30. kesäkuuta 2013

Meidän päivä

 Aamu alkoi sillä että Mio kaatoi koko mehukeiton puuroon. Voitte kuvitella kuinka mä olen karjunut täällä. Wonderful indeed <3 
(Onkos muilla äideillä tapana huutaa lapsillensa? Mä olen todennut tämän toimivaksi tavaksi kasvattaa lastani, kun mikään muu ei toimi :) hahaa)


Puuro episodin jälkeen lähdettiin taas torille myymään tavaroita ja tällä kertaa meillä oli todella myynti onnea!
Sillä välin Mio sai tavata Wasalandian maskotin, sekä ajella lilliputilla ympäri kaupunkia.
Seuranaan tietenkin mummu!


Illasta me käytiin puistoilemassa ja rantsussa. Mio pääsi heittelemään kiviä ja kastelemaan housunsa. Sää oli upea ja mulla aivan liikaa vaatetta päällä. Tietty.

 

Mio esitti vastalauseensa vaunuissa istumisen suhteen.
Mio: -Gåå gåå, Mio Gåå
Mamma (pään sisällä): -No kävele sit P*rkl
  Loppujen lopuksi teimme kompromissin ja Mio sai seistä vaunuissa :)


Mai oli kans mukana ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Mä olen todella onnekas kun mun lapset on suurimmaksi osaksi ajasta ovat hyvällä tuulella. Mio on todella miellyttävää seuraa, ja sen kanssa voi miettiä yhdessä asioita ja tosiaan tehdä kompromisseja.
Mai on myös tyytyväinen tapaus, kunhan ne tietyt perusjutut on hoidettuna :)
Olisi raskasta jos nää kitisis paljon, mutta ei ne semmosia ole.


29. kesäkuuta 2013

SuperiMies


Mio laitto tänään ruokalapun väärinpäin, niinkuin sankareilla on tapana käyttää viittaansa ♥ 

Kultsipuppeli

Mio on lähtenyt ihan ekaa kertaa yökylään, noin niinkuin huvinvuoksi! Mummolaanhan se läks, ja se onkin hyvä paikka aloittaa yökyläily harjoittelu.
Ei mua varainaisesti jännitä, kiva Miolle että tottuu muuallakin olemaan, ja mummolassa on aina ihana olla. Mielenkiintoista tosin tulee olemaan se, että miten mun vanhemmat hoitavat Mion yöraivarit, joita nyt ollut poikkeuksetta parin viikon verran. 

Aamulla mun ja Main on tarkoitus kävellä taas vanhemmileni aamupalalle, joten kovinkaan montaa tuntia Mio ei ole musta erossa

Onko muiden uhmiksilla yöraivareita?
Meillä tämä tarkoittaa sitä, että Mio alottaa huutamisen joskus alkuyöstä. Yleensä se sanoo 'lisää', ja luulen että se haluais maitoa. Sit tarjoan janoon vettä joka useinmiten joutuu myrkyn keskellä lattialle. Miokin saattaa heittäyä vihoissaan lattialle ja usein tätä kestäå ehkå 5-10min.
Oon yrittänyt lempeällä äänellä saada Mio rauhottumaan, mutta se ei auta meillä. Myös syliin yrittänyt ottaa, joskos se rauhottuisi, mutta siitä nousee pahempi kriisi vaan. Parhaiten meillä toimii joko se että jätän raivarit huomiotta tai se, että sanon tiukalla äänensävyllä ettå kaikki on hyvin ja että nyt nukutaan. Hetken se jaksaa raivota, mut leppyy aika pian.


28. kesäkuuta 2013

Ehdoton lemppari






Miolla on yksi kirja, joka on ylitse muiden. Kyseessä Nisse på stranden. Sitä luetaan vähintään kerran päivässä, ja jos Miolta kysytään että mikä kirja luetaan niin hän vastaa aina 'nanden'. 

