11. joulukuuta 2013

Media-ähky


Mulle tuli yhtäkkiä blogi/insta/facebook-ähky. En missään vaiheessa ole tykännyt siitä että tekstiä on pakko tuottaa sen takia että muut odottavat sitä, vaan siksi että itse tykkään kirjoittaa. Sama pätee valokuvaukseen ja muuhun mediaan. Tällä hetkellä mulle tuli sellanen fiilis että tarvitsen hieman taukoa tästä. Ja sellaisen pidän. 

Niinkuin kaikki muutkin bloggaajat sanovat, en määritä tauon pituutta. En tiedä kuinka pitkän hetken tarvitsen, mutta ei sillä väliä :) Näppäimistölle paluu on varma. 

Hyvää Joulua teille ihanille <3 

5. joulukuuta 2013

Kääkkk

Taas vierähti muutama hetki ennenku pääsin päivittelemään tänne. Oikea elämä on sen verran makeaa tällä hetkellä että virtuaalinen minä saa olla hieman lomalla tästä bloggailusta. 

Me ollaan löydetty uudesta kodista uusi rytmi, ja jos saan sanoa niin hyväkin sellainen. Mio on nukkunut muutosta lähtien omassa sängyssä joka ikinen yö, ja herännyt ehkä kerran/kaksi yöllä sanomaan mammalle heipat. 

Mai on edelleen yhtä ärsyttävä kuin ennenkin nipistelyn suhteen. Joudun laittamaan lapaset ainaki 4 kertaa joka yö kunnolla kun tämä pikku termiitti on... no ärsyttävä! 

Mä oon varmaan tulossa hulluksi, nimittäin sisustus sellaiseksi. Mulla on niin paljon kaikkee ideoita tähän asuntoon ja haluun että paikat on tip-top! Aah mitä ihanuutta kun neliöt riittää! Tämä oli meille ihan ässä veto tämä muutto, ja niin kivuton kun muuttoapua oli tarpeeksi. 
Me oltiin överi tehokkaita ja saatiin perjantain aikana muutettua kaikki tavarat, purettua kaikki ja siivottua vanha asunto ennen klo 18! Siis vitsi mitä ystäviä multakin löytyy <3 U guys r the best! Hauskaakin meillä oli, ja huomenna olen kutsunut muutto avut tänne syömään kiitokseksi. 

Tänään Mai nukkuu omassa sängyssä taas ekaa kertaa, ja toivon että se pysyis siellä nyt edes jonkin aikaa. Olisi ihana nukkua yksin välillä, ihan rehellisesti sanottuna. 




Mun pitää ottaa itseäni nyt niskasta kiinni (ja nyt kun sanon näin niin sitä EI tule tapahtumaan) ja toteuttaa asunto postaus. Toisaalta täällä on sellasia helmiä, että luulen vähän että rupean toteuttamaan sisustus postauksia vähän siellä täällä, kuhan tunnit riittäis vuorokaudesta tähänkin hommaan.

28. marraskuuta 2013

Hanskat

Mai joutuu tästä lähtien nukkumaan hanskat käsissä. Sillä on todella inhottava tapa nipistellä, ja vielä kovaakin, yöllä! Mä en ole viime yönä unta täysin tavoittanu, kun suurempi tehtävä oli yrittää pitää Main käsille järkevmpää tekemistä. Kynnet ovat lyhyet, se ei tosin riitä kun toinen on päättänyt nipistää mammaa. 

Ps. Tokaviimeistä yötä viedään vanhassa kämpässä. Yritän taas totuttaa Mion omaan sänkyynsä ja että hän pysyis siellä. Tarkoituksena on että Mio oppisi nukkumaan omassa huoneessa Main kanssa. 
Vaikka vauvan kanssa nukkuminen onkin antoisaa (ei tosin kiitos nipistelyn), ei mielestäni tämä päde enää 2v kanssa muuta kuin satunnaisesti. 
Onko muilla leikki ikäisiä, jotka hakeutuvat vielä viereen öisin? Mitä tykkäätte? 
Miten 2,5v unikoulutetaan ilman, että toiselle tulee paha mieli? Tapella en siis halua.

25. marraskuuta 2013

Mio maamman saappaissa


Mulla on viikonloppuisin tapana laittaa muksuille telkku päälle olohuoneeseen ja makoilla itse sängyssä vielä hetki. Kuulin sängyn pohjalta nyt sunnuntaina kuinka Mio jälleen täytti mun saappaani paasaamalla Maille talon säännöistä.

'Nää Mai inte taa!' (Ei saa ottaa)
'Mai bot me anden' (käsi pois)
'Mamma bii aji' (äiti suuttuu)

Mä hihittelin sängyssä <3 

Me eletään muuton ärsyttävintä vaihetta, eli odottamista. Himmailen tuon pakkaamisen kanssa, koska olen sen verran tehokas että jos mä tänään päätän pakata tavarat, niin mehän ollaan sit ihan laatikoiden armoilla loppuviikko! 
Viikonloppu meni taas vanhempien luona huonekalujen tuunaamisessa. Maalasin Main syöttötuolin ja ne ostamani yöpöydät vielä kertaalleen. Sain ostettua eteiseen peilin ja ompelin esiliinan mun keittiön verhoista. Lapsille olisi tarkoitus tehdä myös omat esiliinat kunhan saan lisää aikaa jostain niiden tekemiseen. 




20. marraskuuta 2013

Kellon tuunailu


Mulla iski tylsistyminen tuohon mun kelloon joka on palvellut mua jo melkoisen monta vuotta. Ostin leveää pitsinauhaa ja kiristin sen kellon ympärille. Sen jälkeen vain valkoisella spray maalilla ympäri ja alla lopputulos. Melkoisen onnistunut, vaikka ei niinkään tasainen olekkaan. Itse tehty on musta kiva, ja se saakin näkyä!


17. marraskuuta 2013

Voihan viikonloppu

Perjantaina oli hulinapäivä kun kävin allekirjoittamassa vuokrasopparin ja siitä alkoikin uuden kämpän suunnittelu. Uudessa asunnossa on yksi huone enemmän ja yli 20m2 enemmän tilaa kuin nykyisessä. Halleluja! Ja säilytystilaa! Ja Eteinen! Kylppäri ja vessa erikseen! Mä olen tällä hetkellä niin tässä sisustuksen huumassa ja suunnitelmat tulee uniinkin! Mun tietokonepöytä täyttyy listoista ja iskän kellari on täynnä mun tuunaamia juttuja ;)



Koko viikonloppu on siis mennyt näissä tunnelmissa. Mä en ikinä ole ollut mikään sisustaja, ja kaikki mun kodit ovat koostuneet erilaisista kalusteista ja tyyleistä hipsomhapsom. Nyt kuitenkin ajattelin edes yrittää hankkia yhdenmukaista kalustusta, tai siis yhteensopivia juttuja. 
Inspiraatiota haetaan muiden blogeista(!) ja ideoita itse tehtävistä jutuista otetaan vastaan. Haluan meille kodikkaan pesän seuraavaksi viideksi vuodeksi <3



Mä en malta odottaa sitä, että saan ihan ikioman makuuhuoneen! Siis mitä luksusta! Toki lapset ovat sinne tervetulleita, mutta siitä tulee mun oma rauhottumis paikka, missä tulee olemaan vain aikuisten juttuja, eikä junaratoja ja duploja! Halleluja!

