31. elokuuta 2012

Indeed uusia tuulia!

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon! Me päätettiin nyt niin että muutetaan Vaasaaaaaan! Mä olen niin innoissani. Koko kesän tää asia on pyörinyt mielessä ja vatvottu eestaas. R ymmärtää hyvin sen että veri vetää kotiinpäin, varsinkin nyt kun on pieni lapsi. Haluan että Mio kasvaa 'turvallisessa' ympäristössä, toisinsanoen pois betonihelvetistä keskustan läheltä, ja muutto sinne missä voi kuulla lintujen lauluja ja edes osittain kävellä paljain varpain :) Emme nyt kuitenkaan puhu mistään pienestä kylästä, mutta silti... Isohan tämä muutos on, mutta ihan tervetullut. Mä olen jo pitkään tuntenu ahdistusta Helsingissä asumisesta, ja kaivannut jotain isompaa muutosta. R jää Helsinkiin ainakin toistaiseksi. Katsotaan ajan kanssa että miten tässä käy. Tarkoitus on että nähdään toisiamme kuitenkin paljon. 

Nyt edessä on asunnon metsästys. Tänään käytiin hakemassa 10 laatikkoa, joten pakkaaminen alkakoot. Toivon että blogin pitäminen pysyy edelleen elämässä vaikka muutankin alkuperäisen kohderyhmäni luokse, eli lähemmäs perhettäni.

Tää kuvastaa hyvin mun luonnettani. Jos en ole tyytyväinen johonkin niin teen asialle jotain aika nopealla aikataululla. Olen todella nopsa tekemään isojakin päätöksiä ja yleensä myös suoriudun niistä aika hienosti :) En nyt ollenkaan sano että haluan asua Vaasassa loppuelämäni, mutta tällä hetkellä se tuntuu just hyvältä.

28. elokuuta 2012

Uusia tuulia


Hei vaan kaikille! Pyydän nyt heti alkuun anteeksi tätä hiljaisuutta. On hieman ahdistanut kaikki epätietoisuus ja stressi eri asioiden vatvomisessa. Uudet tuulet josta ostikossa mainistsen niin ei ole mitään tietoa että mitä ne tuulet ovat. Tiedän vaan että suunnitelmat eivät nyt toteudu alkuunkaan ja tuntuu että pitää alottaa porkkanan etsintä jostain. Olin suunnitellut muuttavani Vaasaan ja aloittavani uuden kappaleen elämässäni mutta kun kouluun en päässyt niin höh... Toisena vaihtoehtona oli hakea töihin yhteen vanhainkotiin täällä Helsingissä, mutta saatuani hyvin tylyn vastauksen kyseisen osaston hoitajalta niin sekin matto vedettiin jalkojeni alta. Juuri nyt tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein ja oon ihan pihalla. Haluan tietenkin viettää aikaa Mion kanssa, mutta huvittaisi myös päästä edes osittain tekemään rahaa kun kerran ei kouluunkaan ollut menemistä. Aarrgh että kuullostan negatiiviselta, mutta sellanen mielentila nyt vain on päällä. Ärsyttää se että 'joudun' jäämään tänne Helsinkiin ja ja ja... Moni muu asia. 
Nyt pidän korvat ja silmät auki töitä varten. Haluisin tehdä ilta/yö/viikonloppu töitä niin että Mion ei tarvitse mennä vielä hoitoon, vaan että R sais hoitaa Mioa iltaisin koulusta tullessaan.

Yksi iso asia on nyt muuttunut kuitenkin. Leo-koira muutti Vaasaan äitini luo. Vaikka Leo onkin hyvin rakas mulle ollut, niin tuntuu että lapsi + koira kombinaatio ei oikeen toimi kun kotoa löytyy mies joka ei ole oikein samalla sivulla kotieläimien pitämisessä. Leon hoito ja ulkoiluttaminen on ollut 100% mun vastuullani. Mion kanssa ulos lähteminen vaatii kaikkeen noin 30min lisäaikaa normaaliin verrattuna ja siihen lisäksi koiran ulos vieminen kera lapsen ei vaan kertakaikkiaan ole mikään ihanne tilanne. Kuitenkin positiivista tässä on nyt se, että Leo pääsi kotiin jonka kanssa olemme kuitenkin paljon tekemisissä, joten Miolla ja Leolla säilyy suhde ja tietenkin se että mä saan edelleen kuulla Leosta päivittäin ja nähdä usein. 

Nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tänne enemmän juttuja! Blogi on ollut kyllä mielessä joka päivä, mutta aikaiseksi en ole mitään saanut. Kamerakaan ei ole kertaakaan ollut mukana joten siihenkin pitäisi tulla parannus tulevaisuudessa.

15. elokuuta 2012

...

Kotona on ollut ihanaa! Saanu viettää laatuaikaa miehen kanssa, katsoa mielin määrin telkkaria, käydä Mion kanssa ulkona ja nähdä kavereita minkä kerkiää. Mio on nukkunu tosi paljon nyt kotona ollessamme. Vähintään 4h päikkäreitä päivässä, ja yhtenä päivänä poika veteli sikeitä 6,5h (kolmessa osassa). 
Eilen kävin kavereitten kanssa lounaalla ilman Mioa ja toin kotiin tullessa pojille kiinalaista take awayta. Mio söi todella paljon, ilmeisesti maistui mausteinen ruoka taas. Illalla kuitenkin se oksensi pari kertaa, ilman mitään varoitusta. Ihmettelin että oliskohan ruuassa ollut jotain joka sen aiheutti. Reggiekin valitti mahaansa illalla ja ajattelin että sen täytyy olla se kiinalainen! 
Nyt mietin että tekisinkö ilmoituksen/kyselyn jonnekkin tästä asiasta? Eihän se oli tarkoitus että ihmiset sairastuu ulkona syödessään. Mutta minne täällä helsingissä ilmoitetaan tälläisen epäillyt epähygieniasta/epätuoreesta ruuasta? Pitäisikö mun ottaa yhteyttä suoraan ravintolaan vai? 
Ja toinen asia joka nyt mietittyttää on että milläköhän sais oksennuksen hajun pois sohvasta? Me pestiin Saaran kanssa sohvaa vaikka kuinka kauan, mutta haju on tänään edelleen siinä. 

Mun postaukset on nyt tosi tosi tylsiä koska mun blogi innostus on kadonnut johonkin, ehkä se jäi Vaasaan. Koittakaa kestää, kyllä se tästä vielä...



13. elokuuta 2012

Lelun metsästys

Mä olen miettinyt Miolle jonkun lelun ostamista. Eilen käytiin Toys R Us liikkeessä ja valikoima oli aivan valtava. Liike oli kuin iso halli jossa oli vaihtoehtoja aivan aivan liikaa! Olimme liikkeessä varmaan puoli tuntia ja lähdimme tyhjin käsin sillä en halua ostaa ihan mitä vain, turhaan. Ajattelin tehdä hieman taustatutkimusta ja miettiä että mikä on sellainen hyvä lelu yksi vuotiaalle, lelu josta on pitkä ilo ja hyöty (niin äidille kuin pojalle).

Olisko jollain jotain hyviä ideoita tähän? Ja  voin kertoa että inhoan vielä tässä vaiheessa kaikkia leluja jossa on monta irrallista osaa, ihan vain sen nimissä että Mio ei ymmärrä pitää niitä yhdessä paikassa, vaan niitä löytyy jokaisesta nurkasta ja sohvan alta. Palikoita katoaa ja ja ja... liian monimutkaista! Legoja ollaan yritetty, mutta Miosta ainut hauska osuus on korin kääntäminen ja legojen leviäminen äänekkäästi lattialle. Sen jälkeen siirrytään johonkin toiseen leluun. Legot otetaan siis esiin ehkä vuoden päästä. 

Kännykkä jonka ostin synttärilahjaksi Miolle on ollut suuri hitti. 


ps. Mio on ruvennut ymmärtämään kirjojen päälle! Niin ihanaa kun se hakee kirjan ja tuo sen mulle, kiipeää syliin ja haluaa selvästi että luetaan yhdessä. Mä kun ajattelin että tuosta pojasta ei ikinä tule kirjojen ystävää mutta niin siitä vain on kuoriutunut oikea lukutoukka!

11. elokuuta 2012

Helsinki

Olemme taas kotona <3 ihanaa kun saa olla itsensä herra ja tehdä mitä lystää, ei tarvitse miettiä muiden haluja ja saa kasvattaa lapsensa juuri kuin on itse ajatellut. Kuullostaako siltä että en olisi viihtynyt Vaasassa vanhempieni luona? No sekään ei ole totta koska kesäloma on ollut todella mukava ja erityisesti äitini kanssa meillä on ollut hauskaa. Mutta muiden luona asuminen ei tosiaan aina ole niin yksinkertaista. 