Nyt löysin netistä että näitä Nisse kirjoja on vaikka millä mitalla! Niitä on nyt pakko ruveta hamstaamaan (tää ei mene siihen tavaranpaljous postauksen piiriin josta eilen kirjotin), koska parasta näissä kirjoissa on yksityiskohdat. Ja tietenkin se että kirjassa tehdään kaikkea mitä mekin tehdään, ja näin Mio siis oppii kans duunailemaan kaikkea :)



Mio on mun mielestä oppinut puhumaan tosi hyvin nyt viime aikoina. Tulee 2-3 sanan lauseita jo, ja melko ymmärrettävää - siis minun korvalleni. Sanoja tulee eniten ruotsiksi, mutta myös suomea tulee kokoajan. Huomaan että Mio yrittää isälleni ja Jennalle (siskolle) selvästi käyttää enemmän suomea, joten jonkinlaista ymmärrystä Miolla jo onkin että kyseessä ois eri kieli eri ihmisille :) 
Twitä Mio ei kylläkään puhu, vielä. R sanoi että kyllä Mio tuntuu ymmärtävän jotain, mutta kuitenkin kielen oppimisen kannalta tapaavat liian harvoin tällä hetkellä. Toivotaan että tähän tulee muutos, koska musta olisi tosi tärkeetä että Mio osaisi isänsä kielen.

Me mietittiin äitin kanssa tässä jokin aika sitten kun Mio ei laulanut ikinä. No nyt siihenkin on tullut muutos. Ymmärrettävää se ei ole muille kuin mulle, mutta ihan jokapäiväistä on tuo laulaminen nyt.
Tänään nähtiin kaupassa minni hiiren kuva, ja heti se alkoi laulamaan tip-top laulua, joka on yhdestä tv ohjelmasta mitä me yleensä katsotaan aamuisin.

27. kesäkuuta 2013

Bla Bla Bla


Mio on taas päässyt mummun ja ukin kanssa uimaan, joten mä ja Mai suunnattiin katse kohti keskustaa ja alennusmyyntejä. Itselleni ei muuta tarttunut mukaan kuin yhdet rintsikat ja sitten Maille body, housut ja paita, joka tosin menee sille vasta joskus vuoden päästä. 

Unohtakaapas mitä tuossa juuri kirjoitin, sillä ajattelin nyt hieman paasata. Nimittäin tästä meidän kamalasta kulttuurista, jossa tavaraa haalitaan aivan järjettömiä määriä. 
Mua ei oikeastaan ikinä ole kiinnostanut mikään ekologisuus, kestävyys, kotimaisuus tai muu vihreään viittaava teko. Prioriteettilistalla nro ykkösenä on ollut halpa hinta ja hyvä ulkonäkö. Niin ja määrä. More is more. 
Noh, havahduin kuitenkin tähän tavaran paljouteen kun sillon pari viikkoa sitten olin torilla myymässä mun roinaa pois. Siis todella surullista ja järkyttävää että miten yhdellä ihmisellä on niin paljon tavaraa kuin mulla. Siis olin vain vaatekaapin siivonnut ja saanut aikaseksi kaksi isoa laatikkoa ja 3 ikea kassia tavaraa, lähinnä vaatteita. Noh, kaikessa oikeudenmukaisuudessa mulla on oikeus tälläiseen tavarasta luopumiseen, koska kaikki ne vaatteet oli niin isoja, ettei ne enää mun päälle sovi, kyllä mä siis kaikkia kokeilin. Mutta silti on musta järkkyä miten meillä nykyään on niin paljon tavaraa! Mehän ei missään nimessä tarvita näin paljon. Oikeesti. 

Mä ajattelin nyt ruveta vähän miettimään että mitäs sitä tulee ostettua. Mä olen ollut aika hyvä siinä, etten hamstraa komeroita täyteen tavaroita, mutta voisin parantaa vieläkin enemmän. Siis olenhan mä kyllä syyllistynyt shoppailuun toki, mutta olen myös osannut myydä eteenpäin ja antaa SPR vaatekeräyksiin. Mutta siis - Minä Lupaan Tästä Lähtien Miettiä 2 Kertaa Tarvitsenko Todella Jotain Uutta Tavaraa. Ja Lupaan Käyttää Kirppareita Enemmän.


