28. marraskuuta 2012

Im back!


Nyt mä olen toipunut v tuksesta, ja jatkan elämää. Viikko on alkanut suht kiireellisissä merkeissä ja tekemistä riittää aamusta iltaan. 
Tuuri/Härmän matka meni hyvin, ja meillä oli oikein mukava viikonloppu äitin ja Mion kanssa. Mukaan tarttui Miolle pari joululahjaa ja itselle melko monia hyödyllisiä jokapäiväntavaroita. Kaloreita ei viikonloppuna laskettu, mutta siihen tuli muutos maanantai aamuna :)

Kertokaapas te muut äidit, ostatteko jo vuoden-kahden ikäiselle lapselle joululahjoja ja mitä ne lahjat on? Miohan ei tiedä mitä Joulu, saatika lahja tarkoittaa, mutta leluista on ollut kova pula jo pitkään joten tämä on hyvä sauma meille täydentää tuota puutetta. 

23. marraskuuta 2012

Poissaoloviesti

Mä olen nyt poissa sunnuntaihin asti. Lähden rypemään näitä paskoja fiiliksiä kylpylään viikonlopuksi ja toivon löytäväni jonkun porkkanan sieltä. Ottaa niiiin vietävästi päähän tänään - enemmän kuin pitkään pitkään aikaan. Mä en päässyt sinne kouluun + että en oikein nyt ymmärrä tätä sisäänpääsy taktiikkaa. Sain aivan törkeän surkeat pisteet, ja ymmärtääkseni nuo tulokset ovat täysin tulkinnan varaisia, kun hakijalta kysytään että pidätkö banaanista vai päärynästä? Oletko ikinä valehdellut? Onko sinulla hiuksia päässä? Siis miten tälläsestä on edes mahdollista saada hylättyä? Miten tollaset asiat kertovat olisiko SINUSTA hyvä sairaanhoitaja? 

Mä luulen, analyyttinen kuin olen, että tämä kyseinen psykolgi joka haastatteli mut, ja tulkitsti myös nämä oudot kysymykset ja vastaukset, ei vain kertakaikkiaan pitänyt minusta ihmisenä. Eihän tässä mitään muuta voi olla? Miten joku voi repuuttaa totaalisesti olemalla oma itsensä, ellei kyseessä sitten ole vain henkilökemia ja mututuntuma.

Vastauksia saan toivottavasti ensi viikolla. Jätin psykologille soittopyynnön, sillä haluan tietää että mitähän mun sitten olisi pitänyt näihin vastata. 

-Mitä sä näät tässä kuvassa? 
-Ai kaksi tonttua? 
-No ei susta sitten voi sairaanhoitajaa tulla.

 

Katkera, sitä mä olen.

22. marraskuuta 2012

Sekalaista


Mulla oli eilen illalla sellainen life sucks -hetki. Siis elämä näytti mulle keskisormea. Oikeen V mäistä. Pienet asiat. Ne ärsyttävät. En osaa edes selittää. Kaikki varmaan kuitenkin tietää tunteen. Siitä kuitenkin selvittiin kunnialla ja tänään on hymy taas herkässä. 

____________________________________________


Aamu alkoi lääkärillä, nimittäin Mio on kohta 1,5v. Tyyppi on kasvanu alle puolessa vuodessa reippaat 8cm ja paino on pysynyt aika sillai samana. Tarkemmat mitat oli:

12,5kg
86cm

Yllätykseksemme Miolle annettiin myös rokotus. Soitin äitille, joka on onneksi samassa rakennuksessa että jos hän pääsis paikalle pitämään Miolle seuraa sillä välin kun mä nyhvään odotus huoneessa. Omaan aivan törkeän neula kammon, ja ajatuskin neulasta saa alahuulen väpättämään. 
Mio ei taas ole multa ainakaan tuota kammoa perinyt, vaan oli ihan iloisesti antanut hoitajan pistää ja sillä välin itse näpelöi mummun puhelinta. Ei itkun itkua, ei kyyneleen kyyneltä. 

