30. lokakuuta 2012

Fit for fight!

Me olemme parantuneet! Kannatti ilmeisesti olla sisätiloissa koko viikonlopun ajan, sillä flunssaa kesti sen 3-4 päivää ja nyt se on nujerrettu. Eilen jo oltiin Vaaperoissa ja tänään mentiin avoimeen päiväkotiin. Mio oli hyvällä tuulella, niinkuin aina, ja mä sain jutella muiden äitien kanssa.


Nyt kun mulla on koti, joka näyttää kodilta ja on hienosti rempattu, niin on kiva myös panostaa siihen hieman erillä tavalla kuin ennen. Helsingin asuntoa rakastin, mutta lähinnä sijainnin ja tilan vuoksi. Täällä neliöitä on ehkä hieman vähän, mutta kun tunnelma on kotoisa ja viihtyisä niin se ei haittaa. Sijaintikaan ei voisi olla parempi kuin mitä tämä nyt on. Mä olen tähän astuntoon ostanut/saanut/tehnyt itse vaikka mitä: uusia valokuvakehyksiä, sohvan, sängyn, verhot makkariin ja olkkariin, filtin sohvalle, uudet maustepurkit, vessakyltin, tietokonepöydän, lipason, lehtitelineen, keittiönpöydän + tuolit, pesukoneen, hyllykön vessaan, nojatuolin, tietokone kajuttimet, pyykkikorin ja on varmaan muuta mitä nyt unohdin mainita. Myös itse on tullut tuunattua vanhasta uutta ja se on parasti ajanvietettä mulle.
Kaikki on tullut maksamaan yhteensä noin 700€, joten halvalla olen päässyt kiitos ystävien, perheen, kirpputorien ja luovuuden. Asunto ei myöskään mielestäni näytä hajanaiselta vaan ensimmäistä kertaa tuntuu että tavarat sointuvat yhteen. Täällä on hyvä olla.


Laitan kuvia sitten kun täällä on valmista.

28. lokakuuta 2012

Sairastellaan

Kuinka paljon limaa ihmisestiä oikein voi irrota? Me ollaan Mion kanssa molemmat flunssassa, joten suhtellisen sisätiloissa ollaan vietetty tämä viikonloppu. Onneksi kuumetta ei kummalakaan ole. Mion iho ongelmat nostaa taas päätään kun mittarit meni miinuksen puolelle ja poika raapii itseään kuin riivattu. Harmittaa niin sen puolesta, kun ei sille oikein voi selittää että miksi kutittaa niin kovasti. Kahdesti päivästi tehdään 'lumipallo'rasvaus ja pitkähihaset päälle ettei pääse raapimaan. Maha-rinta-takareiden-taipeet on pahinta aluetta. Mio raapisi niin kauan että iho menisi verelle, joten myös kynsien leikkaus on tärkeä osa tätä ihon suojelua. Tällä hetkelle käytetään hydran-hydrokortison kombinaatiota ja se tuntuu toimivan hyvin, kai? Vaikee sanoa, kun ei kerran ole vertauskohdetta. Pitää talven aikana kokeilla eri rasvoja ja sillai. Toistaiseksi tuntuu että noi kaikista rasvaisimmat toimii siis parhaiten. Jos jollakin on muita hyviä rasvoja suositeltavaksi (jenni?) niin kuulen ne mielelläni.

Muuten meillä täällä menee hyvin. Daddyä on kovasti ikävä ja sen kanssa tuleekin soiteltua pari-neljä kertaa päivässä. Sen lisäksi meillä on viber jolla voidaan ilmaiseksi lähetellä viestejä. 