Automatka meni hyvin Vaasasta Helsinkiin. Mion kanssa ei ikinä ole ollut mitään ongelmia autossa, vaan suurin osa ajasta menee nukkumiseen tai pelleilyyn. Taitaa olla ainut paikka jossa se todella vain istuu, joten ihan syystäkin saa olla rauhassa edes yhdessä paikassa. Luulen että tässäkin tottumuskysymys ja me ollaan ajettu paljon näitä pitkiä matkoja Mion kanssa ihan syntymästä asti. Pysähdytään silloin kun on jokin syy ja luulen että hän on siihen tottunut.

Ihanaa olla kotona. Miokin tunnisti kyllä paikat vaikka vähän ihmettelikin. Nukkunut jo kahdet päikkärit omassa sängyssään ja se meni todella hyvin. Samoin yöunet. 


Mulla on tv-maraton nyt meneillään, sillä Vaasassa olen melkeen katsonut vain olympialaisia ja täällä mulla on tullut nauhalle kaikki ne ohjelmat joita katson, ja niitä on PALJON.

7. elokuuta 2012

Haalarit saapuivat.


Tilasin siis viime viikolla kaksi haalaria Miolle. Molemmat koossa 86, Toinen oli Tretornin kura-välikausi ja toinen Ticketin talvi. Olen todella tyytyväinen molempiin! 


Erityisen paljon olen tyytyväinen tähän Tretornin haalariin joka sopi täydellisesti Miolle. Periaatteessa sitä voisi käyttää nyt samantien jos vaan säät 'sallisivat'. Eli kurakelit ovat nyt tervetulleita! Mio näytti tosi komealta kokomustassa :)


Vihreä Ticketin haalarikaan ei missään nimessä ollut pettymys. Se oli vain odotetusti hieman iso vielä Miolle, mutta hyvä tietenkin näin päin. Toivon siis että Mio kasvaa joulu-tammikuuhun mennessä 5cm, että tämäkin saataisiin käyttöön. Jos ei niin menee ihan saletisti vielä ens syksynä ja keväänä ellei tuo poju nyt ihan 20cm kasva vuodessa. 
Hyvä puoli tässä tietenkin on myös se että nyt mä 'joudun' etsimään vielä jonkun toisen talvihaalarin Miolle kun kerran tämä ei käy ;) 




 Mio näytti tässä niin hyvältä että harkitsin sen ilmoittamista Ticketin haalarimalliksi :)

ps. Sisäänpääsykoe meni hyvin, tai siis olisi voinut mennä huonomminkin. En kuitenkaan usko että pääsen sisään, ihan vain järkevyyden nimissä. Sisään otetaan 5% hakijoista.

5. elokuuta 2012

Viikonloppu

Ei mun toive sitten toteutunut miehen vierailun suhteen, mutta hauska viikonloppu meillä silti oli! Eilen lauantaina meidän vanhalla kaveriporukalla järjestettiin baby showerit yhdelle Satulle ja yllätysjuhlat olivat onnistuneet. Showereiden jälkeen me oltiin sovittu pienemmällä porukalla lähteä ulos viihteelle. Meillä oli tosi hauskaa, mutta mä lähdin, tunnetusti, jo aikasemmin kotiin. Join hieman, ja tänään tuntuu pahalta. Ei taas tarvii juoda hetkeen siis. 

Hieman väsyneestä olosta huolimatta me päätettiin äitin ja Mion kanssa lähteä ylistaroon, katsomaan eläinvanhuksia. Tila jossa vierailimme on vanhan taiteilijapariskunnan ylläpitämä ja ideana on siis antaa koti vanhoille eläimille. Tila ei ollut mikään suuri, mutta kiva paikka varsinkin lapsille. Tästä pääsee Wanhan Markin nettisivuille, jos joku kiinnostui. Pihamaksu oli aikuiselta vain 4€ ja lapselta 2€. Mio tykkäsi kovasti alkujännityksen väistyttyä. 










Huomenna sisäänpääsykokeet. Hieman taitaa jännittää.

3. elokuuta 2012

Juuri nyt...