Viikonlopun aikana me ollaan tuunattu: Peili, yöpöydät, tarjotin, ilmoitustaulu, eteisen penkki sekä valokuvakehykset. Musta on niin ihanaa uudistaa vanhaa oman taitojensa (ja iskän) mukaan.

Kävin juuri ostamassa lasten huoneeseen valtavan maton, ja huomenna saan toivottavasti uuden keittiön pöydän.

Joku päivä tällä viikolla pitäisi käydä taas heittämässä kirppis rundia ja tehdä mahdollisia löytöjä uuteen asuntoon. Ensi sijaisesti haussa olisi valoja uuteen asuntoon, sillä vanhat valot jäävät tähän kämppään, joten uutta/vanhaa pitäisi ostaa tilalle, sillä ilman valoja me ei voida yöpyä ensimmäistäkään yötä.

Erityisesti mietin että minkälaisen valon haluan omaan makuuhuoneeseen... Minkälaista valaistusta te suosittelette? Entä olohuoneeseen? Keittiöön? 


15. marraskuuta 2013

Arvonnan voittaja!

Hei, tällä kertaa voittaja olikin anonyymi! Laitan sulle sähköpostia vielä tänään :)



Täällä tosiaan kiirettä pitää. Saatiin isompi asunto ja muutto tulee nyt taas mulle luontaisella aikataululla - eli aivan helvetin kiirellisesti :) Tänään tosiaan varmistui asunto, ja tasan kahden viikon päästä pitäis vanha kämppä olla tyhjä ja siivottu! Nyt tulee siis olemaan hiljaista blogissa varmasti enemmän kuin normaalisti, sillä mulla on paljon mietittävää. 

Sain tässä muuton keskellä pienen sisustus inspiraation ja ostin kahdet vanhat 60-luvun yöpöydät joita duunailen iskän kellarissa. Niistä tulee valkoiset ja ajattelin vaihtaa vanhan vetimen mahdollisesti 'timantiksi'. 
Löysin myös säilytyspenkin, jonka päätin maalata valkoiseksi. Niin pitkälle olen päässyt että olen kaikki hionut ja paklannut, ja tuon penkin olen maalannut jo alusmaalilla. Tykkään tosi kovaa tehdä käsillä tällästä pientä entisöintiä. Musta on hienoa ostaa käytettyä tavaraa ja uudistaa siitä oman näköinen. Ehkä kynnys tämän harrastuksen jatkamiselle pienenee kun ottaa heti kättelyssä vähän vaativampaa projektia. 

Tulossa on myös Ikea reissu sekä kirpparimyyntiä, josko vain saisin aikaseksi nämä kaikki.

Oih kun mä olen niin innoissani <3 tykkään muuttamisesta, se on uuden alku. 


12. marraskuuta 2013

Ai miten meillä menee?


No ihan sika hyvin! Mai on ollut aivan unelma lapsi tuota imetyksen lopettamista ajatellen. Tosiaan eka yö meni ikuisissa merkeissä, uuden opettelu kun vaati hieman totuttelua. Toka yö meni vikisemättä ja tarjosin vain vettä. Nyt on kohta viikko mennyt, eikä yhtäkään itkua ole yöllä ollut! Siis en pysty käsittämään että miten helppoa tämä oli. Oon tosi tyytyväinen että en korvannut rintaa pullolla, vaan laitoin kaikki hanat kerralla kiinni. Suosittelen!

Mun paras vinkki on se että kun päätät lopettaa imetyksen, niin asenne kohdilleen ja pysy päätöksessäsi. Lapsi vaistoaa heikon vanhemman, näähän on kuin jotain villi eläimiä <3 Mä tein unikoulun/yötarjoilujen lopetuksen yksin kahden lapsen kanssa, ja hyvin meni perhepedissäkin, vaikka helpompi olisi ehkä ollut jos Mai nukkuisi omassa sängyssä. Mä en tosiaan ihan vielä halua luopua mun vauvastani, joten lusikassa nukutaan vielä ainakin jonkin aikaa.

11. marraskuuta 2013

Vielä siitä arvonnasta

Unohdin mainita Xytol Arvonnan päättymispäivän ja se onkin tämä tuleva torstai klo 20.00. Vielä siis ehtii ja tästä pääsee arvonnan postaukseen!

Meillä on ollut kiireinen viikonloppu ja sama meno jatkuu. Isoja uusia tuulia on meneillään ja niistä kerron heti kun ehdin ;) Moikka!

7. marraskuuta 2013

Xytol Arvonta

Heissulivei taas jälleen kaikille! Nyt pyrähtää käyntiin taas arvonta, ja tämä se vasta mainio arvonta onkin! Kerron ekaksi hieman tarinaa avaamaan tätä arvonta tuotetta ja miksi tälläseen edes päädyin :)

Elikkäsiis mun laihdutus projekti alussa tein itselleni selkeän tavoite listan - sekä palkinto listan saavutetuista kiloista. Eräs näistä palkinnoista oli hampaiden valkaisu. Okei, mulla on tosi valkoiset hampaat jo ennestään, ja olenkin tyytyväinen! Ainut mitä halusin kokeilla oli saada tuo tummunut yläosa taas yhtä valkoiseksi niinkuin hampaiden alaosakin. Joten kun olin pudottanut painon alle 80, sain marssia apteekkiin.
Olin netistä lukenut Xytolin valkaisuliuskoista ja kuullut niistä hyvää feedbackiä! Ongelma oli vain se, että Vaasan apteekissa ei näitä ollut heti, joten kiireessä nappasin Yotulin valkaisugeeli pakkauksen. Mä aloitin siis sillä eniksi. Ekana iltana mulla oli vähän sellanen fiilis että tästä ei kyllä tuu mitään, koska en saanut muokattua itselleni kunnolla niitä muotteja. Yritin muutaman kerran, mutta alahampaiden muotti jäi löysäksi. No jaksoin sillä tuotteella viikon verran, kunnes kyllästyin. Tuntui ettei se aine vaikuttanut ollenkaan. Se myös pursui sieltä muotista ulos ja sylkeä erittyi jotenkin super paljon kun nuo muotit oli suussa. Puhuminenkin oli mahdotonta näillä kiskoilla.

