alotettiin ne kiinteät, mutta sit mua ei kertakaikkiaan vielä huvittanu lähteä siihen rumbaan, joten lopetin kiinteät :-) 
Alotetaan ne sitten vasta 6kk iässä. Tällänen fiilis-pohjalta kasvattaja mä olen. Kivittäkää ihan rauhassa. 



Vinkki kakkatahrojen poistoon!


Mä olen jo tiennyt tämän kikan jonkin aikaa, mutta nyt ajattelin että en voi pimittää teiltä enää - rakkaat lukijat, tätä superhyvää vinkkiä!
Eli jos teillä on vauva joka vielä on täysimetyksellä - read along! Meidän Maisterille käy 'vahinkoja' aika usein, vaikka todellinen leidi onkin kyseessä. Erityisesti tuolta selän puolelta ehtii tavara pursuamaan lähes aina, ja nuo tahrat ei lähde millään! 
Yllä oleva body on siis pesty koneessa, ilman pesuaineita kun Mion iho ei niitä kestä. Ehkä pesuaineilla nuo kakkatahrat lähtee paremmin kuin pelkällä vedellä, mutta sitä vaihtoehtoa mulla ei nyt ole.

Mä kuivatan yleensä nuo Main vaatteet ja sen jälkeen katon että mikä on tilanne. Otan vesikannun ja ruiskutan vettä niin että tuo kakkakohta on läpimärkä. Ihan kunnolla saa siis vettä laittaa. Sitten vaate vain aurinkoon ja tuntia myöhemmin: 


19. elokuuta 2013

Flunssantynkä


Hei taas pitkästä aikaa! Me oltiin jo perjantaina alkavassa flunssassa, ja lauantaina sitten molemmat lapset ja minä oltiin ihan räkäsiä. Erityisesti Maisteri on yskinyt kun mikäkin tupakoitsija ja Miolla ollut nenä tukossa. Itse olen kärsinyt kurkkukivuista. 
Onneksi mulla oli vanhemmat seurana kun mentiin mökille sairastamaan. 
Nyt elämä on taas viemässä voiton ja me suunnataan sinne kerhoon tässä kohtapuolin. Nautin aamuteestä ja sen jäljeen pistän hihat heilumaan.

16. elokuuta 2013

Kerhopäivä


Mulla on valitettavan vähän hyviä kuvia tästä merkkipaalupäivästä. En siellä hälinän keskellä viitsinyt ruveta kuvaamaan, lapsia tuossa ryhmässä kun on 15 yhteensä. 

Me mentiin sinne kello yhdeksäksi. Mio meni heti riisuttuaan ulkovaatteet leikkikalujen luokse ja oli hyvin tyytyväinen. Mä täyttelin kaavakkeita ja seurailin Mioa hetken. Kysyin Miolta että sopiiko jos mä lähden ja hän sanoi että 'Joo'. En tiedä kuinka hyvin Mio ymmärtää tuollaisen kysymyksen. Vielä selvennykseksi mä sanoin että voitais halata ja Mio saisi vilkuttaa mulle ja molemmat nämä toimet suoritettiin ilman draamaa. Ajattelin siinä että oho, olipas tämä kivutonta. Lähdin kohti keskustaa ja ehdin olla poissa noin puolitoista tuntia, kun he soittivat kerhosta, että Mio on täysin lohduton. Se oli ihan yhtäkkiä aloittanut itkemisen ja mikään lohduttelu ei ollut auttanut. 