______________________________________________


Kävin eilen siivoilemassa kirppis pöytää ja sieltä oli kadonnut vaikka mitä, ja kassalla saldo oli 42€. Not bad! Siis noin 5 tunnissa oli tuon verran tullut myyntiä. Ja meillä ei tosiaan hirveän kallisarvoista tavaraa siellä ole.

21. marraskuuta 2012

Mion kaverit




Meillä on ollut vieraita heti aamusta. Neppe ja Nala + Jenni tuli käymään ekaa kertaa todella pitkästä aikaa, ja molemmat ihmetellään miten me ei ehditä näkemään useammin. Pitää varmaan ruveta järjestämään enemmän aikaa. Nyt varsinkin oli kiva, sillä Mio ja Nala tuli paremmin toimeen. Mio ei yrittänyt vetää toista hiuksista ja Nala nauroi välillä katketakseen Mion 'jutuille'.

Kyseessä oli pikavisiitti sillä meillä alkoi tänään kirppis pöytä tuolla eva ja adam kirpparilla ja mun piti rientää sen järjestämiseen. Pöytä nro 233 - se kannattaa käydä katsastamassa :) 

Mä olen taas ihan innoissani tästä myymisestä ja toivon että ehdin käydä järjestelemässä pöytää vähintään kerran päivässä. Pitää panostaa pöydän olemukseen, niin ihmiset jaksaa kaivaa sitä. 

  //vähänkö mua ärsytti kun tuolla kirppiksellä kaikki henkarit on eri mallisia ja värisiä - haluisin sellaisen yhtenäisen järjestyksen pöytään mutta kaikkea ei ilmeisesti voi saada//


Nukkumatti hukassa

Jo toista yötä putkeen. Ärsyttää niin vietävästi että uni ei vain tule sitten millään konstilla. Argh! Makaan sängyssä ja pyörin, vaihdan asentoa, korjaan tyynyä. Mikään ei auta. Kello on 2. Herätys on about 7-8 tunnin päästä ja ärsyttää etten saa normaalia 10-12 tunnin yöunia :) mut on selvästi hemmoteltu pilalle.


Auttaiskohan se jos ottaisin Mion mun viereen? 

Yön pimeinä tunteina ehtii ajatella vaikka mitä. Mulla päällimäisenä mielessä viikonlopun tuleva matka Bamsenin kanssa Härmän Kylpylään. Lähdetään rentoutumaan viikonlopuksi. Ihanaa. Mio pääsee taas uimaan. Ja mä kans. Haaveilen siitä buffet aamiaisesta. Kahvista. Croisanteista.

Toinen asia jota mietin on meidän matka Puerto Ricoon. Lähdetään Joulukuussa lomalle. Ihanaaaaaaaa! Mä en malta odottaa aurinkoa, uimista, hyvää ruokaa, pientä shoppailua ja kaikkea muuta mitä lomamatkalla tulee tehtyä. Tämäkin loma me tehdään Bamsein ja Mion kanssa. Hyvät matka kumppanit. 

(Yksi ongelma monikulttuurisessa parisuhteessa on tämä matkustus. Jos sitä ylimääräistä rahaa on, niin se menee vain ja ainoastaan sen toisen kotimaahan matkustamisessa. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, kivaahan sekin on/olisi jos sinne pääsisi. Mutta mä tykkään nähdä myös uusia paikkoja, joten matkaseuraksi valiutuu joku muu kuin se oma siippa.)

Nyt mä otan uuden yrityksen tuon nukkumatin kanssa. 

 

20. marraskuuta 2012

TjoHej!

Herätään 1,5 tuntia myöhässä
Siivotaan
Käydään avoimessa päiväkodissa
Nukutaan yhdessä päikkärit
Pyöräillään - kun vielä uskaltaa! 
Odotetaan kauhulla perjantain tuloksia, pääsenkö kouluun (huono fiilis)
Tiskataan
Puhelu daddylle
Toinen yrittää pukea toista
Syödään ihanaa ruokaa
Kuunnellaan radiota
Hinnotellaan kirppis kamoja
 Rakastetaan toisiamme <3