Sitten päätinkin yrittää tuolla tuotteella, josta olin alunperinkin ollut kiinnostunut, Xytolin valkaisuliuskoilla. Ne oli heti paljon helpommat laittaa paikoilleen ja pysyi hyvin hampaiden  pinnassa. Paketissa on 15 kertakäyttö pakettia, joita on tarkoitus käyttää yhteen putkeen. Tietenkin jos on tyytyväinen tulokseen jo 10 päivän jälkeen niin käytön voi lopettaa.


Yllä ennen, ja alla jälkeen kuvaa. Siis joo, eihän ero ole suuri, mutta itselleni riittävä sillä lähtökohtakin oli jo tosi hyvä. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tähän, ja sainkin juuri sen mitä halusin, puhtaammat hampaat. Musta on tärkeetä että on puhtaat hampaat, se kertoo tosi paljon ihmisestä!  Paljon freeshimpi olemus. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Näitä löytyy hyvin varustelluista apteekeista, ja kannattaa kysyä myyjältä sillä jos niitä ei ole hyllyssä niin tilaamalla saa ihan päivässä/parissa! Netistä voi myös tilata täältä. Ja lisätietoa tuotteesta täältä

Pienen miinuksen saa tuote siitä että mukana oli melko suppeat käyttöohjeet. Onneksi nettisivuilta löytyi sitten laajempi selostus, eli sieltä kannattaa lukea jos jokin asia askaruttaa. 


Sainkin myös teille arvottavksi yhden tälläisen paketin! Woop woop!

Arvonnan ohjeet: 
Yksi arpa kommentoimalla blogia
Kaksi arpaa saa liittymällä lukijaksi bloggerin sivupalkista
  Kolme arpaa saa tykkäämällä Mio Poikani Mio -Blogin Facebook rymästä Klick!
Neljä arpaa saa mikäli mainostat arvontaa blogissasi tai fb sivullasi.

Muistakaa laittaa jokainen se sähköposti osoite, viime arvonnassa suurimmalta osalta se uupui :/ 

(xytol on lahjoittanut tuotteen arvontaan, kiitos heille siis ;) )

Imetyksen lopetus VOL 2


Mä olen ihan shokissa. Mai nukkui koko yön ilman itkun itkua. Se heräsi 3 kertaa ja hengaili hetken hereillä repien mun naamaani, mutta oli tyytyväinen! Siis wooot?!? 
Tarjosin hieman vettä, mutta ei maitoa. En pysty käsittämään. 
Ensi yö me siirrytään takaisin makkariin ja katsotaan että miten se onnistuu. 

Pysyn pessimistinä, ja oletan että takapakkia vielä tulee. 

6. marraskuuta 2013

Imetyksen lopetus VOL 1

Eli eilisten mietteiden lopuksi tein päätöksen lopettaa imetyksen. Päätös syntyi melko helposti ja tunne on oikeasti tosi helpottunut nyt kun tein itselleni selkeät säännöt lopetuksen suhteen. Takana on siis 6kk täysimetystä ja sen jatkoksi 1,5kk paljon imettämistä ruokailujen lisäksi. Yö imetyksiä on ollut tosi vaihtelevasti 2-6 kertaa/yössä. 
Pulloa Mai on ottanut todella nihkeästi, joten lopetuksesta osasin odottaa tahtojen taistelua. Pullon opettelua ollaan kyllä treenailtu, mutta neiti on ollut hyvinkin vastahakoinen sillä on ollut se toinenkin, se parempi vaihtoehto, rinta. Nyt kun sitä vaiheoehtoa ei enää ole, oli pullon opettelu siis edessä. 

Viimeinen imetys oli siis 5.11.2013 klo 06.00 aamulla. Sain vahvistusta lopetukseen juttelemalla perheeni kanssa ja sain paljon kannustuksia tähän hommaan. Kaikki oli sitä mieltä että Mai on todellakin valmis tähän, ja vakuuttuneita siitä että ei tuo tyttö ainakaan nälkään kuole.

Jotta en ratkeaisi imetykseen keskellä yötä, pimeinä hetkinä, kirjoitin itselleni selvät säännöt ja ajatukset paperille. Jepp, mä olen sen verran heikko ihminen että mulla pitää olla mustaa valkosella, etten sitten tosiaan ryhdy heikoksi. Kannustuslauseitakin mun paperilappuselta löytyi, ja ne tosiaan auttoi mua kun Mai itki pari tuntia viime yönä. 

Selitin Miolle että yöstä tulee meluisa ja että hänen ei tarvitse miettiä Maita. Mä tein sohvalle mulle ja maille imetyksenlopetus-tukikeskuksen :D
Päätin siis että me nukutaan sohvalla että Mio saa rauhallisen yön makkarissa.

Yö meni jotakuinkin näin:
Mai meni yöunille parvekkeelle mun äidin toimesta klo 21.00.
Mai heräsi klo 23.00 ja otin hänet mun viereen sohvalle. Kaikki valot pois ja ei mitään juttelua, pelkkä syli ja maitotilkka tuttipullossa. Mai itki 75min putkeen. Siis yhtä huutoa. Loppujen lopuksi itku vaimeni ja tämä maito addikti luovutti hienon taistelun jälkeen. Pakko nostaa hattua tytölle sitkeästä vastustuksesta. 
Mai nukkui siis pätkän 00.15-02.00. Seuraavaksi Mai huusi vain 25min ja musta oli tosi helpottava huomata että tuo itku aika lyheny alle puoleen. 25min menee vaikka päällä seisten. 
Mai nukahti taas siinä 02.30 pintaan ja heräsi seuraavan kerran klo 04.00. Yritin edelleen maitoa tarjota sen 50ml mitä mulla oli ollut läsnä ihan ekasta huutokonsertista lähtien. Nyt Mai otti ekaa kertaa pullon ja joi sen rytmikkäästi tyhjäksi, jonka jälkeen hän nukahti. 
Seuraava herätys oli klo 06.00. Mä tarjosin vettä pullossa jota Mai joi mielellään ilman itkua. Sitten se nukahti uudelleen mun syliin ja mä nukahdin istualteen sohvalle. Herättiin pommiin klo 08.00.