Mio on oppinut viime aikoina tosi paljon uutta. Esim. käsien taputuksen :D jooo mä tiiän että se pitäisi oppis jo joskus 9kk iässä, mutta meillä ei olla tuota taputusta priorisoitu :) toinen asia jota Mio on nyt ruvennut tekemään paljon on pussaaminen, siis kun sitä pyytää, kyllä se on sitä ennenkin tehnyt mutta nyt siis se on kivaa :D 

25. lokakuuta 2012

Ruma kakku


Maistui syntisen hyvältä! Eilen leivoin illalla ja tämän verran on jäljellä... Syyllisiä kakun tuhomaiseen on muitakin kuin minä :)

200g voita
200g tummaa suklaata (vähintään se 42%)
3dl sokeria
4 kanamunan valkuaista ja 4 keltuaista


Laita uuni 175 asteelle.
Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja laita vähän voita reunoille.
Sulata suklaa mikrossa/vesihauteessa ja lisää voi sekaan, anna kaiken sulaa yhteen ja sekota tasaiseksi.
Erottele kahteen kippoon valkuaiset ja keltuaiset (mä ite oon aina tarkka että keltuiaisen sekaan jäisi mahdollisimman vähän valkuaista - parempi lopputulos).
Vispaa puolet sokerista keltuiaisten sekaan. Pese vispelit.
Vispaa loput sokerista vähitellen lisäten valkuiaisten sekaan, lopputuloksena jäykkää valkoista vaahtoa.

Lisää suklaa/voi 'kastike' keltuaisen sekaan ja sekoita tasaiseksi. Käännä valkuiais vaahto lopputaikinaan ja sekoita hyvin. Kaada sitten koko taikina vuokaan ja laita uuniin noin 45min (mä annoin olla 55min, mutta tämä riippuu siis ihan uunista).

Kaiva esiin kaikki kärsivällisyys, ja odota seuraavaan päivään jolloin kakku maistuu miljoona kertaa paremmalta.

24. lokakuuta 2012

Pitäisi aina muistaa...

...siivota pöydästä kaikki kamat kasaan, koska muuten tuo hiiri käy ne sieltä syömässä!


Ja ei, housut ei ole ommeltu samasta kankaasta kuin meidän verhot :)

23. lokakuuta 2012

Its over!

Nyt se koe on tehty! Tai pikemminkin kokeet! Kaikki meni hyvin (kai?) ja mainio fiilis jäi tuosta taas kerran. Voisin käydä tollasissa kokeissa työkseni :) niin mielenkiintoista laittaa ittensä likoon ja antaa tiedon vaan valua aivoista ulos. Kirjallinen osuus koostui varmaan 12 eri kokeesta, jossa testattiin äidinkieltä, ymmärrystä tehtäväntoihin, matikkaa, palikkatestejä, kuvio testauksia jne. En muista enää puoliakaan koska tahti oli aikakin kova. Kirjallisten osuuksien jälkeen oli kaksi ryhmähaastattelua ja yksi psykologin haastattelu. Pitkä päivä siis takana ja siltä musta tuntuukin. Ja ettei olisi yhdelle päivälle liian vähän haastatteluita niin Vasabladetiltakin (paikallinen lehti) soitettiin (kaverin kaveri) ja pyydettiin pientä haastattelua koskien tuota sisäänpääsykoetta. Suostuin ja 'lehdistö' kiiruhti paikalle :) saatte nähdä lähipäivien lehdessä musta kuvan, jossa näytän varmaan ihan torvilta! uskollinen tyylilleni siis.

Mio oli mun siskon luona hoidossa. Kaikki oli mennyt hyvin niillä myös, pieniä itkuja lukuunottamatta. Mio yleensä kohtelee vieraita suopeasti. 

Nyt tämä pieni perhe on aivan naatti. Heittäydyn nanosekunniksi sohvalle ja sen jälkeen laahaan itseni sänkyyn. 


ps. Nyt mä olen saanut kamerapiuhan Tanjalta, joten PITÄISI ruveta panostamaan tämän blogin ulkonäköön hieman enemmän...

22. lokakuuta 2012

En saa nukuttua...

