16. heinäkuuta 2012

Ei Ei Ei Ei


Mä olen aikoja aikoja sitten kuullut jonkun filosofin/psykologin/kasvatusexpertin/vanhemman sanoneen noudattavansa omien lastensa kasvatuksessa erästä nyrkkisääntöä parhaansa mukaan ja se meni suurinpiirtein näin: kiellä lastasi niin vähän kuin mahdollista. Eli käytetään niin vähän sanaa EI kuin vain pystytään. Tuo on jotenkin syöpynyt mieleeni ja yritän elää sen mukaisesti.
 Olen varmaan monien mielestä lepsu vanhempi, mutta tämä ajatusmalli oikeasti perustuu johonkin ja uskon että se toimii, varsinkin pitkässä juoksussa. 
Mio on todella aktiivinen nuori mies ja tutkii ja prosessoi ympäristöään kuin pieni muurahainen. Jokaiselle tuolille on kiivettävä ja jokaista kukkaa pitää maistaa. Mun mielestä se on ihan okei, enkä kiellä sitä häneltä. Tänään tapahtui hyvä esimerkki, päivällä oltiin Vaasan keskustassa ja Mio sai mennä ja kävellä kuten itse tykkäsi koska meillä ei ollut muutakaan menoa. Se löysi Vaasan torilta matalan vesitason ja sinnehän oli päästävä räiskyttämään. Siinä se hakkasi vettä ja mä otin siltä vain paidan pois (toki hieman liian myöhään). En nähny mitään syytä kieltää sitä, koska mitä haittaa siitä olisi ollut? Miltä susta tuntuisi jos joku 5 kertaa isompi olisi kokoajan kieltämässä sulta ihan kaikkea mitä haluat tehdä, kokea ja koskettaa? Siinähän murtuisi yhden jos toisenkin itseluottamus alta aikayksikön. 
Nyrkkisääntönä on että 'kaikkea' saa tehdä kunhan ei rikota omaa tai muiden omaisuutta, eikä satuteta itseämme eikä muita. Yksinkertaista. 
Sitten ne 'harvat' kerrat kun kielletään esimerkiksi silitysrautaan koskeminen niin ehkä se menee todella perille, koska sitä sanaa EI ei viljellä joka välissä ja lauseessa. 
Luulen myös että Mion rautaiset hermot ovat pitkälti sen ansiota että sillon kun ollaan 'vapaita' niin sitten tosiaan ollaan vapaita, ja sitten kun istutaan rattaissa niin sitten istutaan rauhassa.


Mä todella uskon, että on hyväksi lapsen kehitykselle ja itseluottamukselle että hän saa itse kokea, oppia ja välillä myös satuttaa itseään. Eikä niin että vanhempi on jokaisessa välissä kieltämässä ja ohjaamassa lasta. Liian usein mä näen vanhempia jotka kieltää ihan turhaan jonkun asian, ärsyttää kun siinä ei ole mitään järkeä ja se ei perustu mihinkään, ainakaan mun silmissäni. Sitten tietenkin sovelletaan näitä juttuja tilanteen mukaan ettei nyt juhlavaatteissa mennä kuralätäkköön, mutta ehkä ainakin osa ymmärsi mun pointin?
Toisaalta en kyllä tiedä miksi mua joskus ärsyttää muiden ihmisten kasvatustyyli, eihän se mulle kuulu ja tosiaan omapahan on asiansa miten lapsensa kasvattavat... Mä vaan taidan olla aika suorasanainen ihminen, ja harvoin on asioita joista en pystyisi keskustelemaan.

10 kommenttia:

  1. Asiaaaaa! Tosi monet vanhemmat kieltää asioita joista ei oikeesti oo mitään haittaa! En vaan tajuu miks...

    VastaaPoista
  2. Samma åsikt!

    VastaaPoista
  3. Hyviä pointteja! Jotenkin näin olen ajatellut, mutten ehkä osannut toteuttaa sitä ihan miten olisin halunnut, joten kiva lukea rennosta ja luottavaisesta kasvatustyylistä. Ja ei asiaahan olen itsekin pohtinut omassa blogissani..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan olla että sekin tulee ajan kanssa sinulla, jos niin siis haluat tehdä. Mulla vaan särähtää itsellä korvaan sellainen vanhempien kieltäminen joka ei perustu mihinkään muuhun kuin kieltämiseen.

      Ja niinkuin ihmettelin, en tiedä miksi mua jaksaa ärsyttää muiden päätökset tehdä joitakin asioita joillakin tavalla - KUITENKIN jokainen vanhempi tietää itse ehkä parhaiten minkälainen on ja minkälainen haluaa olla. Musta on vain kiva herättää ajatuksia ihmisissä ja saada keskustelua aikaan!