Kaikenkaikkiaan jäi tosi positiivinen fiilis, vaikka huutoa olikin melkoisen paljon. Musta tärkeintä oli se, että tein itelleni selväksi mitä halusin tehdä yöllä. Se oikeasti kannattaa miettiä etukäteen. 
Mun ajatukset muuttui yöllä sen verran suunnitelmista huolimatta, että päätin että tarjoan vain vettä tästä lähtien yöllä. Mä en halua joutua tarjoilla Maille vielä vuoden ikäisenäkin maitoa yöllä, sekoitella korvikkeita ja niin edelleen. Kyllä tuo 10kg tyttönen pärjää yön yli ilman ravintoa ihan varmasti.
Omaan sänkyyn mä en vielä halua sitä siirtää, tulisi liian paljon uutta kerralla, vaan me jatketaan kimpassa nukkumista. Musta tuo ruokailun lopettaminen onnistuu ihan hyvin perhepedissäkin, kunhan vaan tosiaan itse on varma asiasta. Itseäänsä ei saisi kyseenalaistaa enää yöllä, vaikka helppoa se on ulkopuolisen sanoa.

Nyt mulla on rinnat aivan super pinkeenä ja särkee aivan tolkuttomasti. Räjähdän. Muutenkin olo on ollut tänään aika surkea huonosti nukutun yön jälkeen ja kurkku kipeenä, kaktuksen nielleenä. Lihakset ovat jumissa kun nukkumisasennot eivät ole olleet parhaimmat mahdolliset. 
Seuraava yö menee varmasti jotakuinkin samalla tavalla kuin viime yö uskoisin. Mai on ollut jo paremmalla tuulella tänään kuin mitä eilen oli, mutta kyllä ilmassa on hieman muutoksen vastustusta. Siitähän tässä on kyse, uuden opettelusta. 



5. marraskuuta 2013

Apua



Miten te jotka nukkuneet perhepedissä, opettaneet vauvalle itse nukahtamisen omaan sänkyyn? Musta tuntuu että tehtävä tulee olemaan ihan täysin mahdoton, ja mä en ole edes kokeillut vielä :)  

Tän hetkinen tilanne on siis seuraava: 
Imetän Maita vielä vuorokaudessa varmaan 8 kertaa :) Jepp, uskokaa tai älkää mutta se on vain jäänyt päälle. Imetän ennen päikkäreitä ja jos on muuten vain väsynyt. Se on niin helppoa, ja vaikka inhoankin sen tekemistä, niin se on helpoin ratkaisu. 
Mai nukkuu 2-3 päikkärit päivisin. Ne eivät ole mikään ongelma. Se nukahtaa joko liikkuviin vaunuihin tai sitten kantokopassa ihan vain sinne sujauttamalla ja parvekkeelle. Joskus Mai nukahtaa heti kun olen sulkemassa tuota koppaa, ja joskus se jää tujottelemaan parvekkeen kattoa ja nukahtaa pikkuhiljaa. Eli päivät menevät jo mallikkaasti. MUTTAKU NE YÖT! 

Eli illalla Mai nukahtaa yleensä 21 pintaan tuonne koppaan parvekkeelle. Mä menen itse nukkumaan siinä 22 maissa ja otan silloin Main viereen mun sänkyyn. Joskus se havahtuu ja vähän heräilee, jolloin mun eka reaktio on imettää, koska mä en halua mitään huutokonserttia kun isoveli nukkuu kahden metrin päässä. 

Seuraavan kerran en tiedä koska imetän, sillä mä olen melko lahjakas uni asioissa. Veikkaisin että Mai syö pari kertaa yön aikana. Mä vastaan jokaiseen inahdukseen imettämisellä, vaistomaisesti. 

Auttakaa mua nyt, miten mä pidään huudottoman unikoulun tällä pienelle ihmiselle? Miten toinen totutetaan omaan sänkyyn? Entä tuo imetyksen lopetus? 

Mulla on lauantaina koko päivän menoa, jolloin äiti hoitaa näitä hattivatteja. Silloin olisi täydellinen sauma lopettaa tämä pelleily, mutta mun täytyy henkisesti valmistautua siihen etten mä ratkea sitten taas sunnuntaina imetykseen, kun se on niin helppoa. 

Ja kyllä, onnistumisen kannalta koen että on kaikista paras lopettaa kerrasta, niinkuin tein Mion kanssa. Musta myöskin tuntuu että Mai haluaa rintaa vain ja ainoastaan tavan vuoksi, ei se edes jaksa siihen enää keskittyä vaan imetys on sellasta huitelemista ja jatkuvasti keskeytyvää puuhaa. Me ollaan viime viikot harjoiteltu korvikkeen juomista ja se rupee nyt pikkuhiljaa myös sujumaan. Tarkoituksena on siis korvata rinta pullolla. 


(mielestäni on tosi huvittavaa että mä olen itse suorittanut tämän jo yhden lapsen kanssa, mutta ei pelkoakaan että muistaisin miten se tehtiin...)

3. marraskuuta 2013

Uima Maisteri

 (noi polvet <3)

Me mentiin eilen uimahalliin porukalla. Miohan on jo tottunut uimiseen mummun ja ukin viikottaisten uimahallivierailuiden takia. Mio on oikeestaan ihan hullu vedessä, se niin rakastaa vettä. Mio on vasta kaksi vuotta, ja pärjää yllättävän hyvin kellukkeiden kanssa, hyppii reunoilta veteen hyvinkin uhkarohkeasti, vaikka normaalisti Mio onkin varovaisempaa kaveria. 

Mai pääsi ensimmäistä kertaa Vaasan jäämereen, eli uimahalliin. Siis voi  tjiiisus kui kylmää se voikaan olla, pitää pysyä liikkeessä että tarkenee. 
Olin valmistautunut itkuiseen uintireissuun, koska Mai oli nukkunut edelliset päikkärit kolme tuntia aikasemmin ja oli valmiiksi jo tosi väsynyt. Kuitenkin ihmeen kaupalla Mai pysyi hereillä koko uimahallissaoloajan ja ei itkenyt kertaakaan! Vaude! Siis se tykkäsi kovaa vedestä, ei ollut kylmissään ja seuraili tyytyväisenä veljen, serkun ja erään kaverin touhuja. Saunakin oli Maille positiivinen kokemus ja viivyttiin sielläkin tovi. 
Meitä oli neljä aikuista ja neljä lasta. Juuri sopivasti käsiä lapsilaumaa hoitamaan :) 

Uimahallin jälkeen mentiin illanistujaisiin Maikun ja Tonyn luokse. Mä niin tykkään meidän kaveriporukasta <3

Tultiin lasten kanssa kotiin klo 22.30 aikaan ja oli naurussa pitelemistä kun Mio oli nukahtanut autoon, jouduin herättämään sen ja pyysin Mioa kävelemään itse plus kantamaan oman reppunsa. Sen jalat oli ihan spagettia. Olisin tietenkin kantanut sen kotiin, mutta Mai vaatii ainakin toistaiseksi enemmän syliä, ja jotta tehtävä ei olisi ollut liian helppo, oli mulla meidän uimahalli kamppeet JA KAIKEN LISÄKSI jouduin parkkeeraamaan auton tielle, koska vierasparkki oli täynnä. Taas tehtävästä selvittiin kunnialla, Mio oli niin raipas - as usual ja kömpi suoraan sänkyyn. Me laitettiin vielä Main kanssa pyykit ja uimakamppeet kuivumaan ja liityttiin sitten Mion joukkoon untenmaille. 