26. kesäkuuta 2013

Muodonmuutos

Rupesin tuossä äsken miettimään muodonmuutostani, ja sitä, että pitäiskö mun tehdä jotain mun tukalleni.
Oon aina tykännyt vähän lyhyemmistä malleista, ja toisaalta sitten taas rakastan hiuksien laittamista. Nyt vaan todellisuus on se, että tukka on ponnarilla 98% ajasta. Ei ole aikaa semmosiin hömpötyksiin tänhetkisessä elämäntilanteessa.
Kuitenkin tykkäisin että hiukset olis sen verran mun näköiset, ja että niitä pitäisi laittaa edes vähän. Hmm. What to do?
Toisaaltahan on ihanaa kun se on poissa tieltä, mutta ulkonäöllisesti voisi asiat olla paremminkin.

Väriä mä en vaihda, kun kerran mulla on ihan ikioma väri nyt päässä, jota rakastan. Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, etten tule enää ikinä värjäämään. Se on kuitenkin melko vaativa kierre.

Eli nyt kysyn teiltä, mitä ehdotatte? Leikkaanko lyhyet? Kerroksia? Polkkatukan? Otsiksen? Pidän tämän pituden vai mitä? Mikä sopisi mielestänne mun "uusille" kasvoille?


Oma väri on kovin rakas <3 


Tällä hetkellä hiukset siis tollaset semi pitkät ja kaikki samalla periaattella leikattu - eli tasapitkä! 


Tässä yksi juhla-look monista. Tykkään kovasti laittaa kampauksia. Muttas mistä sitä aikaa löytäis? 


Ja sitten arkena näinkin monimutkainen kampaus. I know, tosi masentava! Mutta eipäs ole tiellä kun vaihtaa vaippoja ;)



Kuvia


Mua niin harmittaa ettei tule kannettua tuota kunnon kameraa enää mukana. Taas syynä on helppous kännykän kanssa, kun tämä luuri siirtää kuvat suoraan koneelle, ja mun ei tarvitse mitään tehdä. Erona tietenkin kuvien laatu, joka järkkärillä olis ainakin 5 kertaa parempi. Kuitenkin olen sen verran laiska etten jakaa jokapäivä piuhojen kanssa taistella. Haaveena olisi uusi Samsungin kamera, joka siirtäisi ne kuvat automaattisesti kans koneelle. Aww mitä helppoutta! Oiskohan siinä kamerassa vielä joku kuvanmuokkaus?? Pitää ottaa selvää!


Tässä siis kuvia puhelimesta viime päiviltä. Tän päivityksenkin teen puhelimesta samalla kun yritän saada Main nukahtamaan päikyille.


Meille kuuluu vain hyvää! Mio oli eilen siskoni kanssa uimassa ja mä siivoilin ja katottiin Main kanssa leffaa.


Me ollaan tehty pikku road trip myös lasten kanssa tuossa maanantaina kun käytiin maalla tervehtimässä sukulaista. Kotiin tultiin vasta 22 jälkeen ja molemmat lapset nukahti kotimatkalla. Mion kanssa on aina ollut tosi helppo matkustaa, ja toivon tietenkin että Mai jatkaa samoilla linjoilla. Toistaiseksi ainakin automatkat onnistunu ihan hyvin neidin kanssa.


Nyt tuli taas tällänen sillisalaatti postaus. Olis tarkoitus kirjotella tuosta Mion uhmiksesta mutta en tiedä oikeen että mitä siitä kertoisin... nooo ainakin sen että rasittavaa on! 



24. kesäkuuta 2013

Selviytyjä

Me selvisimme kuin selvisimmekin tuosta kamalasta Juhannuksesta ja rakastamme tätä maanantaita, eli arkea.


Me aloitettiin päivä shoppailemalla :) hahaaa, kokeilla pitää onneansa, joka ei tällä kertaa ollut puolellamme, kun 2vee Mio poikani Mio sai ainakin viidet raivarit sen puolentoista tunnin aikana mitä tuolla ehdittiin olemaan. 
Raivareista huolimatta, mä olen sitä mieltä että lapset kannattaa ottaa mukaan joka paikkaan, että ne edes joskus oppii siihen, että elämä on välillä vähän tylsää. 
Mammalle (eikä mamman siskolle) tuo reissu ollut mitenkään nautinnollinen, but its all part of the process!