Keskustasta kerholle on noin yksi kilometri, ja mä kävelin sen matkan aika vikkelään. Se tunne, kun tiedät että lapsesi itkee sydämmensä kyllyydestä jossain tuntemattomien keskellä. Sen matkan kun kävelin/juoksin niin rupesin miettimään että oonpas mä tyhmä! Siis miten mä jätin sen tuntemattomille hoitajille. Mio on tavannut Minnan ja Sarin pari-kolme kertaa ennen, mutta tästä on jo muutama kuukausi. Tuo paikkakin on melko uusi ympäristö Miolle, kielestä puhumattakaan. Kyllähän Mio siis osaa suomea suht hyvin, mutta ehdottomasti ruotsi on vahvempi, ja tuo ryhmä on siis suomenkielinen. Ai ahdistus! Miten me vanhemmat mokaammekaan joskus! Siis vasta jälkeenpäin mä tajusin, että eihän toista nyt vaan noin voi jättää. Pakkohan mun täytyy antaa Miolle mahdollisuus luoda jonkunmoinen luottamussuhde edes yhteen ihmiseen, ennenkuin mä 'luovutan' hänet tuonne. Mä tunsin itseni tosi tyhmäksi. 
Me oltiin tuolla sitten yhdessä loppuajan. Mä pysyttelin sivussa, mutta paikalla kuitenkin.

Nyt viikonlopun aikana mä aijon jutella Mion kanssa tästä kerhoilusta ja oikeasti selittää sille tämä asia. Maanantaina me ollaan siellä yhdessä koko päivän ja mä pysyttelen taka-alalla jotta Mio saa tutustua hoitajiin rauhassa ilman pelkoa että mä en ole paikalla.

Mä ymmärrän ihan täysin kuinka ahdistava tuo tilanne on ollut Miolle. Aina ajattelen että se on niin reipas ja 'iso' poika, mutta eihän 2vuotias todellakaan ole iso, eikä Mion todellakaan tarvitse vielä olla mikään reipas. 
 

15. elokuuta 2013

mammaa jänskättää


Käytiin hakemassa Miolle uusi reppu. Merkiksi valikoitui Fjällrävenin Kånken Mini, siitä syystä että se on niin syötävän söpö, ja erittäin pitkäikäinen. Sanoin äidille että Mio saa käyttää tuota reppua Lukiossa sitten, se on juuri sopivan kokoinen padille :) haha sillon 15 vuoden päästä tuskin enää kirjoja kannetaan. 

Nyt tästä postauksesta katosi se juoni, lähinnä siksi koska mua jännittää ja makaan väsyneenä sängyssä. Unta en tietenkään saa kun mietin huomista. 

Voitte sit vaan miettiä kuinka 'hullu' musta tulee kun Mio alottaa koulun?!? 

Tossuja me ei vielä ostettu. Mua semisti ärsyttää nuo mokkasiinit ja sen tyyliset kerhotossut. Haluan jotain erilaista. Onko ideoita? Mietin vakavasti reinojen ostamista, mutta onko ne kuinka mukavat tuohon tarkoitukseen? 

Kerhopaikka - Check!


Viime viikolla mä havahduin - ai perse, meillä ei oo Miolle mitään kerhopaikkaa, vaikka se on käynyt mielessä jo aikasin keväällä. Jotenkin tuo asia vaan jäi ja kerhopaikan anomisaika umpeutui. No tosiaan viime tiistaina mä sitten täyttelin hakemuksen ja soitin heti tuolle kerho-vastaavalle, joka kertoi että kaikki paikat on jo täynnä niissä ryhmissä, mistä me oltiin kiinnostuneita. Ou damnit! No omavika. 
Eilen vielä soittelin eri kerhoihin ja kaikista myytiin eioota. Vielä jaksoin 'ahdistella' tätä kerhopaikka vastaavaa, ja selitin sähköpostitse meidän tilanteesta.

Tänään sitten tuli soitto Vaahteramäen avoimesta päiväkodista, että sieltä oli paikka vapautunut ja Mio saisi aloittaa kerhon jo HUOMENNA! OMG! Siis mikä ilon päivä. Mio tulee loistamaan tuolla, ja aivan täydellistä että se saa aktiviteettejä ja seurustella vähän vanhempien lasten kanssa. Mio on vasta 2, ja tuo ryhmä koostuu 3-5 vuotiaista muuten. Mä en epäile hetkeäkään, etteikö Mio löytäisi omaa paikkaansa tuolla, sen verran sitkeä kaveri on kyseessä. Mio on muutenkin niin reipas hankkimaan hyviä tyyppejä ympärillensä.