1. marraskuuta 2013

mässytön-marraskuu ja muuta raporttia


Eli tänään pyörähti käyntii  kuukauden mittainen herkkukielto. Pia ja Annika kutsui mut mukaan juuri sopivalla hetkellä, sillä karkin syönti on ollut ihan out of control viime viikot. 
Saas nähdä miten menee. Mä syön oikeesti hyvinkin terveellistä perus ruokaa, mutta sen lisäksi uppoaa tosiaankin melkoinen määrä karkkia. Nyt kansi on laitettu kiinni, ja toivotaan että se pysyykin. Jos näätte mut siis donitsi kädessä jossain niin saa tulla läimäyttään ;) 


Mä olen taas aloittanut kunnon kävelylenkit ja se tuntuu tosi hyvältä. Eilen illalla käytiin heittääs vähä rundia ja päädyttiin juna asemalle. O-ou miten innoissaan pikku tyyppi voikaan olla :) junat ovat siis ehdottomasti kuuminta hottia just nyt! 


Maista on tullut oikea seikkailija ja konttailee huoneesta toiseen (meillä kun onkin kokonaiset kolme huonetta yhteensä). Samanaikaisesti Mai on nyt oppinut seisomisen taidon, ja kaikkea vastaan noustaan seisomaan. Jippijei! Kohta muru jo käveleekin!


Huomenna aamupäivällä olisi suunnitelmissa pitkä lenkki Main kanssa, reilu aamupala ilman Mioa(möksällä), ja aarekartan tekoa. Kävin tänään pitkästä aikaa terapiassa viimeaikaisten tapahtumien johdosta ja sain idean sieltä että aarrekartan teko voisi olla aika jees juttu mulle just nyt. Auttaisi vähän päämärien tavoittelemisessa ja sillai. Noh, kirjoitan siitä lisää sitten kun se on tehty! 


Nyt nukkumaan! 

Lasten laatikot

Mulla itselläni on vuosien varrella kehittynyt oma laatikko, jonka kyljessä lukee muistoja. Sieltä löytyy kirjevaihto-vihko parhaan ystävän kanssa ala asteelta, rakkauskirje jota en koskaan lähettänyt, ensimmäinen lentolippuni, afrikka koruni sekä ensimmäinen lompakkoni. Mä en todellakaan ole mikään hamstaaja, mutta mitä tulee tärkeisiin muistoihin niin säästän parhaani mukaan. 


Halusin lapsille samanlaiset laatikot, johon minä vanhempana tallennan heidän tärkeimpiä juttuja ja ostin molemmille omat isot laatikot. Mio ja Mai printattuna dymolla. 
Main laatikossa on vain yhdet lempparihousut ja yksi mini pipo ensimmäisiltä elinpäiviltä. 
Mion laatikossa on myös pari vaatetta ja ensimmäinen junalippu. 

Musta on niin ihanaa kun asiat on järjestyksessä ja juuri tälläiset tulevaisuuden asiat mietittynä, ettei sitten 30 vuoden päästä kun Mai saa ensimmäisen lapsensa ja hän haluaa muistella omaa lapsuuttaan niin tavarat ovat hujanhajan siellä täällä ja osa roskissa. Onneksi munkin äiti on ollut fiksu ja säästänyt meidän tärkeimmät jutut. Nää on mun mielestäni niitä tärkeitä juttuja <3

31. lokakuuta 2013

**Rummut värisee** - Arvonnan voittajat!

Olivat sattumoisin molemmat bloggaajia :)
  Onneksi olkoon Anette ja Saana

Laitatteko mulle sähköpostia osoitteeseen katja.hansen@hotmail.fi. Laittakaa sähköpostiosoitteenne niin saan laitettua viestiä eteenpäin tangle teezerille! 

Kiitos kaikille osallistujille. Ensi viikolla pärähtää käyntiin super hyyber hyper makee arvonta! Itse tuote juuri käytössä ja mä olen jo nyt tyytyväisempi kuin mitä olisin osannut oikeasti odottaa. 
En malta odottaa <3 

Miolta ja Mailta terkkuija kaikille 


 ps. Eräät lukijat voisi vähän mennä itseensä ja miettiä et minkälaista kommenttia toiselle IHMISELLE kirjoittaa. Joo kyllä mäkin olen ihan tavallinen ihminen jolla on ne tunteet myös. Jos ei miellytä mun kirjoitukset, niin voi ihan reippaasti vaan mennä johkin muualle aukomaan päätä.
 Jos ne ei nyt rupea loppumaan, niin laitetaan sitten taas luukut kiinni anonymeille, se olisi tosin harmi koska meitä on niin moneen junaan, ja suurin osa teistä on mukavia.
Muutenkin tollanen netti kiusaaminen... ollaanksme jotain saatanan 14 vuotiaita?




Tangle teezer arvonta muistutus!

Tästä pääset osallistumaan, vielä siis kerkiää. Klo 20.00 sulkeutuu :)

30. lokakuuta 2013

Maapähkinävoi-Banaani-Muffinsit

Mähän olen harrastanut Mion kanssa muffinsien leivontaa. Sellaisia 'terveellisempiä' välipala muffineita joita on hyvä tarjoilla välipalaksi lapsille. 
Hakusessa on kokoajan ollut kaveria niille mun porkkana-muffineille, ja nyt löytyi napakymppi! Reseptin otin yhteishyvä lehdestä, mutta sovelsin taas tapani mukaan. 


Mun muffinseihin tuli: 

n.1 dl maapähkinävoita
2,5 banaania
2dl jugurttia
1 kanamuna
1dl sokeria
4dl vehnäjauhoa
1tl ruokasoodaa
0,5tl suolaa

Musasin ensin banaanit, ei kovin sileäksi mutta riittävän. Lisäsin jugurtin, kanamunan, maapähkinävoin ja sokerin. Sekoitin kunnolla, mutta maapähkinävoi saattaa jäädä pieniksi könteiksi tuonne taikinaan, ja mielestäni se sopi hyvin. Sekoitin toisessa kulhossa jauhot, suolan ja ruokasoodan. Sitten vaan kaikki sekaisin. Käytin kertakäyttö muffinivuokia ja niissä harmittaa se että nuo ei ikinä pysy muodossa, vaan leviää ympäri ämpäri. Oli jälleen superhelppo resepti, ja helpommaksi tämän teki se että ei tarvinnut seistä puoli päivää raastamassa porkkanoita. Nämä ovat vielä paremman makuisia mielestäni! Makeutta löytyy enemmän kuin niistä toisista ja sen aiheuttaa tuo banaani.