>Näistä oli tämä päivä tehty<


19. marraskuuta 2012

Kiloklubi

Mä olen ruvennut mielenkiinnosta täyttämään tuota Kiloklubin ruoka ja liikunta blogia, vai miksiköhän sitä kutsutaan. Muistiota? 
No enivei. Olen yrittänyt nyt parin viikon ajan syödä mahdollisimman normaalia, tasapainoista ruokaa ja onnistunut siinä juuri tuon nettisivun avulla todella hyvin. Kirjaamalla ylös kaikki mitä suuhun tulee laitettua, saa todella hyvin tietoa siitä että mitkä ovat ne salakavalat kalorit päivän mittaan. Tuolla nettisivulla on myös 4 sellaista pallukkaa, joiden olisi tarkoitus olla vihreitä joka päivä, silloin tietää syöneensä hyvää ruokaa. Se on ollut kaikista hauskinta, siis se että jokapäivä pitää syödä tavalla että saat ne pallukat vihreiksi (Energia, kasvikset, herkut ja kuidut). Kuitenkin pakko myöntää että viikonloppuisin melkein kaikki pallot vetävät punaiselle, ja sitä me emme halua.

Mä yritän tarkkailla syötyä ruokaa sen takia nyt näin radikaalisti, että viime ajat on tullut syötyä ihan mitä sattuu ja ihan milloin sattuu. Ruoka ajat painottuvat lähinnä myöhäseen iltaan ja sekin on turmiollinen tapa. Iltaisin tv ääressä on tullut syötyä vaikka mitä paskaa, ja siihen piti tulla loppu. 

Tarkoituksena on syödä about 1800 kaloria päivässä, ja nimenomaan se tietoisuus siitä ruuan laadusta ehkä tärkeintä. Voin todella suositella tuota kiloklubin nettisivua siis! 


18. marraskuuta 2012

Parturointia


Mä uskalsin sitten viimein tänään ottaa sakset kauniiseen kätöseen ja nipsaista Miolta pahimmat rehut päästä. Takaraivoon on kehittynyt pelottavan rastamaisia tötteröitä ja niistä oli päästävä. Suurin pelko mulla oli se, että R saa jonkun himokilarin :) koska hän passaa olla melkoisen tarkka pojan hiuksista. Huvittavaa. Mä olen kuulemma todella huono pitämään huolta tuosta pikku pehkosesta, ja se onkin 100% totta. On niin vaikeeta käsitellä tuollaista kikkarapäätä, kun itsellä on tälläinen piikkisuora, valkoinen, paksu tukka. Laitoin sitten kuvan daddylle uudesta tukasta, ja sain kriittisen hyväksynnän lopputulokselle. Mohikaani-look on siis edelleen tallella, vain hieman lyhyempänä versiona. Helsingissä viimeistään saa Mio mennä barber-shoppiin. 

(Onkohan nää näitä kulttuuri eroja kans? Siis että ollaan ihan super tarkkoja tukan laittamisesta? R käy parturissa vähintään 2 kertaa kuukaudessa, ja ei ole ikinä, huom IKINÄ leikannut omaa partaansa, vaan jättää tämän ammattilaisten käsiin - kun minä taas kävin kampaajalla viimeeksi vuosi sitten, ja vielä ihan omasta tahdosta)

Postaus juttuja

 Mä olen tässä miettinyt että pitäiskö mun ruveta kirjottamaan/kertomaan hieman enemmän näistä kulttuuri asioista täällä blogissa. Aika monea se tuntuu kiinnostavan ja itsellenihän nämä jutut ovat aina lähellä sydäntä. Kulttuurierot ovat aina mielenkiintoisia juttuja.

Onko teillä lukijoilla jotain ajatuksia siitä mitä haluisitte että kertoisin enemmän? Mä olen aika avoin, ja tykkään kertoa omista jutuistani muille, mikä ehkä on välillä vähän tyhmää kun blogissa on päivittäin yli 300 kävijää. Mutta toistaiseksi en ole vielä saanut takkiini.

Otetaan vastaan myös muita ehdotuksia postauksista. Kaipaan inspiraatiota tähän kirjoittamiseen.