Kerho on tässä vieressä, ihan vaan parin korttelin matka. Se on maanantaisin, keskiviikkoisin sekä perjantaisin, ja Mio saa syödä siellä lounaan, ennen kotiin tuloa päikkäreille. Täydellistä!

Mion kanssa suunnataan tänään kaupungille hakemaan sille uudet kerhotossut sekä reppu <3 
Huomenna me mennään tutustumaan uuteen paikkaan, ja Mio saa jo jäädäkkin sinne jos vaan kaikki menee hyvin.


13. elokuuta 2013

Pulla suihkussa


Mulle on luojan kiitos siunautunut lapset jotka rakastaa vettä! Molemmat muksut nauttii suihkusta ja kylvystä, uimisesta ja saunasta. Mio innolla odottaa uimaan pääsemistä, ja suikuunkin poika menee juoksujalkaa vaatteita repien. Odotan niin sitä, että Mai voi kylpeä Mion kanssa yhdessä samassa ammeessa:-) its gona be so much fun! 

12. elokuuta 2013

Päivän asu


 Mä jätin Mion aamulla puistoon ja suuntasin katseeni aamiaisterassille kahville, ystäväni Anskun kanssa. Ajattelin vähän 'panostaa', eli harjata hiukset :) hahahahaha siis oon ihan dead serious.

Mä en ikinä meikkaa jos me mennään puistoon, mutta onneksi on kuitenkin tapana laittautua jos me mennään öppet dagikseen. Siellä ollaan muiden mammojen kanssa samassa tilassa melko lähekkäin, joten laittaudun ihan kunnioituksesta muita kohtaan ;) ja tottahan toki se omaakin mieltä piristää, kun välillä vähän sipaisee ripsiväriä ja poskipunaa naamalle. Muuten olen aika pitkälle al-naturel.

Ennen lapsia mä meikkasin töihin tietenkin aina ja olin muutenkin aika tarkka ulkonäöstä. Edelleenkin pyrin ehdottomasti olemaan freesshi (niin freesshi kun nyt voi olla pienen vauvan äitinä), mutta kaikki turha on kyllä kieltämättä jäänyt pois. En jaksa koruja käyttää, koska ne saattaa raapia Maita kun imetän. Korviksia saatan välillä laittaa.
Hajuvettä mä en nyt käytä laisinkaan kun imetän. Oikeestaan ainut sellanen asia mikä edelleen on mulle tärkee, niin on kynsien laittaminen. Lakkaan kynnet n. 3 kertaa viikossa ja se on mulle bloggauksen lisäksi terapiaa. 

Vaatteita on taas ruvennut kerääntymään kaappiin sopivasti tän laihdutusprojektin myötä. On aivan upea fiilis kun mahtuu 30 tuumasiin farkkuihin ja voin shoppailla ihan normikaupoista ja osastoilta. En mä ikinä missään elefanttikaupassa ole tehnyt vaateostoksia, mutta monta monta kertaa olen lähtenyt kaupasta tyhjin käsin kun ei ole koot riittäneet. Rajoituksia ei oikeestaan enää ole. I LOVE IT! 
Vaatekaapissa on muutenkin nyt ihanan värikästä ja raikkaita vaatteita. Ihanaa kun ei tarvii kamppailla samalla tavalla vaatevalointojen kanssa kuin ennen. 