Nämä ei voita muffineiden kauneuskilpailuita, mutta maistuvat tosi hyvältä. Mun uusi tuttavuus keittiössä on tuo maapähkinävoi joka on tullut jäädäkseen. Se on yllättänyt todella positiivesti jokaisessa ruokalajissa mitä olen sitä käyttänyt. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. 
 

29. lokakuuta 2013

Blogi - Blogihaaste


Mä harvoin tykkään blogihaasteista, mutta tämä oli erilainen ja itselleni mielenkiintoinen! Siksi kopioinkin sen, vaikka minua ei henkilökohtaisesti taidettu haastaakkaan! 
Ideana on siis kertoa omasta blogista ja ajatuksista otsikoiden alle.
Lisäsin jonkin otsikon sitä mukaan mitä halusin kirjoittaa. Haaste kopoitu
Johanna Koon Blogista
Perusjutut:
Aloitin blogin 2,5 vuotta sitten ystävän inspiroimana. Tarkoituksena oli alunperin vain päivitellä perheelleni joka asui silloin toisella paikkakunnalla. Sittenmin minä ja lapset ollaan asetuttu samaan kaupunkiin, mutta bloggaaminen on 'jäänyt päälle'. 
Kirjoitan siitä mikä minua kiinnostaa. Mun blogi, mun ajatukset. En sen enempää siis voi rajailla aiheita :)

Teksti ja ulkoasu:
Mä panostan kuviini laatuun mielestäni paljon. Nappailen lapsista kuvia päivän mittaan varmaan lähemmäs sata kappaletta, mutta vain pari hassua päätyy blogiin. Muokkaan myös melkein jokaisen kuvan, ja se onnistuu puhelimellani (Sony Xperia Z). Tekstin luen aina kerran tai kaksi läpi ennen napin painamista! Musta on itse mukava lukea huoliteltua tekstiä, joten yritän tuottaa sulavaa myös itse. Kirjoitusvirheitä löytyy sitten varmaan muidenkin edestä, mutta pannaanko se kaksikielisyyden piikkiin? Ärsyttääkö teitä mun teksteissäni kirjoitusvirheet? (saa kommentoida anonyymisti :D hahah)

Yhteistyö ja mainonta:
Mä teen mielelläni yhteistyötä yritysten kanssa jos sellainen mahdollisuus tulee eteen! Mä en ole rikas, joten jos voin omaa talouttani helpottaa jotenkin, niin sen teen! Pieni mainonta ei mielestäni ole haitaksi, kunhan pysytään asiallisissa rajoissa. Itse olen joidenkin blogien lukemisen lopettanut, sillä mainoksia oli jokaisessa postauksessa ja teksteistä katoaa siten myös syvyys. But hey, thats just me!

Kuvat:
Ovat kaikki omiani. En lainaile. Jos lainaan niin mainitsen siitä.

Kurjat kommentit:
Ovat todella inhottavia. Mua on monta kertaa loukattu täällä, ja se on todella ikävää. Joku voi ajatella että mitäs jakelet omaa elämääsi internetissä, mutta bloggaaminen on ainakin mulle suurimaksi osaksi positiivista, ja antaa enemmän kuin se ottaa! Vain siksi, että kerron elämästämme, ei anna ainakaan omasta mielestäni tuntemattomille lupaa haukkua mua/lapsiani. Muutama rasisitinen kommentti on tullut, mutta en niitä julkaise.
Rakentavasti voi aina asioista puhua, ja neuvoja otan mielelläni vastaan tietenkin.
Jotkut ihmiset ovat kuitenkin ottaneet asiakseen kommentoida meidän ykstyisyyttä, esim parisuhdetta. Kommenttia tulee usein, mutta näitäkään en julkaise. Joillakin vaan viiraa päässä, en ymmärrä miksi toista ihmistä halutaan satuttaa? Myös jotkut asiat voisi pitää omana tietonaan, kaikkea mäkään en halua lukea, varsinkaan blogissani. Arvostaisin suuresti jos ne muutamat imbesillit jotka täällä käyvät huutelemassa jatkaisivat matkaansa johonkin muualle.
Järki käteen ihmiset, ja muistakaa kohdella muita ihmisiä niinkuin te haluatte tulla kohdelluksi.

Työhöni liittyvät asiat:
Mulla ei ole töitä tällä hetkellä, mutta kotiäiteyskin on sitä jollakin tasolla. Viihdyn kotona nyt kun Mai on näin pieni. Tykkään laittaa kotia (älkää nyt siis missään nimessä luulko että osaisin sisustaa!), siivoilla, laittaa ruokaa ja ottaa vähän rennommin. Voisin mahdollisesti kuvitella olevani kotona pitempäänkin jos taloudessa olisi se toinen työssäkäyvä ja olisi rikas sellainen.

Liitännäiset:
Käytän Instagramia sekä Facebookia aktiivisesti. Klikkaammalla pääsee seuraamaan ja tykkäämään. Instagramiin lisäilen kuvia päivittäin ja enemmän reaaliaikaisesti, kun blogi sitten laaha hieman perässä.

Linkit:
Juu linkitän. Varsinkin toisten blogit ja mahdolliset tuotteet.

Postaustahti:
Mielestäni postaustahtini on sopiva. Yritän päivittäin postata jotain, että lukijoilla olisi aina jotain uutta vastassa kun päivittelevä selainta.
Kuitenkin minäkin vietän viikossa päivän parin jolloin on hiljaista. Varsinkin silloin kun omassa elämässä kuohuu, tuntuu että blogi on se mistä tingin ensimmäisenä.

Yksityisyys:
Kirjoitan blogissani melkoisen avoimesti elämästämme. Tietenkin tulee kaunisteltua tiettyjä asioita, ja parisuhde on sellainen asia mistä en mielelläni puhu täällä. Suurin syy miksi avioliittomme ei täällä blogissa ruodita on se, että se on monimutkainen. Ihmiset eivät ymmärrä eivätkä hyväksy erilaisuutta. Haluan varjella sitä osaa joka on ehkä itsellekkin arka aihe ja epävarma ajoittain. 