16. marraskuuta 2012

Lapseton

Mulla on ollut tänään lapseton päivä. Siskoni Tanja tuli Hollannista ja kaappasi Mion. Vei hänet ensin Tropiclandiaan, sitten taisivat syödä banaanin, yhden lihapullan ja paahtoleivän. Mio ui 2h. Mikä ihme. Tanja ehkä juotti sille kahvia tai jotain? Nyt molemmat nukkuu, toivon ainakin. Nämä tiedot ovat siis väliaika tietoja Tanjalta. Mä olen vieläkin lapseton ja klo on 2 iltapäivällä. 
Vaikka tämä onkin vain yksi päivä, niin voin sanoa että elämä olisi kyllä niiiiiiiiin tylsää ilman lasta. Taidan olla lapsi-riippuvainen. 

Mä olen kuitenkin nauttinut tästä aika paljon. Kävin aamulla vähän hoitaas jutskuja, tulin kotiin, siivosin, tiskasin, laitoin tavaroita kirpparille, lähdin äidin kanssa lounaalle. Thai ruoka oli aivan törkeäääääään hyvää. Siis aivan mind blowing :) 
Sen jälkeen kävin ostamassa radion Clas Ohlsonilta, koska minusta aamiaiset ilman mitään ääntä on tylsiä, vaikka mulla Mio onkin. Luulen että hänkin nauttisi än-är-jiin aamupoikien jutuista.
Sitten kävin hakemassa Gina Tricotista hieman lisää paitoja. Ne oli niin halpoja että oli pakko ostaa! Tiedätte varmaan tän naisten logiikan. 



15. marraskuuta 2012

Pikareissu Tampereelle


Me käytiin eilen pika-pika reissulla Tampereella. Lähdettiin aikaisin aamulla 8 maissa ja tultiin takaisin 8 maissa illalla. Matkan tarkoitus oli löytää Jenna siskolle mekko ja tehtävä suoritettiin nopeasti. Sen lisäksi me hieman shoppailtiin ja käytiin radiokirppiksellä Tampereen keskustassa. 
Mukaan shoppailusta lähti housut ja kolme paitaa + koru ja kello. Kirppis oli hienoinen pettymys. Vaikea kiertää, kun siinä ei ollut oikein mitään struktuuria, ja suurempi pettymys oli se että radiokirppiksen myyjät käyttäytyivät suhteellisen sivistyneesti :) odotukset olivat siis että saamme kamalaa palvelua, ja lähdimmekin sinne hieman kuin eläintarhaan - sen verran huono maine tuon Radiokirppiksen henkilökunnalla on (koitakkaapa googlailla ja lukea palstoja).

Automatkat meni hyvin molempiin suuntiin, luukuunottamatta pientä itkukohtausta kotimatkalla - toisaalta sehän kuuluu oikeestaan asiaan kun ollaan liikenteessä kahden lapsen kanssa. 

Nyt mä suunnittelen pikkujoulua jonka ajattelin järjestää muutamalle kaverille joulukuun alussa. Juhlien järjestäminen on AINA ja JOKAKERTA todella jännittävää, koska mä pelkään ettei vieraan viihdy tai että mun tekemä ruoka maistuu pahalta. Mikään pelko ei ikinä (kai) ole vielä toteutunut, mutta eihän sitä ikinä tiedä! Toivotaan että ystäväni ovat armollisia ;)

12. marraskuuta 2012

Sellainen päivä


Meillä on ollut Leo hoidossa nyt 4 päivää ja se on rytmittänyt näitä meidän aamuja sen verran että heti aamupalan jälkeen ollaan lähdetty pika pikaa ulos kävelylle. Tämä aamu ei ollut poikkeus, paitsi että Mio oli ottanut ja piilottanu mun koti avaimen. Mio seisoo haalari päällä, hikikarpalot kohoaa otsalle, alkaa kitinä. Samaan aikaan koira kävelee kuin tulisilla hiilillä - pissalle olisi päästävä. Mä kävelen ympäri kämppää, yritän asettua yksi ja puolivuotiaan saappaisiin ja ajatella että mihin mä laittaisin avaimen. En löytänyt niitä. En edes 15min etsinnän jälkeen. Vitutus oli aikamoinen, ja tuli pariin otteeseen kysyttyä herra syylliseltä että 'vart ha du laga mammas nyklar? försök nu snälla komma ihåg vard du gömt dom'. Ei auttanut. Poika katsoi mua kuin oltais puhuttu eri keiltä. Lähdettiin sitten ulos ILMAN AVAINTA. Onneksi meillä on bamsenin auto, ja lähdin hakemaan vanhemmiltani vara avainta. Kotiin tultuamme löysin avaimet melkein heti. Poika oli tunkenut ne junan sisään. Loogista.