Mukaan lähti alennus myynneistä Seppälästä Miolle farkut ja Maille ihana värikäs paita, jota siskoni kuvaili epilepsiakohtaukseksi :) tyylinsä kaikilla 
Ja itselleni löysin kahdet housut. 
Ihanaa shoppailla tavallisia kokoja, ja se että aina löytyy vaatteita itselleni tämän laihtumisen myötä. 
Nyt takana 24kg ja vielä olisi sellaiset 6kg tiputettavaa. 



21. kesäkuuta 2013

Juhlapyhät

Mua kyllä ärsyttää usein nää juhlapyhät. Ärsytys johtuu ihan vaan kateudesta, ja siitä että kaikilla muilla tuntuu olevan menoa ja meininkiä - paitsi meillä. Vaput, pääsiäiset, juhannukset, huvilakauden päättäjäiset etc. Mä olen tunnetusti hieman marttyyri luonteeltani, ja näinä päivinä mä ryven itsesäälissä. Mutta nää tunteet vaan on tosi todellisia. Haluisin kans olla jossain ihmisten parissa viettämässä aikaa. Im a peoples person. 
Kyllähän meillä joskus tietty on kans paljon menoa, mutta ei tarpeeksi - siis mun mielestä. Nää Juhlapyhät muistuttaa yksinäisyydestä. Inhottavaa. 

Nyt joku varmaan miettii et entäs se mies? No ei sitä lasketa. Ensinnäkään se ei nyt päässyt tulemaan, kun se on ollut kipeenä jo pidemmän aikaa. Ja vaikka se tuliskin, niin eihän sillä ole samanlaista 'tunnelatausta' näitä meidän suomalaisia pyhiä kohtaan. Mulla aina odotukset korkeella, koska historian mukaan mun pitäis tanssia juhannustangon ympärillä hellemekossa, kerätä kukkia ja sytyttää kokko. R ei osaa arvostaa näitä juttuja. Siinä teille kulttuuriero.
Mutta oishan se tietenkin kivempi ryvetä jonkun toisen kanssa, kuin yksin (köhöm, ohan mulla nää lapset... mutta niitäkään ei nyt lasketa koska mä ryven)


Pitäkää te muut hauska Juhannus, niin me tääl ryvetään kaikkien muidenkin puolesta. My kind of a holiday <3

20. kesäkuuta 2013

Neuvolat



 Me saatiin yhteinen aika Miolle ja Maille neuvolaan, ja se olikin hyvä ettei siellä tarvitse erikseen juosta. Miolla oli 2v neuvola ja Mailla siis 3kk. 

Aloitetaanpas Miosta. Mio oli hyvällä tuulella, ja sehän aika pitkälti sanelee sen, kuinka nuo testitkin menee. Mio ei ujostele muutenkaan hirveän paljon, pientä varauksellisuutta lukuunottamatta, ja oli Malinin (neuvola täti) sylissä oikeestaan heti, johtuen tietty siitä että hän käytti tietokonetta :)

Mio ei yleensä ole mikään piirtäjä tyyppi, siis ei oikeestaan missän tilanteissa hakeudu paperin ja kynän ääreen, paitsi sitten tuolla neuvolassa. Heti oli sanomassa että 'iiita iita' (rita=piirtää suomeksi. Me ei oltu edes etukäteen puhuttu tästä, joten itsekkin yllätyin siitä että Mio halusi piirtää. 

Palloa me potkitaan päivittäin, joten se luonnistuu jo, ja Mio osaa vähän jopa edetä pallon kanssa, juoksee ja potkaisee samalla. Tasajalkahyppykin on iha normisetti Miolle :) Näitä perus juttuja testattiin. 

Myös palikoilla rakentaminen on Miolle tuttua puuhaa, ja saikin tehtyä korkean tornin. 
Pinsettiotetta kokeiltiin myös, en tosin tiedä miksi? Eiks se testata jo 9kk neuvolassa? 