Tulevaisuus: 
Mä aloitan sairaanhoitaja opinnot ensi syksynä. Tarkoituksena on siis olla kotona vielä melkein vuosi lasten kanssa. Mä rakastan elämäämme tällä hetkellä, ja viihdyn tosi hyvin tässä hetkessä. Haaveena blogin suhteen olisi se, että saisin tehtyä tästä isomman ja tuottavamman. Rakastan kirjoittamista, ja tämä on minulle terapiaa arjessa. Miksi ei siis hyötyä siitä myös rahallisesti? 
Tavoitteena siis kasvattaa lukijakuntaa nyt ainakin seuraavan vuoden ja katsoa mitä tämä tuo tullessaan. Haluan kehittyä ja saada uusia tuttuja tämän kautta, saada kirjoitus inspiraatiota ja valokuvata enemmän. Kaikki haasteet otan avosylin vastaan ja jos joku on kiinnostunut yhteistyöstä kanssani, saa ja pitää ottaa yhteyttä. Tuntuu tällä hetkellä että tulevaisuus on todella valoisa ja olen niin täynnä energiaa. Lasten kanssa arki sujuu jo kuin rasvattu, joten ajoittain tuntuu että voisin haastaa itseäni entistä enemmän. 


 Onks kellään mitään kysyttävää?

28. lokakuuta 2013

Äänekäs koti ilta


Miolla oli viime yö aika paha yskä ja se on jatkunut koko päivän. Yskänlääkettä ollaan otettu, mutta se ei kyllä ole ikinä vielä auttanut meitä. Yskä on tosi ärsyttävä! Muita flunssan oireita ei sitten olekkaan. 
Päätettiin pysytellä koti oloissa ja tehtiin ruokaa mun siskolle ja Lennonille (serkku). Siis voi juma, kuinka paljon meteliä näistä lapsista lähtee! Taitolaji. Eikö lapset ite ikinä väsy siihen volymin tasoon? Parin tunnin leikkimisen/huutokuoron jälkeen siivottiin lelut veks ja rauhotuttiin telkkarin ääreen, ompahan ainakin hetken aikaa rauhassa ennen yöunia.

Mai aloitti tänään ristiretkeilyn asunnossamme ja tutkinut urakalla paikkoja. Se kulki mun perässä olkkarista keittiöön kuin ankanpoikanen <3


Mulla on niin monta uutta lukijaa mikä on tosi ihanaa! Tavoitteenahan on kasvattaa yleisöä ja tehdä bloggauksesta itselleni ja muillekkin isompi juttu! Tervetuloa siis kaikki mukavat ihmiset. Epämukavat voivat jatkaa matkaa, teitä en tänne halua. 

Yön postaus

(mun uusi koti-asu)

Mulla on joku ihme uusi tapa herätä keskellä yötä 4-5 maissa ja ruveta hääräilemään puhelimella jotain! Jompikumpi tai molemmat lapsista pitää jotain meteliä, jolloin herään ja sitten en saakkaan enään heti unenpäästä. 
Mä olen koko Main olemassaoloajan nukkunut tosi hyvin. Mai nukkuu mun vieressä ja syö milloin huvittaa. Mä olen tosi lahjakas nukkuja, joten Main yölliset seikkailut ovat mulle mysteeri. 
Mionkin kanssa oli sama homma vauva-aikana. Se nukkui meidän välissä ja kaikilla oli oikeus uniinsa. 


Mä olen aina (eli kokonaiset kaksi kertaa) innoissani laittanut vauvan sängyn valmiiksi ennen syntymää, ja loppujen lopuksi siinä ei olla montaa hetkeä vietetty. Jostain syystä tuo vieressä nukkuminen on vain sopinut meidän perheelle paremmin. Erityisesti koin tuon yöllä saatavan läheisyyden tärkeäksi Miolla, sillä hän ei ikinä ollut mikään sylissä viihtyvä tyyppi, ja kuitenkaan en halunnut että lapsestani kasvaa joku psykopaatti-murhaaja joka ei ole saanut läheisyyttä (koska kai te tiesitte että kaikki lapset jotka ei saa tiettyä määrää läheisyyttä päätyy turmiolliselle tielle?) 
Mai pärjäisi varmasti jo omassa sängyssä tuota läheisyyttä ajatellen, koska neiti viihtyisi sylissä pitkiäkin aikoja päiväsaikaan. Mulla on sellanen ajatus että lasten täytyy saada tietty määrä läheisyyttä jotta he voivat hyvin <3 


Nyt Maisteri on 7,5kk ja tuhisee vieressä koko yöt. Mä oon niin laiska ja saamaton tän asian suhteen. Mielessä pyörii kyllä tämä asia paljon, mutta ilmeisesti se ei mua häiritse tarpeeksi tehdäkseni asialle jotain. 

(ihana Saarakin suostui yhteiskuvaan)

Haaveilen myös imetyksen lopettamisesta, sitä se on asia mistä en pidä. Mulla on viha-viha suhde siihen, ja ihmiset ei varmaan ymmärrä että miksi mä sitten näinkin kauan sitä harrastan. No juuri siksi että olen niin laiska, eikä se sitten kuitenkaan mua niin paljon häiritse että asialle jotain tekisin. 
En osaa sanoa miksi imettäminen ei ole mun juttu. Mua jollain ihmeen tasolla ahdistaa se, ja haluisin rintani takaisin itselleni, thank you very much. 
Mion imetys loppui 9kk iässä kuin seinään. Kerrasta poikki. Se oli helppoa, mutta meitä olikin kaksi aikuista. Asetelma on nyt toinen, sillä mä olen yksin ja näitä lapsia taas kaksi. Silloin kun lopetin Mion imetyksen niin Mio ei kertaakaan kaivannut tai itkenyt sen perään. Mai on taas hieman eri joukkueesta, sillä se on kova repimään paitaa ja pulloraivarit takaavat sen ettei maitoa tule juotua muualta kun rinnasta. 
Mä haluaisin ehdottomasti lopettaa tämän imetyksen jo, mutta mulla on sellanen kutina että tätäkin hauskuutta jatketaan vielä pitkään. 

26. lokakuuta 2013

helmi ilta


Aww voi että kun on kiva päivä takana! Halloween get together/new generation -juhlat oli onnistunut pikku tapahtuma. Niin kiva tavata vanhoja ystäviä ja vaihtaa kuulumisia. Kreeminä kakun päällä oli tosiaan se, että Saara oli mukana ja meillä on aina ja poikkeuksetta hauskaa! 

Onko täällä muita, jotka ei ikinä onnistu ottamaan aktiivisesta leikki ikäisestä hyvää kuvaa? Mio harvoin onnistuu kuvissa, koska kiire on kova jolloin kuvatkin epäonnistuu! Harmi, sillä Miolla oli afrikka asu päällä kans ;) 


Mai sen sijaan onnistuu mainiosti kuvissa nyt :) saatiin punainen afro lainaan sille ja leopardi asu omasta vaate kaapista. Se oli ryhmän nuorin tyyppi, mun vauvani <3 


Mä onnistuin hyvin omassa asussani :) tämä on ghanalainen juhla puku jonka reggien sisko on teettänyt mulle valokuvan perusteella! Kun mä sain tän häälahjaksi niin se ei mahtunut päälle koska olin niin huge, mutta nyt hame osa oli reilusti liian iso ja mä kylven onnessa siitä, miten olen onnistunut muuttumaan niin ulkoisesti, mutta myös sisäisesti. 