Muuten me ollaan ulkoiltu vähän, kierrelty kirppareita, ostettu kivoja juttuja ja siivottu vähän kans. Kivan rento päivä. 

Huomenna bamsen tulee takaisin, ja se on aina mukavaa.


10. marraskuuta 2012

Yksinhuoltaja - arviointi


Nyt mä olen ollut 'yksinhuoltaja' puolitoista kuukautta. Tai no ainakin käytännössä, teoriassa ja todellisuudessahan meitä on kaksi, mutta eri kaupungeissa asuminen, tekee minusta 95% yksinhuoltajan.
Puolessatoista kuukaudessa olen ehtinyt kokeilemaan että miltä tämä tuntuu. Arkea ollaan jo eletty jo jonkin verran ja voin kertoa että hyvin on kyllä mennyt. Äitini tai siskoni on hoitanut Mioa silloin kun sille todella on ollut tarvetta, esim silloin kuin olen käynyt terapiassa (ei, en ole hullu), tai esim. sisäänpääsykoe päivänä. Muuten mä olen kyllä pojan kanssa ollut 24/7. Tarvetta omalle ajalle ei oikeastaan ole, ainakaan vielä. Tunnen että saan tarpeeksi olla itsekseni pari-kolme tuntia iltaisin Mion mentyä nukkumaan klo 20.00 maissa, ja myös päikkäri aika on mulle egen tid. 


Vaikeeksi en tätä kuvailisi. Nautin siitä että saan itse päättää mitä ja miten me asiat teemme. TOKI parisuhteessa on sitten ne asiat jotka kuitenkin vie voiton tälle yksin ololle, mutta pääosin tää on vapauttavaa. Tehdään juuri sitä ruokaa mitä halutaan, pestään pyykkiä silloin kun me niin haluamme, ja siivoamista on ehkä vähän vähemmän? Tai siis siltä ainakin tuntuu, kun neliöitä on sen verran vähemmän. Reggie ei siis ole mikään sottupytty - thank god! Mä en pystyis elämään ihmisen kanssa joka olisi mun vastakohta näissä siivous asioissa.


Oikeastaan kaipaan kumppania eniten iltaisin silloin kun on omaa aikaa. On ehkä hieman yksinäistä, ja haluaisi katsoa ne jotkut tietyt sarjat yhdessä miehen kanssa, nauraa ja jakaa ne hauskat hetket. Myös Mion kanssa olisi tietenkin välillä kiva että olisi joku jonka kanssa sen jutuille voisi nauraa, erityisesti nyt kun pojalle on kehittynyt huumorintaju :) <3 


Kaikenkaikkiaan antaisin tälle yksinhuoltajuudelle arvosanan 8+. Tässä on niin paljon hyviä puolia, eli jos joku nyt miettii että kandeisko olla yksinhuoltaja niin voin lämpimästi suositella :D no ihmisillä toki on hieman eri tapa käsitellä asioita, ja ei ehkä kaikkien mielestä tämä olisi herkkua - varsinkaan jos tykkää paljon tehdä niitä omia juttuja. Mulla niitä ei vain hirveästi ole, siis sellaista että haluan yksin mennä. Mun omat jutut tapahtuu Mion kanssa, ja se ei haittaa. Kiva tehdä niitä samoja juttuja kuin ennen lapsen saamista, mutta ilman kiirettä. Aikaa osaa käsitellä ihan eri tavalla kun on lapsi. 

