13. lokakuuta 2012

Saisinko vielä hehkuttaa hieman...

... tätä ihanuutta... Siis sitä että pikkukaupunkin rytmi on ihan erilainen kuin 'suur' Helsinki. Tänään heräsin klo 09.00 tietämättä että mitä tekisin. Tuntia myöhemmin me oltiin touhua täynnä vanhemmillani ja tultiin kotiin vasta 15min sitten. Koko päivän on ollut menoa ja seuraa. Rakastan sitä että vain kotoa poistuminen tarkoittaa sitä että varmasti törmäät tuttuun vahingossa ja päädyt kahville tai syömään kaveriporukan kanssa - ilman suunnittelua. Tälläinen extempore elämä sopii mulle mainiosti, sellainen etten tiedä missä olen tunnin päästä, tilanteet muuttuu ja sillai. 



Viime keskiviikkona meillä kävi mannerheimin lastensuojeluliiton Leena juttelemassa meille hieman uni asioista. Tapasin Leenan Vaapero ryhmässä, (7kk-2v) ja hän kysyi jos haluisin että hän tulisi meille, voisimme käydä läpi hieman Mion nukkumisia ja tottakai mulle sellainen sopi! Kun Leena sitten tuli niin istuttiin 2h ja puhuttiin kaikesta muusta kuin unesta :) lapsista kylläkin, mun lempiaiheesta kasvatuksesta. Mun kannattais varmaan hankkiutua tälle kasvatus alalle kans, tuntuu että tämä on mulle niin lähellä sydäntä ja se todella mua kiinnostaa. 
Mun oma ajatus on se, että äitiys on todella helppoa, on ollut alusta asti ja tulee varmasti tällä asenteella sitä myös olemaan. Aina ei voi olla täydellinen mutta suurimmaksi osaksi asiat on aika mustavalkoisa lapsien suhteen. Tärkeintä äitinä on luottaa itseensä ja ajatella, että se mitä sinä teet on parasta omalle lapsellesi. Välillä mä kritisoin muita vanhempia mielessäni liiankin jyrkästi, se on niin helppoa (ja hauskaa ajanvietettä?), mutta pitäis muistaa että vaikka perheeseen syntyy 4 lasta, niin nekin ovat täysin erilaisia ja eri lapsiin pätee omat kasvatus jutut. Se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. Mä pahoittelen jos joskus kuullostan kritisoivalta muita kohtaan, se nyt vaan on jotenkin mun tyyli - vaikka en todellakaan tarkoita pahaa. Ja niinkuin sanoin - tärkeintä on uskoa itseensä ja siihen että sinä äitinä teet oikein sinun lapsesi kohdalla. Ajatus siitä että sun oma tyyli on paras on oikea asenne. 
Ja tuosta kritiikistä vielä, olis niin hauska joskus kuulla että mitä itse tekee väärin muiden mammojen mielestä. Siis kaikkihan me vertaillaan lapsiamme ja tehdään sitä, haluisin vaan tietää mitä muut ajattelee musta. Voin vaan kuvitella :)

1 kommentti:

  1. synd att du inte fått nå kommentarer. jag tycker att du skrev så bra o förnuftigt om hur det är att vara mamma osv. o hur viktigt det är att tro på sej själv.

    VastaaPoista