Mikä tunne herätä klo 05.00 siihen ettei tippaakaan enää väsytä. Syitä valvomiseen on monia. Yksi iso on se että tiistaina mulla on se sisäänpääsykoe. Periaatteessa en jännitä itse koetta, mutta kauhukuvia vilkkuu päässäni siitä, että unohdan jotain olennaista, esim todistuksia tai vaikka henkkarit. Piti sitten nousta ylös ja laittaa kaikki valmiiksi, vaikka koehan on vasta huomenna... Tällänen mä olen, vähän outo tuon kontrollin suhteen. 

Meillä on ollut oikein mukava viikonloppu. Reggie tuli tänne meitä tervehtimään ja viettämään ihanan viikonlopun mun kanssa. Mio ja Reggie oli heti ihan bestiksiä ja tuo lapsi ei kyllä hirveästi äitiään huomioinut kun daddy oli maisemissa. Olin niin iloinen Reggien puolesta että Mio muisti noin hyvin (miksi ei muistaisi?) ja lämpeni sekunnissa hänelle. Kova ikävä on sitten se  toinen iso syy valvomiselle... Vaikka tämä muutto erilleen todella tuntuu oikealta päätökseltä, niin väistämättä on aivan kauhea ikävä, varsinkin ihanan viikonlopun jälkeen. Nyt yritän taas saada tavallisesta arjesta kiinni ja päästä tästä euforisesta tunteesta eroon. Kahden viikon jälkeen me taas tapaamme toivottavasti! 

Täällä on tapahtunut kaikkea positiivista toden teolla. Pieniä ja isoja. Pieniä esim se että sain vaihdettua väärät imuripussit ilman kuittia! Mikä mahtava myyjä Vaasan Citymarketissa!! Tai se että löysin Miolle talvitoppahousut kahdella aurolla. 
 Ja isoja iloja sen takia että löysin vihdoin unelmasohvan josta Reggiekin niin piti ja saan sen lisäksi saankuunvaihteessa pesukoneen kaverilta maksutta. Muitakin isoja iloja vain tapahtuu. Olen saanut uusia ystäviä täältä, mikä tuntuu onnenpotkulta!  Olen päässyt neuvolan kautta terapiaan (joka by the way saa mut kuullostamaan ihan hullulta - mutta voin vakuuttaa etten sitä ole). Terapiassa, tai juttelutuokiossa käyn about kerran viikossa ja se on ollut todella mielenkiintoista! Siis se että saat istua tunnin ja vain puhua itsestäsi :) sopii hyvin mulle! Ihan itse sinne siis hakeuduin kun rupesi tuntumaan että viime kuukaudet ovat olleet hieman raskaita ja henkisesti jotenkin uuvuttavia.  

Anyways, pahoittelen ettei vieläkään ole ihania kuvia teille! Kamerapiuha on edelleen maailmalla ja odotan sen korvaamista uudella.


13. lokakuuta 2012

Saisinko vielä hehkuttaa hieman...

... tätä ihanuutta... Siis sitä että pikkukaupunkin rytmi on ihan erilainen kuin 'suur' Helsinki. Tänään heräsin klo 09.00 tietämättä että mitä tekisin. Tuntia myöhemmin me oltiin touhua täynnä vanhemmillani ja tultiin kotiin vasta 15min sitten. Koko päivän on ollut menoa ja seuraa. Rakastan sitä että vain kotoa poistuminen tarkoittaa sitä että varmasti törmäät tuttuun vahingossa ja päädyt kahville tai syömään kaveriporukan kanssa - ilman suunnittelua. Tälläinen extempore elämä sopii mulle mainiosti, sellainen etten tiedä missä olen tunnin päästä, tilanteet muuttuu ja sillai. 