Jotta illasta tehtäisiin vielä täydellisempi lähdettiin me Saaran kanssa uuteen wazaka ravintolaan syömään. Olen kuullut ristiriitaisia kommentteja paikasta, mutta multa tuo putiikki saa vain kiitosta. Hyvä palvelu! Hyvä ruoka! Ja hyvä hinta/laatu suhde! Yes yes yes. 

Nyt nite nite nite. 

25. lokakuuta 2013

Life is good :)


 Käveltiin aamulla Main kanssa siskon luokse tarkoituksena tehdä ruokaa huomiselle päivälle. Mä pysyin kerranki poissa keittiöstä, mutta seura kelpasi! 
Tehtiin kenialaisia(?) samosoja. Vitsi kun ei tullut otettua kuvia, mutta ne on kevätkääryle-tapaisesta taikinasta tehtyjä kolmioita, täytteenä näissä jauheliha/purjo. 
Huomenna on kauan odotettu päivä monesta syystä! Saara, yksi mun rakkaimmista ystävistä/ Mion kummi tulee huomenna Tampereelta! 
Tapahtumat menee päällekkäin, kun Jenni järjestää myös Halloween juhlat johon nuo samosat teimmekin. Me lähdetään Saaran ja lasten kanssa siis naamiaisiin!
Nämä juhlat ovat meidän ihanalle ystäväpiirille, joka koostuu monesta kulttuurista ja more or less jokaisella taitaa olla mulatti lapsi jos toinenkin. Tämä jengi on pysynyt koossa jo n. 10 vuotta! Niin kiva taas treffata afrikkalais-suomalais henkisessä tapahtumassa, ja meitä on yllättävän monta 
(i hope).
Tuon halloween juhlan jälkeen me dumpataan lapset kotiin nukkumaan ja lähdetään Saaran kanssa ulos syömään ja drinkille. Sitäkin odotan jo innolla. Hyvä päivä siis taas tiedossa. 

Nyt Mio heräs ja mä lähden raapimaan toisen selkää. Meillä tällänen rutiini että kun se herää niin se istuu sylissä piiiiitkääään j sanoo 'kaapa' eli skrapa.

24. lokakuuta 2013

Tangle Teezer-Arvonta!!!




 Jeee! Tänään sain paketin haettua postista menestykskkäästi pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen :) 
Mä ostin itselleni Tangle Teezer harjan jokunen kuukausi sitten, sillä ystäväni hypettivät tätä tuotetta. Aloitin tuolla Orginal harjalla ja rakastuin siihen heti! En itse ole mikään takkutukka, mutta harja sopii myös sileä hiuksisille tyypeille. Harja tuntuu oikeasti melkoisen taivaalliselta hiuspohjassa. Itselläni ainakin tuo harjaus virkistää kummasti - varsinkin aamutuimaan!


Nyt sain valita itselleni kaksi harjaa, ja tilasin yllä olevan Beloved-harjan. Matkakoko jossa muuten sama harjaus osa. Tykkäsin kovasti tämän ulkonäöstä, ja siksi tilasinkin sen. Positiivista myös tuo pienempi koko.


Miolla on ihan todella kuiva afro. Sillä on siis ihan sähäkkä kihara, jota olen afrokammoilla yrittänyt harjata suihkun jälkeen. Afrokampa on varmasti myös ihan hyvä vaihtoehto, varsinkin aikuiselle jolla on hieman enemmän kipukynnystä, mutta Mio on kovasti vältellyt tukan harjausta koska sillä on niin kovia takkuja. Sitten saatiin tangle teezer ja muuttui ääni kellossa. Tuon afron (joka on nyt lyhyt) harjaus onnistuu ilman mitään itkuja, ja Mio ihan tosissaan rakastaa harjausta. 
Kuvassa Miolla tuo uusi Beloved harja, ja se juoksi heti sen saatuaan peilin eteen laittautumaan <3
Pakko nyt vielä mainita se, että me kaikki kolme käytetään näitä harjoja, ja meidän taloudessa on kolme täysin erilaista hiuslaatua, yksi suomalainen tukka, yksi korkkiruuvi-pää ja yksi afro.  Jopa Reggie antoi harjalle siunauksensa kun hypetin tätä!



Mun toka valinta oli tämä Splash-harja joka on tarkoitettu suihkutiloihin märille hiuksille. Sitä pääsen kokeilemaan lauantaina, kun mulla on tukanpesupäivä. Haha JA kyllä, pesen kerran viikossa tukan jos joku ihmettelee tätä :)

Tangle Teezeriltä oltiin niin ihania, että antoivat mun lukijoilleni myös KAKSI harjaa arvontaan! Voittajat saavat siis valita itse minkä harjan tahtovat.

Arvonnan ohjeet: 

1. Arpa kommentoi blogia
2. Arpaa saa liittymällä lukijaksi bloggerin sivupalkista
3. Arpaa saa tykkäämällä Mio Poikani Mio -Blogin Facebook rymästä Klick!
4. Arpaa tykkäämällä Tangle Teezerin Facebook ryhmästä Klick!

Arvonta voimassa tämän kuun loppuun, eli ensi torstaina 31.10.2013 suoritan arvonnan. Mio saa toimia arpajais-valvojana ja ilmoitan viimeistään perjantaina voittajat. 

Muistattehan laittaa kommenttiboxiin että monellako arvalla olette mukana, ja sähköpostiosoitteen mistä teidät tavoittaa.


23. lokakuuta 2013

Hullu nainen


Nimittäin Mai! Siitä on tullut ihan sekopää, ja siis hyvässä mielessä. Se on vaan nauranu, ilmeilly, flirttaillu, jutellut ja naurattanut meitä tänään. Siis aivan super ihanaa kun siitä on vihdoin kuoriutumassa ihan oikea ihminen. Mai on siis kartalla!  Jee! Mamma iloitsee tästä <3 


Se otti viikonloppuna ekat kunnon konttaus askeleet ja nyt se jo pyyheltää kovaa vauhtia velipojan perässä, josko se hyväntuulisuus johtuisi siitä? Mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka valittavat/taivastelevat kun lapset alkaa liikkumaan/kävelemään! Sehän vain helpottaa mun duunia suunnattomasti kun toista ei tarvitse ihan kokoaikaa olla siirtämässä paikasta A paikkaan B. Iloitsen tietenkin kun huomaa miten onnellinen toinen on näistä isoista muutoksista. 

ps. Mulla lukihäiriö: paketti olikin noudettavissa vasta huomenna aamulla :/ mä en enää ehkä kestä tätä odotusta.