      Poista
  4. Juurikin näin!! :) Voin vain kertoa, että lapsen kasvaessa asia vaikeutuu monellakin tapaa. Mutta nauti nyt siitä että Mio on vielä siinä iässä, että asiat joita se haluaa kokeilla on suht vaarattomia. 6-vuotiaan rämäpään kanssa kokeilut ei ole ihan samaa luokkaa enää. Tämän ikäisen kanssa asioita joutuu kieltämään ja joutuu kieltämään paljon ja juurikin sen turvallisuuden vuoksi. En silti pidä EI-sanan viljelystä edelleenkään, pyrin tarjoamaan vaihtoehtoisen toimintamallin. Esim. Lapsi juoksee kaupassa, sen sijaan että kieltäisin että "älä juokse" tai "ei saa juosta" sanon "kävele". Meillä tämä ainakin toimii paljon paremmin. Jos joudun kieltämään, pyrin perustelemaan miksi. Tai meidän lapsen tapauksessa lapsi kysyykin aina miksi. :D Tietysti on myös asioita jotka vaan menevät aikuisen sanomalla tavalla ja niitä ei tarvitse perustella, varsinkin jos sama asia on perusteltu aiemmin jo noin 20 kertaa.

    Minulla kans pistää korvaan vanhemmat jotka karjuvat yleisillä paikoilla lapsilleen vain EI,EI,EI!!ihan sama mistä asiasta on kyse. Samaan kategoriaan uppoavat ihmiset jotka eivät anna lapsen yrittää ja oppia uusia asioita. Esim kaataa maitoa itse, kun sehän saattaa kaatua pöydälle. Entä se onnistumisen kokemus kun lapsi siinä onnistuu? ja mitä sitten jos menee pöydälle? Otetaan rätti ja opetellaan siivoamaan samalla.. Mun mielestä ei ole niin vakavaa, mutta joidenkin mielestä ilmeisesti on.

    Anteeksi, kun valtaan sun blogitilaa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, tämän metodin käyttö tietenkin muuttuu lapsen kasvaessa ja 6 vuotiaan halut kokeilla on ehkä kuitenkin hieman eri tasoa.

      Hyvä vaan kun ihmiset kommentoi, kiva saada aikaan keskustelua!

      Poista
  5. Todella hyviä pointteja, antoi kyllä ajattelemisen aihetta :)
    Meillä ainakin poika nopeasti kyllästyy, jos vaan saa rauhassa tutkia jotain vähän "kiellettyäkin" asiaa, mutta jos aina ollaan kieltämässä niin sittenhän se kielletty vain kiinnostaa entistä enemmän. Esim kylppärissä on saanut rauhassa tutkia, vaikka äitiä hirvittikin kun välillä oli melkein vessaharja suussa ja sormet lattiakaivon ritilän välissä, mutta kun muutamana päivänä sai rauhassa tutkia paikkoja niin nyt ei enää edes kiinnosta. :)

    Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on musta hyvä asenne! Ja totta on että usein ne lapset sitten kyllästyykin nopeasti.

      Poista
  6. Itse annan lapseni toheltaa aika vapaasti. Laps on nyt puolitoista, tosi aktiivinen ja monia ikäisiään kovempi menijä. Kun lapsi satuttaa itseään, niin minusta se on monesti vaan hyvä. kuullostaapa erikoiselta näin sanottuna.. mitenköhän tämän sanoisi fiksummin?

    Lasta sattuu nykyään enää aika harvoin, vaikka vauhti on kova, kiivetään, hypitään ja juostaan koko ajan. Mutta koordinaatio on myös hyvä ja jotenkin sellainen taju että mitä mistäkin tapahtuu ja mitä siis kannattaa tehdä ja mitä ei. itse uskon, että tämä johtuu suurelta osalta siitä, että on annettu toheltaa ja kolhia itseään aika vapaasti. Silloin kun tuo oppi sohvalle kiipeämisen ja siellä juoksentelun, olin vaan tyytyväinen kun se sieltä tippui ja satutti itseään vähän. Pahemmilta haavereilta toki yritin suojata, mutta olin noihin ei-oikeasti-vaarallisiin sattumisiin aina vaan tyytyväinen. Ja sama linja on ollut muussa koheltamisessa myös.

    Hyvänä esimerkkinä juuri tuo tuoleille kiipeily. Alkuun saattoi tuoli keikata päälle kun yritti siihen kiivetä ja joskus tippui kun oli liian reunalla. Nykyään osaa homman kun 'tietää miten tuoli toimii'.. Vastikään oltiin sitten mummolassa jossa mummo peloissaan piti tuolista aina kiinni kun laps kiipesi -> laps oppi sitten että tämä tuoli pysyy pystyssä ja kun jonkun kerran ei mummoa ollutkaan vieressä niin iso vahinko oli lähellä. Luuli tuon tuolin toimivan ihan erilailla kuin se toimikaan kun oli niin kovasti suojeltu totuudelta. tämä nyt on pieni hassu esimerkki, mutta tätä ajatusta voi mielestäni soveltaa kaikkiin maailman asioihin. Alusta asti oppii miten asiat toimii niin automatisoituu sellainen varominen ja ympäristön huomioonotto. ja pienet lapsethan valitettavasti oppivat kokeilemalla eikä vanhemman varoittelulla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kyllä aika samoilla linjoilla että välillä on ihan ok että tulee hieman mustelmaa ja ruhjetta, sellasta se elämä on eikä se aina kivaa tietenkään ole - mutta sitäkin tärkeämpää lapsen kehitykselle.
      Mun mielestä kaikkien pitää tavallaan oppia itse tekemällä näitä virheitä, kuten sanoit että lapset ei opi vanhempien varottelulla :D

      Kiitos kommentista, kiva kuulla muidenkin ajatuksia ja omia kokemuksia!

      Poista