3. elokuuta 2012

Juuri nyt...

...mä toivon eniten että Reggie pääsisi tänne huomenna (tänään). Oli niin kivaa viimeeksi kun se täällä vieraili joten odotan jännityksellä että onnistuuko meidän suunnitelmat yhteisestä viikonlopusta. Sitäpaitsi mun äitillä on huomenna synttärit ja mies väitti että haluais olla paikalla silloin :) Viime vuonna, vai oliko se sitä edellisenä, se juoksi kaupungille sinä aamuna kun äitillä oli synttärit ja osti sille kaulakorun <3 

Sisäänpääsykokeet lähestyy ja mua on jännittäny tämä tuleva maanantai jo pari kuukautta. Mä olen siis hakenut sairaanhoitaja kouluun tänne Vaasaan, englanninkieliselle linjalle ja nyt koittaa totuuden hetki - onko minusta siihen? Minä sanon että on, ja toivon että haastattelija on samaa mieltä. 

Jos pääsisi käymään niin hassusti että mä pääsisin sisään, mikä on vain 10% todennäköisyys, niin me muutetaan tänne Vaasaan pysyvästi (ainakin 3,5v) Mion kanssa. Daddy jäisi, surullista kyllä, vielä toistaiseksi Helsinkiin suorittamaan loppuun koulunsa. Mä en ole luonteeltani sellainen että tarvisin olla kumppanin kanssa kokoajan ja välttämättä edes samassa kaupungissa :) tuntuu että me pärjättäis näin tosi hyvin, ainakin alkuun, mutta toki aika näyttää. Me ollaan kuitenkin totuttu siihen että meillä on 'omat' elämät ja sit kuitenkin yhteinen. Toimii meillä, mutta monet ei sitä tunnu ymmärtävän ja saan aika paljon kritiikkiä tästä meidän elämäntyylistä. Mutta loppujen lopuksi vain sillä on merkitystä että minä, daddy ja Mio on onnellisia, viis muista. Ja kyllähän me nähtäis paljon toisiamme, viikonloppuisin ja lomat. Ei mitään hätää (yritän vakuuttaa itseäni ilmeisesti?)
Se mikä mua harmittaa tietenkin on se että Mio ei näkisi isäänsä niin paljon kuin normaalisti, mutta välillä tää elämä on tällästä ja ei tämä mikään pysyvä ratkaisu kuitenkaan ole.  Tarkoitushan on elää yhdessä perheenä ja siitä me kyllä pidetään kiinni.

Kun mä saan tietää että hyväksyttiinkö mut kouluun, niin mulla on about 2 viikkoa aikaa: löytää asunto, saada Miolle hoitopaikka, hankkia opintotuki ja asumistuki, ostaa uudet kalusteet, muuttaa tavarat Helsingistä Vaasaan ja asettua aloilleni. Tästä tulee hyvin mielenkiintoinen kuukausi, mutta onneksi mä olen aina ollut tosi hyvä näissä nopeissa muutoissa ja muutoksissa. Sopeudun tosi nopeeta ja olen maailman lahjakkain pakkaaja, nyt toki hidasteena tollanen 1v, mutta silti. Olen tehokas. Pienen lisämausteen tähän lisää sen että mulla ei oo yhtään rahaa.


5 kommenttia:

  1. Anonyymi3/8/12 10:53

    Mä opiskelin aikoinaan täällä Helsingissä samalla engalnninkielisellä sairaanhoitaja linjalla, silloisessa Stadiassa nykyisessä Metropoliassa. Se oli välillä aika hastaavaa, kun piti kaikki anatomiat ja fysiologiat päntätä jenkkikirjoista.
    Minkälaiset pääsykokeet nillä on siellä Vaasalandiassa?
    Silloin kun minä hain ole vain haastattelu ja psyk. testaus. tiedän, että nykyään täällä Hesassa on kirjatentit.
    Rebecca

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kyllä jännittää tuo englanniksi opiskelu todella paljon myös, mutta asennoidun niin että aika näyttää tässäkin asiassa.
      Pääsykokeet koostuu: psykologinen testi, haastattelu sekä englannin kielen luetun ymmärtäminen.

      Poista
  2. Siistii! Makeelta kuulostaa suunnitelmat tulevaisuuden suhteen. Miten musta tuntuu että pääsisit sinne. Ja nuo ovat tosiaan jokaisen perheen omia henkilökohtaisia päätöksiä sitten, mun mielestä kuulostaa just hyvältä välimatka, pysyy suhteessakin sellanen säpinä ja fiilis mikä ei välttämättä kun jos saman katon alla nyhjäisi kokoajan. Ja sulla tuntuu olevan siellä mahtavat tukijoukot, varsinkin lapsenhoidollisesti.

    Mä pidän peukkuja;).

    VastaaPoista
  3. Vau kuulostaa hyvältä. Mäkin mietin aina muuttoo takas Ouluun. Tsemppii kovasti!

    VastaaPoista
  4. Oot vaan oma ittes siellä pääsykokeissa ja vakuutat ne siitä, että haluat sairaanhoitajaks niin etköhän pääse! :) Tsemppiä kovasti kokeisiin! Jokaisella perheellä on omat valintansa, meille tuollainen ei sopis. Musta on kuitenkin tärkeetä, että kumpikin saa parisuhteessa toteuttaa ne asiat, jotka on itselle tärkeitä. Mio tietysti hankaloittaa tätä kuviota, mutta onneks sulla on siellä lapsenhoitoapua ja lapset on sopeutuvaisia.

    Jos sun miehes ei jostain syystä koulunsa jälkeen pysty muuttamaan Vaasaan niin kannattaa muistaa koulun vaihdon mahdollisuus. Itse vaihdoin koulua kesken kaiken Tampereelta Helsinkiin ja olihan siinä omat haasteensa, mutta loppujen lopuksi paljon helpompaa kuin mitä opettajat antoivat ymmärtää. Vielä muistutan, että lapselliset ei saa asumislisää vaan yleistä asumistukea eli pitää muistaa täyttää kummatkin hakemukset. Muistan, että kaverini mies ei tätä tiennyt ja joutui sitten myöhemmin palauttamaan monen kuukauden asumislisät kun ei sitten ollutkaan tähän oikeutettu. Ihan hullua mun mielestä...

    VastaaPoista