 


11. elokuuta 2013

Kuiva harjoittelua


Kesän alussa mä vannoin ja vahvistin että Mio ei tule tänä kesänä vielä ymmärtämään vessan päälle. Se tuntu niin pieneltä vielä, ja en ole halunnut hoputtaa sitä. Toinen iso syy siihen ettei me oltu tätä harjoteltu, oli se että mä olen todella laiska näissä asioissa. 
Ystäväni Sannan ja Oliverin inspiroimana Mio on nyt kuitenkin viimeisen kuukauden ajan ollut kotona joskus ilman vaippaa ja vain kerran olen joutunut siivoamaan pissat lattialta. Eilen päätettiin lähteä ekaa kertaa puistoon ilman vaippaa, ja suunnitelmana oli pissata puskiin jos tarve tulee. Mä muistutin Mioa usein ja loppujen lopuksi se ite sano et 'isi' (kisi-pissa) ja me mentiin yhdessä puskapissalle. 

Tänäänkin Mio on ollut koko päivän vaipattomalla ja pissannu puskiin ja vessanpönttöön. Potasta se ei ole kiinnostunut, vaan vain vessa käy. 

Mä en nyt kuvittele, että se olisi täysin kuiva vielä päivisinkään, mutta tämä on ainakin oikea suunta. Talvi tuo omat haasteensa tähän vaipattomuuteen, mutta onneksi siihen on vielä matkaa. 

Haluisin tietää muiden taaperoiden kuivaksi opetteleusta. Otatteko potan mukaan esim. puistoon vai pissatatteko puskiin? Onko mielestänne soveliasta antaa pienen lapsen pissata puistossa?

10. elokuuta 2013

Välikausi vaatteet (ja talvi)

Eilisessä postauksessa kyselin lukijoiden kiinnostusta vaatepostauksesta, heti joku vastasi että vk vaatteista - joten ajattelin pistää nyt tuumasta toimeen kun herra täystuho nukkuu.

Meillä oli viime vuonna Miolle Tretornin kurapuku (86), joka oli tosi hyvä. Se lämmitti hieman ja piti vettä 100%. Ainut miinus puvussa on siis se että vetskari jää mielestäni vähän kesken, mikä tekeekin pukemisesta vähän vaikeempaa - kun tyylinä on siis se että Mio makaa sängyllä ja mä puen sen niin. Helpompi siis niille, jolla tapana on pitää lapsi sylissä kun heitä puetaa.

 Myynnissä 35€ (+postarit)

Jos joku haluaa tuon ostaa, niin laittakaa kyselyä tulemaan katja.hansen@hotmail.fi

Myöhemmin syksyllä meillä oli ehkä maaaailman ihanin talvi haalari: 

 Tämä myös myynnissä 25€ (+postarit)

 Kyseessä Name Itin (86) vissiin ihan joku perus haalari. Siis tuo on ollu ihan ykkönen! Niin pehmonen, lämmin, hyvä pukea ja kiva väri. Rakastin tuota haalaria niin paljon, että ostin saman haalarin Miolle nyt tulevalle talvelle isompana (104) ja toisella värillä (navy).

Tänä vuonna meillä onkin jo seuraavat Miolle valmiina:

PoPin kura housut ja takki
PoPin windfleece
PoPin vk housut ja vk takki
Name It talvihaalari
Ticketin talvihaalari
 Kaksi talvitakkia


 




Vielä olisi siis tarve yhdelle välikausi haalarille koossa 98-104. Vaihtoehtoja pitääpi olla, että niitä voi pestäkkin aina välillä. Jos jollain sen kokoinen haalari on kaapissa, ja tarve päästä siitä eroon niin mulle voi koittaa myydä :) tykkään ostaa käytettynä mikäli vain mahdollista. Kierrätys kunniaan!

Main tilanne sitten taas on hieman köyhempi. Sillä on yksi vk-haalari, jonka ostin tänään! Ihana hopea väri. Siinä ei ole lämpöä oikeestaan ollenkaan, joten sinne alle sitten villaa.


