22. lokakuuta 2012

En saa nukuttua...

Mikä tunne herätä klo 05.00 siihen ettei tippaakaan enää väsytä. Syitä valvomiseen on monia. Yksi iso on se että tiistaina mulla on se sisäänpääsykoe. Periaatteessa en jännitä itse koetta, mutta kauhukuvia vilkkuu päässäni siitä, että unohdan jotain olennaista, esim todistuksia tai vaikka henkkarit. Piti sitten nousta ylös ja laittaa kaikki valmiiksi, vaikka koehan on vasta huomenna... Tällänen mä olen, vähän outo tuon kontrollin suhteen. 

Meillä on ollut oikein mukava viikonloppu. Reggie tuli tänne meitä tervehtimään ja viettämään ihanan viikonlopun mun kanssa. Mio ja Reggie oli heti ihan bestiksiä ja tuo lapsi ei kyllä hirveästi äitiään huomioinut kun daddy oli maisemissa. Olin niin iloinen Reggien puolesta että Mio muisti noin hyvin (miksi ei muistaisi?) ja lämpeni sekunnissa hänelle. Kova ikävä on sitten se  toinen iso syy valvomiselle... Vaikka tämä muutto erilleen todella tuntuu oikealta päätökseltä, niin väistämättä on aivan kauhea ikävä, varsinkin ihanan viikonlopun jälkeen. Nyt yritän taas saada tavallisesta arjesta kiinni ja päästä tästä euforisesta tunteesta eroon. Kahden viikon jälkeen me taas tapaamme toivottavasti! 

Täällä on tapahtunut kaikkea positiivista toden teolla. Pieniä ja isoja. Pieniä esim se että sain vaihdettua väärät imuripussit ilman kuittia! Mikä mahtava myyjä Vaasan Citymarketissa!! Tai se että löysin Miolle talvitoppahousut kahdella aurolla. 
 Ja isoja iloja sen takia että löysin vihdoin unelmasohvan josta Reggiekin niin piti ja saan sen lisäksi saankuunvaihteessa pesukoneen kaverilta maksutta. Muitakin isoja iloja vain tapahtuu. Olen saanut uusia ystäviä täältä, mikä tuntuu onnenpotkulta!  Olen päässyt neuvolan kautta terapiaan (joka by the way saa mut kuullostamaan ihan hullulta - mutta voin vakuuttaa etten sitä ole). Terapiassa, tai juttelutuokiossa käyn about kerran viikossa ja se on ollut todella mielenkiintoista! Siis se että saat istua tunnin ja vain puhua itsestäsi :) sopii hyvin mulle! Ihan itse sinne siis hakeuduin kun rupesi tuntumaan että viime kuukaudet ovat olleet hieman raskaita ja henkisesti jotenkin uuvuttavia.  

Anyways, pahoittelen ettei vieläkään ole ihania kuvia teille! Kamerapiuha on edelleen maailmalla ja odotan sen korvaamista uudella.


1 kommentti:

  1. tuntuu siltä että mullekin on tapahtunut ihania asioita viime aikoina > paras on se, että OOTTE TÄÄLLÄ VAASASSA:)))

    VastaaPoista