...mä toivon eniten että Reggie pääsisi tänne huomenna (tänään). Oli niin kivaa viimeeksi kun se täällä vieraili joten odotan jännityksellä että onnistuuko meidän suunnitelmat yhteisestä viikonlopusta. Sitäpaitsi mun äitillä on huomenna synttärit ja mies väitti että haluais olla paikalla silloin :) Viime vuonna, vai oliko se sitä edellisenä, se juoksi kaupungille sinä aamuna kun äitillä oli synttärit ja osti sille kaulakorun <3 

Sisäänpääsykokeet lähestyy ja mua on jännittäny tämä tuleva maanantai jo pari kuukautta. Mä olen siis hakenut sairaanhoitaja kouluun tänne Vaasaan, englanninkieliselle linjalle ja nyt koittaa totuuden hetki - onko minusta siihen? Minä sanon että on, ja toivon että haastattelija on samaa mieltä. 

Jos pääsisi käymään niin hassusti että mä pääsisin sisään, mikä on vain 10% todennäköisyys, niin me muutetaan tänne Vaasaan pysyvästi (ainakin 3,5v) Mion kanssa. Daddy jäisi, surullista kyllä, vielä toistaiseksi Helsinkiin suorittamaan loppuun koulunsa. Mä en ole luonteeltani sellainen että tarvisin olla kumppanin kanssa kokoajan ja välttämättä edes samassa kaupungissa :) tuntuu että me pärjättäis näin tosi hyvin, ainakin alkuun, mutta toki aika näyttää. Me ollaan kuitenkin totuttu siihen että meillä on 'omat' elämät ja sit kuitenkin yhteinen. Toimii meillä, mutta monet ei sitä tunnu ymmärtävän ja saan aika paljon kritiikkiä tästä meidän elämäntyylistä. Mutta loppujen lopuksi vain sillä on merkitystä että minä, daddy ja Mio on onnellisia, viis muista. Ja kyllähän me nähtäis paljon toisiamme, viikonloppuisin ja lomat. Ei mitään hätää (yritän vakuuttaa itseäni ilmeisesti?)
Se mikä mua harmittaa tietenkin on se että Mio ei näkisi isäänsä niin paljon kuin normaalisti, mutta välillä tää elämä on tällästä ja ei tämä mikään pysyvä ratkaisu kuitenkaan ole.  Tarkoitushan on elää yhdessä perheenä ja siitä me kyllä pidetään kiinni.

Kun mä saan tietää että hyväksyttiinkö mut kouluun, niin mulla on about 2 viikkoa aikaa: löytää asunto, saada Miolle hoitopaikka, hankkia opintotuki ja asumistuki, ostaa uudet kalusteet, muuttaa tavarat Helsingistä Vaasaan ja asettua aloilleni. Tästä tulee hyvin mielenkiintoinen kuukausi, mutta onneksi mä olen aina ollut tosi hyvä näissä nopeissa muutoissa ja muutoksissa. Sopeudun tosi nopeeta ja olen maailman lahjakkain pakkaaja, nyt toki hidasteena tollanen 1v, mutta silti. Olen tehokas. Pienen lisämausteen tähän lisää sen että mulla ei oo yhtään rahaa.


2. elokuuta 2012

Tampereen reissu ja uusi haalari

Tänään ollut hieman erilainen päivä. Nimittäin kaveriporukalla ajelimme aamusta lapsettomana Tampereelle. Kyseessä oli pikavisiitti ystävän luo, vissiitti joka oli kuitenkin hyvin hyvin tärkeä <3 Mio sai olla mummun kanssa koko päivän aamusta iltaan. Hyvin niillä oli mennyt ja Mio oli jälleen osoittenut suurempaa aivotoimintaa kuin ennen. Kerännyt mustikoita puskista, joka osottautui vaikeaksi kun koko marjapensas heiluu. Kerännyt kiviä yksitellen kuoppaan ja kokeillut Mummun ja Muffan kaikki kengät omaan jalkaansa. Ei mikään tyhmä kaveri siis.
Miosta on kuoriutunut oikea Mummun poika, ja täten mä en enää kelpaa läheskään aina. Olen hieman loukkaantunut, mutta ymmärrän että tollasia ne yksi vuotiaat ovat. Mummuhan on kiva siksi että sielä saa aina kaiken, ja mamman sylissä taas joutuu olemaan myös ikävissä merkeissä, esim hampaitten pesussa. Pitää vaan niellä ne omat tunteet ja ajatella asiaa järjellä - siis yksi vuotiaan silmin. 

------------------------------
 
Tilasin tänään taas uuden haalarin joka on enemmän syksyn kuraleikkeihin. Kyseessä Tretornin kuris, jossa sisällä fleece. Odotan innolla tämän saapumista ja sitä että Mio pääsee mannekiiniksi :)
 Ostin tämän koossa 86