18. marraskuuta 2012

Parturointia


Mä uskalsin sitten viimein tänään ottaa sakset kauniiseen kätöseen ja nipsaista Miolta pahimmat rehut päästä. Takaraivoon on kehittynyt pelottavan rastamaisia tötteröitä ja niistä oli päästävä. Suurin pelko mulla oli se, että R saa jonkun himokilarin :) koska hän passaa olla melkoisen tarkka pojan hiuksista. Huvittavaa. Mä olen kuulemma todella huono pitämään huolta tuosta pikku pehkosesta, ja se onkin 100% totta. On niin vaikeeta käsitellä tuollaista kikkarapäätä, kun itsellä on tälläinen piikkisuora, valkoinen, paksu tukka. Laitoin sitten kuvan daddylle uudesta tukasta, ja sain kriittisen hyväksynnän lopputulokselle. Mohikaani-look on siis edelleen tallella, vain hieman lyhyempänä versiona. Helsingissä viimeistään saa Mio mennä barber-shoppiin. 

(Onkohan nää näitä kulttuuri eroja kans? Siis että ollaan ihan super tarkkoja tukan laittamisesta? R käy parturissa vähintään 2 kertaa kuukaudessa, ja ei ole ikinä, huom IKINÄ leikannut omaa partaansa, vaan jättää tämän ammattilaisten käsiin - kun minä taas kävin kampaajalla viimeeksi vuosi sitten, ja vielä ihan omasta tahdosta)

3 kommenttia:

  1. Mesh on älyttömän tarkka pojan hiuksista! oon yrittäny puhua ympäri että leikataan nyt vähän lyhyemmäksi mutta ei! sen pitää olla pitkä... puuh, yritäppä sitä sitten hoitaa. :D noh, viikko sitten nippastiin sitten yhdessä tuumin pari senttiä joten nyt mennään tällä. :D

    VastaaPoista
  2. Toi on paras just tehdä yhdessä, ei sitten tule väärinkäsityksiä :)

    VastaaPoista
  3. hiukset onneksi aina kasvaa takasi!
    -jenni nalaneps

    VastaaPoista