8. huhtikuuta 2013


Mä istun koneella nyt ihan yksin, Mio ja Mai nukkuu molemmat ja aah saan nauttia tästä tekemättömyydestä. 

Joku kyseli arjesta kahden muksun kanssa ja voisin kertoilla vähän että miten meillä on tähän asti mennyt. Mai on kohta 3 viikkoa vanha, jotenka jotain tuntumaa tässä ollaan jo saatu. 

Luulen että tämä pieni ikäero mikä näillä kahdella on, oli meille juuri sopiva. Mio on vielä niin pieni, ettei mustasukkaisuutta ole ollut vielä ainakaan. En usko että tuon ikäisellä on taitoa ajatella että 'oih ennen oli asiat paremmin'. Mio haluaa kokoajan olla mukana auttamassa Main hoidossa, ja pitää siskoa sylissä monta kertaa päivässä. Myös pusuja satelee ja jos Mai itkee niin Mio käy taputtelemassa ja sanoo "ahaaa". Pariin otteeseen Mio on ajatellut piristää itkevää siskoa viemällä tälle jotain mistä Mio ite tykkää, esim kaukosäätimen tai mamman puhelimen :) aika herttaista <3 Mio on tosiaan rakkauden jumala 

Mai on ottanut jo jonkinlaista rytmiä itselleen, joka ei tietenkään tässä vaiheessa varmaankaan ole pysyvää, niinkuin ei mikään muukaan ole tän ikäisellä. Mutta yöt on öitä ja päiväs aikaan se seurustelee enemmän. Iltaisin saattaa pari-kolme tuntia olla hereillä ja vaan kattella ympärilleen, syödä ja on tosi kartalla nyt jo talon tapahtumista. Seuraa suurilla silmillään ympärillä tapahtuvia juttuja, ja itkee jos joutuu pitkäksi aikaa pois sylistä. Iso ero Mioon, joka viihtyi heti alusta alkaen hyvin muistaakseni yksin esim baby sitterissä. Sanoisin kuitenkin että yhtä helppoja vauvoja molemmat, vaikka eroja onkin. 

Mä olen myös saanut arjen rullaamaan mielestäni hyvin, vaikka olenkin yksin 90% ajasta. R oli täällä nyt viikonloppuna, ja kivaahan se on niin mulle, hänelle kuin lapsillekkin. Ärsyttää tietenkin jos viereilut on lyhyitä, mutta kaikki yhdessä vietetty aika on plussaa. 
On myös kiva kun R lähtee, koska sitten me saadaan palata taas tavalliseen arkeen ja saan omat rutiinit pyörimään.

Me ei olla vielä käyty avoimessa päiväkodissa Main kanssa, koska pelkään että sieltä tarttuu joku oksennus tauti mulle tai lapsille. Mulla oli raskauden aikana kaksi tosi rajua oksennustautia, jotka molemmat päätyi tiputukseen, ja jälkimäisellä kerralla ambulanssilla synnärille päivystysestä, kun oksentelu pisti supistukset käyntiin. Onneks Mai kuitenkin pysyi mahassa vielä pari viikkoa, ja mä pääsin kotiin. 


Me ollaan otettu tavaksi käydä puistossa joka päivä niin että Mio pääsee tapaamaan kavereita, ja kuluttamaan energiaa. Nyt on myös ollu tosi kivat kelit, joten ihanaa päästä itsekkin pihalle. Mai on nukkunut vaunuissa sillä välin. Kotiin tullessa me ollaan menty koko konkkaronkka nukkumaan, paitsi tänään koska mä nukuin niin hyvät yö unet :) Iltaisin me ollaan oltu joko kotosalla jos on tullut vieraita, tai sit käyty taas puistossa tai kävelyllä. Mai nukkuu aina jos me vain ollaan pihalla, mutta heti sisätiloissa se on mielummin hereillä. Yllättävän pitkiä aikoja tuon ikäiselle sanoisin. 

Mä en vielä ole päässyt jumppaamaan, koska neuvolasta sanoi että mä en sais rasittua ennen jälkitarkastusta, joten odottelen vihreää valoa lääkäriltä. Mä laihduin 3kg raskauden aikana, ja nyt synnytyksen jälkeen on lähteny yli 10kg. Painan tällä hetkellä 15kg vähemmän kuin ennen raskautta, joten motivaatio on kova liikuntaan ja terveelliseen syömiseen. Siksi tämä liikuntakielto ottaa vähän päähän, mutta ei  muu oikein auta. Me aloitettiin tammikuussa ystävän kanssa blogi tästä elämäntapamuutoksesta, ja tästä pääsis sinne lukemaan projektista. Tätä blogia mä olen päivittänyt enemmän, koska siellä kerroin raskaudesta heti alussa, sillä lukijoita ei ollut montaa kappaletta. 
Nyt yritän taas palata myös tähän Mion blogiin, koska haluan myös Maista kirjoittaa itselleni muistiin juttuja kehityksestä ja kaikesta mitä meidän arjessa tapahtuu. Kiva lukea 10v päästä sitten että miten meidän arki sujui.


1 kommentti:

  1. ihana tuo sun sanonta että Mio on rakkauden jumala - mummulle tuli aivan kyyneleet silmiin, niin rakas niin rakas <333

    VastaaPoista