6. marraskuuta 2012

Uusi haalari - Taas


 Muistatteko kun kerroin tästä? Noh, tuo ticketin vihreä on aaivan liian iso. Ois ehkä pitänyt uskoa keskustelupalstoja kun ihmiset 'väittivät' että ticketin koot ovat aina yhtä kokoa isompaa. Jos tuon haalarin pukee Miolle niin takamus on nilkoissa :) eli ensi talveen taitaa mennä ticketti. Tuo Tretornin haalari oli hieman pettymys. Vaikea pukea päälle kun vetoketju loppuu haaroihin, tai itseasiassa napaan. Materiaalikaan ei ole helpoin vaihtoehto, joten sen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Voin toki suositella tuota Tretornia jos ollaan menossa märällä keleillä ulos vähän pidemmäksi aikaa, ettei tarvii ihan heti pois tuota ottaa :)


 Meillä on ollut käytössä Kaxsin toppahousut jotka löysin kirpparilta 1,5€ hintaan. Housut olivat täysin käyttämättömät ja kokoa 92, eli täydelliset. Sen kaveriksi ollaan käytetty tuota Villervallan ihanaa takkia, joka kuitenkin on jäänyt vähän naftiksi, kun kokolapussa lukee 80.  Näiden lisäksi meillä ei ollut mitään päällepantavaa joten jotain oli keksittävä!

 

 Käytiin äitin kanssa The kids and mothers liikkeessä ja heti löytyi sopiva haalari Miolle. Name It merkkinen kevyt toppa. Ihanan pehmonen, joka on juuri sopiva kevyille miinus asteille, ja joka käy myös paukkupakkasilla, kunhan sinne alle laittaa kaveriksi jotain lämmintä.

Haalari ollut käytössä nyt parisen viikkoa ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että 40€ investointi tähän täydellisyyteen kannatti. Haalari on helppo pukea päälle, pehmeä että siinä pystyy tollanen vaahtosammutin liikkumaan ja ihana väri, joka on todella raikas.

5. marraskuuta 2012

Ulkoilukulttuuri

 (kuva ei liity mitenkään tähän kirjoitukseen, se vaan löytyi kamerasta) 

Mikä mua vaivaa tän bloggaamisen suhteen? Miksi en jaksa kirjoittaa? Siksikö että oma elämä on mielenkiintoista? No juuri senhän takia pitäisi olla paljon kerrottavaa. En tiedä. Joka päivä me ollaan jossain ja tehdään jotain. Ne harvat hetket kun me ollaan vaan kotona niin olen aika vähän koneella. Koko viikonlopun olemme kyllä olleet kotona, mutta hyvässä seurassa <3 mies tuli piipahtamaan vähän pidemmäksi viikonlopuksi ja nautimme täysin rinnoin. 

Olen muuten löytänyt yhden meidän parisuhteen ongelmista suurimman. Sen että meillä on ihan eri käsitykset ulkoilusta, ja siellä vietetysä ajasta. Reggie joka tulee afrikan lämpimästä, on tottunut että ulkona ollaan vain silloin jos on hyvä sää. Harvoinhan siellä mitään muuta on kuin +25 astetta vähintään. Ne päivät vuodessa kun sataa niin voi hyvin omintunnoin pysytellä sisätiloissa. Suomessa taas jos olisimme ulkona vain kun on hyvä, +25 astetta, olisimme pihalla noin 4 päivää vuodesta, eli olen yrittänyt iskostaa sen rakkaan päähän, että täällä ulkoilu on kiinni vaatetuksesta - ei niinkään säästä (no en mäkään ulos lähde jos taivaalta tulee kissoja ja koiria mutta jokainen suomalainen tietää mitä tarkoitan)
No tosiaan mies on sitä mieltä että tollanen +5 asteinen aurinkoinen päivä on kamala ulkoiluilma. Mutta aivopesu on alkanut - sillä viikonlopun aikana me ollaan ulkoiltu enemmän kuin koskaan, noin 2 kertaa päivässä ja vielä noin tunnin kerralla - ja uskokaa rakkaat lukijat että tämä on suuri askel meidän mittakaavassa. JA kaiken lisäksi mies lähti pojan kanssa ulos sillä välin kun mä olin omilla asioillani ihan oma aloitteisesti! Olin että VAU!

Miten muilla ulkoilukulttuuri? Onko suuria eroja muillakin?