Talveksi mulla on Maille yksi Lyndmyr of Swedenin toppahaalari, ja uskon että näillä pärjätään. Kyseessähän on vielä 'pieni' vauva! Tarpeen mukaan sitten lisäillään.

Kenkinä meillä on perus kumpparit ja vuorelliset kumpparit. Sitten on hollannista ostettu talvibootsit, sekä yhdet Niken lämpimämmät lenkkarit. Myös kuomat Miolle valmiina, koossa 26. Miohan on oikea bigfoot!
 
Meillä siis ihan hyvällä mallilla vaatteet syksyä ajatellen! Nyt enää pipot ja hanskat puuttuu!

Turistit


Velipoika tuli eilen yöllä Hollannista vierailulle. Me nähdään about kerran kahdessa vuodessa joten elämme erityisiä aikoja :) 
Jani on mua aika paljon vanhempi, joten me ei olla ikinä oltu mitenkään ihmeellisen läheisiä. Lisähaastetta sukulointiin tuo se, että koko ikäni se on asunu toisessa maassa, joten nähty ollaan todella harvoin. 

Me käveltiin taas lasten kanssa aamupäivästä vanhempien luo, missä veli ja sen tyttöystävä asuu Suomi visiitin ajan. Kunniavieraiden johdosta teimme (äiti teki) tuoretta leipää. Mio sai tietty osallistua ja oli ihan kauhuissaan kun kädet oli taikinan peitossa! Omg. Sillä on varmaan joku neuroosi (niinku mullakin-vakava sellainen) puhtaita käsiä kohtaan. 


Nyt olis tarkoitus seuraavan viikon ajan näytellä kivoja paikkoja meidän turisteille. Ainakin mökillä käydään ja vakavia mietteitä PowerPark päivästä.

Veli se sen tyttöyatävä kävi eilen kokeilemassa torilla tuota Taste of Holland ravintolaa, ja mesta sai hyväksynnän oikeilta hollantilaisilta.


Mai sai taas kasan uusia vaatteita, kun me lähdettiin GW galleriaan shoppailemaan. Pakko mainita, että me ollaan siskon ja äitin kans aika HC-Muijia kun uskallettiin lähteä tonne kahden väsyneen uhmiksen kanssa, ja yhden väsyneen vauvan kanssa. Ihan hyvin se meni. Mitä nyt vähän verta huulesta ja parit raivarit, mutta sehän jo vähän niinkun kuuluu asiaan. 

Rupesin miettimään että vaatepostauksia oon tehnyt vähän viime aikoina! Onko lukijoiden joukossa sellaisia, joita kiinnostaisi vaatekaapin sisältö?

8. elokuuta 2013

Taiteiden Yö


Muistan omasta lapsuudestani, kuinka kiva tapahtuma tuo oli. Sai valvoa myöhään, paljon tuttuja liikenteessä ja valtavasti nähtävää. Erityisesti lapsillehan tuo on unelma tapahtuma, koska jokaisessa kojussa ja liikkeessä on jotakin lapsille. 
Mä haluan että omat lapset saa muistoja samalla tavalla kuin mäkin, ja hyvä aloittaa alussa touhuaminen näissä tapahtumissa. 
Tänään käytiin poniratsastuksessa (kohokohta) syömässä lättyjä, haettiin ilmapalloja, käytiin syömässä, katsottiin samba-kulkue ja riehuttiin ympäri kaupunkia! Olinkohan mä ainut, jonka mielestä tuo kulkue oli todella boooriiing tällä kertaa? Se on yleensä suht pitkä ja osallistujia paljon, mutta nyt se oli hujauksessa ohi. Tosi tylsää. Mio vois liittyä samba-kerhoon, ja täydentää rivejä ens vuonna. Äiti kans. Ja mummu. Ja Tanja. 

