3. tammikuuta 2013

Täällä taas!

Terve! Mä olen kyllä elävien kirjoissa :) melkein ainakin. Mä olen ollut vuosisadan oksennustaudissa, joka alkoi viime perjantaina. Hieman ehkä dramatisoin, mutta vessanpönttöä halatessa se tuntuu todella siltä että kuolema tulee. Onneksi tuota hirveää tautia kesti vain yhden päivän, joka kuitenkin sai jatkoa seuraavat 4 päivää ihan yleisellä vatsa taudilla, joka päätyi uudenvuodenaattona tiputukseen. Kyllä musta tuntui että saa riitää jo huonoa oloa ja sitä että mikään ei pysynyt sisällä, joten lähdin päivystykseen ja sain litran verran nesteitä. Sillähän tämä parani viimein! 


No mitäs muuta... Mio on ruvennut toden teolla olemaan uhmakas poika. Se testaa kaikkea ympärillään ja on olevinaan sellainen kunkku talossa. Mä välillä kyllä hermostun, mutta luulen että paras ja ainoa oikea tapa on olla lapsen vastakohta, eli rauhallinen. Jättää huudot ja huitomiset huomiotta, ja tärkeimpänä - ei antaa periksi säännöistä. Huutamalla tässä kodissa ei saa sitä mitä haluaa. Piste.
Saa nähdä miltä todellisuus näyttää. 


2 kommenttia:

  1. Huih! Vatsurit on aina inhottavia ja voimia vieviä, onneksi olet back!

    Ja kyllä, ymmärrän mistä puhut. Täällä nostaa päätään kai joku varhaisuhmakkuus tai oman tahdon löytyminen tai joku...kiukkua löytyy ja jokainen nukutushetki on itkua ja kiukkua ja phuuh.

    Voimahalauksia siis suunnattoman paljon!

    VastaaPoista
  2. Nyt lisää tekstiä tänne nainen! get a grip ;)

    VastaaPoista