No enivei, kaikki 'testit' meni 'läpi'. Eihän noita liian vakavissaan saa ottaa, mutta kiva tietty äitinä huomata että oma lapsi osaa ne vaadittavat jutut. 

Lisää ylpeyttä mussa motooristen taitojen lisäksi herättää pojan hieno luonne, ja se kuinka sosiaalinen tapaus se on. Mio on tosi kiltti (nyt ei siis lasketa tätä uhmakautta joka meidän seesteiseen kotiimme on laskeutunut, köhöm köhöm) ja avulias ku mikä. 

Miosta juteltiin muutenkin enemmän, koska sen elämässä tapahtuu niin paljon kehitystä tällä hetkellä. Mä revin pelohousuni ainakin 15 kertaa päivässä tän pojan kanssa, ja yritän olla ZEN sen minkä osaan (eli ei niin hyvin). Nyt siis meillä testataan että kukas om pomo, ja se ilmenee esim ruokailu tilanteissa, kun Mio sanoo 'tak tak'  ja nousee pödästä, ja sitten menee 2min niin on taas 'hungi' (nälkäinen). Mä olen sen verran tiukka, että jos pöydästä ollaan noustu, niin sitten ei enää palata. Tästäkös se riemu nousee. 
Teenpäs tästä uhmasta erikseen vielä postausta joku toinen kerta.

No mutta, Mion mitat oli
Paino: 14,4kg
Pituus: 90,7

Olin tooodella yllättynyt, että Mio oli noin 'lyhyt'. Me käytetään kuitenkin suurimmaksi osaksi 98 vaatteita, ja 92 rupee tuntumaan nafteilta. 


Maista sitten. Malin oli yllättynyt kuinka jäntevä Mai on. Sanoi että vastaa enemmän 5kk ikäistä, kun jo kääntyy, varaa painon täysin jaloille ja nousee kädet koukussa kun sen 'vetää' makuuasennosta ylös. Myös useimmat heijaseet oli kadonneet.

Main mitat oli: 
Paino: 7360g
Pituus: 64cm


Mai sai 2 rokotetta, ja itki tietty niinkuin tyttöjen kuulukin :) Mä sain 10 pistettä ja papukaijan merkin neuvolasta, koska uskalsin olla huoneessa kun Maita pistettiin, ja se oli jopa mun sylissä!!
Mio oli hieman huolissaan siskon kohtalosta, mutta järkytyksettä selvittiin selityksellä. 

Onneksi mun äiti oli mukana tällä nauvolakäynillä, niin sain hetken jutella Mailinin kanssa ihan rauhassa.

17. kesäkuuta 2013

Kuva vain


Mulla ei ole mitään asiaa tänään, joten jaan kanssanne vain ihanan kuvan Maista. Tässä olkaa hyvät!


16. kesäkuuta 2013

Dagen efter


Aloitin väsyneen aamun lähtemällä torille myymään kirppis kamoja. Oli muuten aivan surkea myyntimenestys. Ketään ei oikein kiinnostanut mun tavarat :/ mikäköhän oli ongelma? Myyntiä vain 15€. Blah!


But i got my fanny-Pack!


Ja hapan ilme :D Oli hieman väsy, eilen olin ekaa kertaa juhlimassa yli vuoteen. Oli muuten aivan sika hauskaa, tanssin koko illan. Kotiuduin joskus 2 maissa. 
Me nukuttiin lasten kanssa yli 2h päikkärit kirpparin jälkeen. Tuli tarpeeseen.
Mä olen tottunut nukkumaan semmoset 10h yössä, joten heti tuntuu pallossa kun uni jää pienemmälle. 


Illasta ollut huono sää, joten ollaan oltu kotosalla. Laitettiin Mai nukkumaan ja lähettiin Mion kanssa pikasesti käymään Makuunissa joka on tässä vieressä. Mio sai oman rahan (50sent) ja sai ostaa sillä jugurtti rusinoita :)


Se oli niin innoissaan kun se sai ihan itse maksaa herkkunsa :) Piti rahaa kädessä koko matkan ja puristi kolikkoa kädessä. Kotiinkin käveltiin ilman hölmöilyjä, koska Mio tiesi että saa avata pussin vasta kotona.