Mulla palaa välillä käpy Mion kans ku se lähtee juoksemaan keskellä miljoonia ihmisiä. Se testaa nyt et kuinka paljon mä venyn, ja huomaa varmaan pian, etten hirveen paljon. Mä varotan kerran (joskus kaksi) ja sit toteutan uhkauksen. Joskus tulee päästettyä sammakoita suutuspäissään, ja uhkailen vähän liian dramaattisesti (tyyliin et saa enää ikinä katsoa tv:tä tai mennä parvekkeelle), mutta selitän sitten kun tilanne ohi että miksi äidin lanttu meni niinkin jumiin. 

Herkkusuu


Mä olin ostanut Miolle mökille Parrotsin niitä kuivattuja hedelmiä, mansikoita ja jugurttipäällysteisiä mansikoita. Niitä ei mökillä kuitenkaan ehditty antamaan, kun oli niin paljon kaikkea, joten säästin ne kotiin. Tänään ajattelin sitten että on hyvä sauma herkuttelulle kun se söi niin reippaasti lounaansa. Sanoin että puetaan eka vaatteet päälle, ja sitten näytin pussin ja sanoin että herkut saa kun vaatteet on päällä. Mio riensi vaatekaappiin ja huusi 'eeedeeer' (kläder-vaatteet) ja haki 'böija' (blöija-vaippa) ja kiipesi mun sängylle makaamaan ja odotti että mä tuun pukemaan sen :) ahahahahah arvatkaa oonks mä repeilly. -'Mio omme' (Mio tycker om de - Mio tykkää) se hoki sellanen loistava ilme kasvoillaan koko sen ajan kun me puettiin.

7. elokuuta 2013

Makkarakeitto


Mio sai eilen illalla kylvettää siskoa ja me naurettiin äitin kans, kun Mai on niin iso ettei se edes mahtunu vatiin <3 

Se on niin huge, ihana taikinatyttö joka syö syö ja syö. Erkkikään ei jaksa sitä montaa hetkeä pitää sylissä, koska Mai painaa kun synti:-) hahah mutta niin ihana, ja pehmoinen rakas palleroinen.
 Meillä on neuvola 20.8. ja mä oon lähes varma, että Mai painaa 5kk neuvolassa reippaasti yli 9kg.  


6. elokuuta 2013

Mökillä vol.2


Meillä on ollut niin kivaa täällä mökillä. Ultra-mukavan kokemuksen takaa sen, että täällä on hyvä vessa, suihku, super yyber hyvä sauna, netti, tv, tietokone, puhelin (+laturi), hyvää ruokaa ja seuraa.

Aamulla me käveltiin kyläkauppaan, handlin. Kauppaan pitää mennä eka veneellä salmen yli soutuveneellä, ja sitten kävellä pari kilsaa. Sopiva aamulenkki meille, ja Mai sai nukkua vaunussa. 


Meillä kesti tuo kauppareissu 1,5h. 2 vuotiaan kanssa ei hirveesti juosta, ja ostettiin Miolle jäätelökin, minkä syömisessä tietenkin kestää. Onneksi täällä maalla on sunnuntai jokapäivä. Elämäntahti on ihan erilainen ja täällä on niin rentoa.


Keskellä tuota salmea istui joku veneessä pari tuntia kalastamassa. Kenellä olisi tuollaiselle aikaa kaupungissa? Aww mä nautin <3 Mio nauttii vielä enemmän. Täällä on paljon tekemistä tollaselle taaperolle


Joku ihme tässä paikassa myös on, sillä Mai on nukkunut taas niin hyvin ja pitkiä päikkäreitä. Hyvät unet takaa sen, että mini tyyppi on mainiolla tuulella hereillä ollessaan. 


Me ollaan kalastettu, soudettu, käyty moottoriveneilemässä, saunottu, uitu, tehty ruokaa, juotu kahvia, oltu metsässä marjalla ja chillattu.


Mä soudin ekaa kertaa vuosiin! Hauskaa mutta rankkaa!