Viime keskiviikkona meillä kävi mannerheimin lastensuojeluliiton Leena juttelemassa meille hieman uni asioista. Tapasin Leenan Vaapero ryhmässä, (7kk-2v) ja hän kysyi jos haluisin että hän tulisi meille, voisimme käydä läpi hieman Mion nukkumisia ja tottakai mulle sellainen sopi! Kun Leena sitten tuli niin istuttiin 2h ja puhuttiin kaikesta muusta kuin unesta :) lapsista kylläkin, mun lempiaiheesta kasvatuksesta. Mun kannattais varmaan hankkiutua tälle kasvatus alalle kans, tuntuu että tämä on mulle niin lähellä sydäntä ja se todella mua kiinnostaa. 
Mun oma ajatus on se, että äitiys on todella helppoa, on ollut alusta asti ja tulee varmasti tällä asenteella sitä myös olemaan. Aina ei voi olla täydellinen mutta suurimmaksi osaksi asiat on aika mustavalkoisa lapsien suhteen. Tärkeintä äitinä on luottaa itseensä ja ajatella, että se mitä sinä teet on parasta omalle lapsellesi. Välillä mä kritisoin muita vanhempia mielessäni liiankin jyrkästi, se on niin helppoa (ja hauskaa ajanvietettä?), mutta pitäis muistaa että vaikka perheeseen syntyy 4 lasta, niin nekin ovat täysin erilaisia ja eri lapsiin pätee omat kasvatus jutut. Se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. Mä pahoittelen jos joskus kuullostan kritisoivalta muita kohtaan, se nyt vaan on jotenkin mun tyyli - vaikka en todellakaan tarkoita pahaa. Ja niinkuin sanoin - tärkeintä on uskoa itseensä ja siihen että sinä äitinä teet oikein sinun lapsesi kohdalla. Ajatus siitä että sun oma tyyli on paras on oikea asenne. 
Ja tuosta kritiikistä vielä, olis niin hauska joskus kuulla että mitä itse tekee väärin muiden mammojen mielestä. Siis kaikkihan me vertaillaan lapsiamme ja tehdään sitä, haluisin vaan tietää mitä muut ajattelee musta. Voin vaan kuvitella :)

Miljoona asiaa


Mä oon niin odottanut tätä bloggaamista ja kuvien laitamista tänne, ja sit en löydä kameran piuhaa. Tämä kuva siis napattu puhelimella. Eilen sain hankittua itelleni netin, laajakaistan, jonka asennuksessa kestää 3 viikkoa. Onneksi mä sain 4g mokkulan tälle ajalle ettei nyt ihan seota tarvii. 4g mokkula toimii miljoona kertaa paremmin kuin perinteinen 3g mokkula!

Täällä ei ole tapahtunut sen suurempia muutoksia kuin se että nautin suuresti täällä asumisesta. Mio tuntuu kans viihtyvän, mutta mietin että onkohan sillä joku vierastamiskausi meneillään kun se viihtyy niin paljon mun sylissä. Normaalistihan mä en edes näe koko poikaa jos me ollaan esim leikkipuistossa, mutta nyt Mio käy tankkaamassa läheisyyttä aina välillä.
 Myös yöt ovan mielenkiintoista aikaa meillä. Mio nukkuu omassa sängyssä mielellään ehkä 6h, jonka jälkeen paras paikka nukkua on mun päälläni. Omaan hyvät unenlahjat joten se ei mua hirveästi haittaa.
 Mulla oli eilen miljoona asiaa mielessä mitä tänne halusin kirjottaa, mutta nepä on kadonnut johkin nyt. Ehkä huomenna taas.

Nii yks asia tuli mieleen. Mähän hain sairaanhoitajaksi. Niin haki myös 359 muuta. 20 alotuspaikkaa. Jee jee!