12. kesäkuuta 2013

 Mai on Happy Happy - Joy Joy

(On muutes ihan saman näkönen kun mun sisko pienenä!)


11. kesäkuuta 2013

Perus arkea


Meillä oli tänään semi booring päivä, joten lähdettiin kiertämään kirppistä. Mio on suurimaksi osaksi tyytyväinen vaunuissa. Mai ei sitten vissiin ole Miolle sukua, koska se hermostuu vikkelään jos ei liikuta. Onneksi olen keksinyt kääntää ton kopan väärinpäin aina siksi ajaksi kun Mai on hereillä ja haluaa seurata. Hyvä tässä asetelmassa on myös se että Mio pitää seuraa Maille ja nytkin se avasi main jumsuitin ja piti kättä Main paidan sisällä, noin niinkuin rauhottavasti.
Mukaan tarttui tällä kertaa blingon pilli farkut ja PoPin velour takki. Molemmat Miolle. Jostain ihmeen syystä en löydä Maille yhtä helposti vaatteita kirppareilta, vaikka tyttöjen vaatteita on enemmän. Ehkä mä sitten olen kranttu? Mailla rupee perus bodyt olemaan finaalissa, kun kokoja saa kokoajan siirtää kaapin perukoille kun menevät liian pieniksi! Nyt siis Mailla koko 68 käytössä... Jos jollain lukijalla olis siistejä kivoja tytön vaatteita koossa 68-80 niin laittakaapa mulle kuvia! Ostan mielelläni jos vaan sopii meille.

Kirppiksen jälkeen me mentiin ihailemaan Junia. Mion intohimo <3


Mion toka vuosi









Mio täytti vuosia viime lauantaina, ja sen kunniaksi teen postausta nyt siitä, mitä kaikkea tänä kuluneena vuonna onkaan tapahtunut. 






Mio on saanut lisävauhtia. Se juoksee jo toooodella lujaa, ja mä saan olla varuillani ettei se yhtäkkiä pinkase menemään vaarallisessa paikassa. Yllä oleva raitapöksy kuva on otettu juuri 1v synttäreiden jälkeen.


Me muutettiin Vaasaan kun Mio oli suurinpiirtein 1v ja 4kk. 
Muuttopäivä meni tosi hyvin, ja Mio oli matkassa mukana alusta loppuun. Täälle me yhdessä duunailtiin ja aseteltiin tavarat paikoilleen. 


 Kiipeilytelineet on tulleet tutuiksi, niin leikkipuistoissa kuin mamman pahimmissa painajaisissa. Mun suuri pelkoni on että Mio tipahtais joskus jostain korkealta ja loukkaisi itsensä. Onneksi Mio on tosi taitava nuoresta iästään huolimatta, mutta vahinkoja sattuu kelle tahansa!
Toistaseksi vielä ei mitään ole tapahtunut. 


Mio oli kolmannella ulkomaanmatkalla Puerto Ricossa mamman ja mummun kanssa. Matka meni hyvin, ja Mio sai uida niin paljon kuin sielu sieti.


Miosta ja Mummusta on tullut parhaita ystäviä.



 Miosta tuli ekaa kertaa serkku elämässään, tosin Lennon on enemmän kuin veli Miolle.

 
Syömistaidoissa on otettu suuria harppauksia. Ja myönnän että Mion 'hidas' kehitys johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että mä en ole jaksanut siivota niin paljoa :D




 Välit ukkiin on myös lämmennyt paljon. Mio duunailee ukin kanssa aina kaikkea äijien juttuja, ja on hyvä että poika saa vähän vaihtelua kynsilakkoihin ja hiuspinneihin :)


Mio on oppinut että hän on ihan ikioma ihminen. Oppinut kertomaan oman nimensä, ja mikä on hänen oma tavaransa. Mio myös kertoo, mikäli itse haluaa tehdä jotain, ihan itse <3



 Miosta on tullut maailman paras isoveli <3


Ja on edelleen toisen elivuotensa jälkeen mamman älsklingsbulle <3 <3 <3 
(pienistä erimielisyyksistä huolimatta)