7. lokakuuta 2012

Myskväll

Hei, tää blogihiljaisuus johtuu nyt 80% siitä että mulla ei ole toimivaa nettiyhteyttä mun uudessa asunnossa. Nytkin näpyttelen mun uudella puhelimella tätä tekstä ja saa nähdä että onnistuuko julkaisu. Eilen me pidettiin siskon luona pienimuotoiset lapsijuhlat, tai myskväll niinkuin me sitä kutsumme :) paikalla oli 4 lasta ja se riitti hyvin. Ääntä lähti neljästä lapsesta saman verran kuin pöiväkotiryhmästä ja voin varmuudella kertoa että musta ei lastenhoitajaa tule. Ikinä.

Tehtiin uuniperunaa, dippi kasviksia, lättyjä ja karkkia oli aikuisille. Lapsille ostettiin kaksi peliä (operation sekä kalastuspeli). Illalla saunottiin ja Mio osouttautui taas saunan ystäväksi. Yllättävän kauan se viihtyi ja smootie maistu.


Tänään me ollaan chillattu ja chillattu. Kotoa ei olla poistuttu - mitä turhia! Viikolla ollut niin paljon kaikkea että tekee hyvää välillä vain olla.

Mä olen niin otettu ja ylpeä Miosta taas. Se on viimeisen viikon ajan osoittanu ymmärtävänsä niin paljon asioita ja mä olen myös tästä inspiroitunut opettamaan ja puhumaan hänelle enemmän. Onko ihanempaa kuin se että huomaat sanojen menevän perille? Mio on muutenkin ollut tosi reipas ja ihana. Haluaa olla paljon enemmän lähellä, tykkää istua sylissä ja lukea kirjaa, on ehkä hieman rauhoittunu, uskonut kieltoja todella hyvin ja huomaan että kehuminen tuottaa tulosta ja sillai. Tänään Mio teki asiat pottaan ha voi mikö riemu! Ja kaiken lisäksi  eilen illalla Mio sanoi selvästi Jenna mun siskolle.




2. lokakuuta 2012

Ihana uusi Kaupunki!

So far so good! Rakastan tätä kaupunkia tosi paljon. Hirveän paljon negatiivista sanottavaa en keksi. Me asutaan about 500m päässä keskustasta, joten saadaan varmaan paljon vierailijoita, ja se on aina hyvä! About korttelin päässä on avoin päiväkoti joka on ruotsinkielinen. Auki ti-to 9-14 ja siellä voi hengailla lapsen kanssa ja tutustua muihin aikuisiin. Siellä me käytiin tänään, ja Mio viihtyi todella hyvin. Kahden korttelin päässä tästä on  kaupungin leikkipuisto johon lapsen voi jättää 3,5tunniksi joka arkipäivä. Tuo 'palvelu' maksaa 2,5€ tai 21,5€/kk. Aivan täydellinen juuri mun kaltaiselle äidille jolla ei ole miestä maisemissa, saan välillä omaa aikaa ja tehdä omia juttuja. Ajattelen että tuo on myös Miolle kiva paikka, saa olla muiden lasten ja aikuisten kanssa. Tottuu myös muihin tuntemattomiin ihmisiin ja tulee rohkeammaksi. 

Tuosta rohkeasta tuli sellaneinen mieleen että Mio on kyllä niin super reipas kaveri. Olen niin ylpeä äiti ja tuntuu ihan kuin olisin tehnyt jotain oikein kasvatuksen kanssa. Mio itkee todella harvoin, on 95% ajasta hyvällä tuulella ja naureskelee. Kaatumiset ei horjuta Mion hyvää tuulta ja poika osaa liikkua tosi hyvin itse. Kiipee liukumäkeen ja osaa istua alas ja laskea itsenäisesti. Mio on myös oppinut juoksemaan ehkä kuukausi-pari sitten ja se on nykyään paras kulkupeli. Yleensä Mio on varovainen, mutta koska liikkuminen on jo todella varmaa niin voi ottaakin vähän riskejä aina välillä. 


Tässä yksi niistä harvoista kerroista kun Mio menettää malttinsa totaalisesti ja syynä oli väsymys tietenkin. Elämä aina kuitenkin voittaa :)