31. heinäkuuta 2012

Uusi talvihaalari tilattu!

 

Varastin kuvan jostain. Tuon tilasin tänään koossa 86. Jännittää. 
Ticket 2 Heaven

Mikä viidakko!

Tämä talvihaalareiden, kuravaatteiden ja välikausien metsästys! En olisi ikinä osannut kuvitellakkaan että se olisi näin hauskaa ja 'monimutkaista'. Pitää olla kaikkea ja sit kuitenkin ei haluta ostaa turhaan kaappiin mitään. Hinnat ovat taivaissa mutta käytettynä voi löytää helmiä. Mä olen ajatellut jotain tälläistä settiä nyt syksyksi/talveksi/kevääksi: 

-Pari kura settiä. Kurahousut ja sadetakki löytyvät jo enntuudestaan ja nyt hakusessa on siis kurahaalari, joko pelkkä kuori tai pienellä vuorella. Olen tehnyt kahdesta tälläisesta tarjouksen netissä joten saa nähdä miten käy.
-Välikausia pitää olla ehkä yksi. En tiedä. En osaa yhtään arvioida että kuinka tiheästi välikautta käytetään ja että voisiko se yllämainittu kurahaalari olla välikausihaalari jos sisälle lisäisi fleece haalarin?
-Talvihaalareita pitää olla 2. Ihan vain sen takia että pitää löytyä vaihtovaatteita jos toinen on pesussa. Niin ja sit sen takia että yhden pitää olla superihana hieno tyylikäs ja toinen voi sitten olla vähän vähemmän näitä kaikkea. 
-1-2 talvitakkia. Kauppareissuille tai juhliin. Yksi meiltä löytyykin jo, villakangastakki. 

Kenkien viidakon läpikäymistä mä en ole vielä edes aloittanut. Eilen sain vain älyväläyksen siskoltani, että kannattaako käytettyjä kenkiä ostaa, edes vähänkäytettyjä? Mähän olen suuri kierrättäjä näissä vaate asioissa, mutta tähänkö raja vedetään? En tiedä. Luulen että ostaisin Miolle käytetyt kengät, mikäli ne ovat todella hyvässä kunnossa ja vähän käytetyt. Toistaiseksi meillä on talveksi kahdet Timberlandin talvi kengät. Pahoin pelkään vain että nuo ihanat Timberlandit on hieman painavat lumileikkeihin, joten voi olla että niistä tulee hienommat kauppa ja kaupunki kengät.


Kertokaa nyt te joilla on enemmän kokemusta erilaisista vaateyhdistelmistä ja näistä vuodenajoista taaperoiden kanssa. Mitkä on hyvät kengät välikauteen? Entä mitkä lumikeikkeihin? Kuinka monta kertaa teillä on jokaista haalaria? Mio aloittaa tarhan todennäköisesti nyt syksyllä, joten sekin pitää ottaa huomioon kun näitä ostoksia tekee. Paljonko rahaa teillä on palanut kausivaatteisiin?

Mä päätin aloittaa tämän metsästyksen jo näin heinäkuussa, ettei sitten tule paniikkia syyskuussa kun mitään ei ole tehtynä. 


ps. hyvää hääpäivää mulle ja rakkaalle <3 2 vuotta naimisissa tänään

30. heinäkuuta 2012

Lääkärissä

Miolla on nyt ollu hieman alle viikon verran leuvassa ja selässä, vaippareunan kohdalla märkärupia. Ne eivät ole millään menneet kiinni ja molemmat ovat pikkuhiljaa laajenneet. Mä olen useinmiten hieman liian rento ja reipas näiden Mion vaivojen suhteen ja monet muut vanhemmat varmasti hätkähtävät jo nopeammin lääkäriin/hoitajan puheille. Mun pitäisi varmaan oppia jotain... No enivei, tänään käytiin sitten tuttavalääkärin luona joka vielä kaiken lisäksi on lastenlääkäri ja hän katsoi Mion ihoa ja totesi ettei tuo ole vaarallista mutta antoi omista varastoistaan antibioottivoidetta rupiin ja toivotaan että kohta paranee. 
Syy miksi mä nyt hätkähdin tähän on se että kaverin vauva on ollut sairaalassa nyt pari päivää myös samankaltaisen ongelman takia, ero ehkä on siinä että kaverin vauva on vasta 1kk ja Mion vastustuskyky on ehkä hieman toista tasoa. Lääkäriystäväkin oli sitä mieltä ettei syytä huoleen ole vielä siis ja että parin päivän kuluttua sitten vasta tk jos ei parane. 
Mä tiedän että oon aika sellanen 'no kyllä tuo itsestään paranee' -tyyppi ja pitäisi varmaan ruveta hieman herkemmin seurailemaan Mion vaivoja. Toisaalta kyllä mä olen sitä aina vienyt näytettäväksi jos jotain on ollut, mutta kuitenkin asenteessani on sellaista liiallista optimististä reippautta jota voisi hieman 'hioa'. 

Toistaiseksi me ollaan selvitty näillä lääkärikäynneillä:

-Mio 3kk tippui sängystä kun se oppi möyrimään taaksepäin ja meidän silmä vältti. Mentiin yöllä tarkistamaan tilannetta vaikka mitään vahinkoa ei sinäänsä tapahtunut. Mio taisi hieman pelästyä vain. Niin ja mä myös. Ja daddy vielä enemmän.
-Mion korvatulehdus 1v. Asia hoitui 4päivän antibiooteilla
-Nyt tämä märkärupi ongelma johon saatu antibioottisalva.

Eli hyvin tyytyväisiä saadaan olla siihen ettei Mio ole sairastellut enempää. Terve kaveri joka varmasti johtuu siitä ettei hössötetä puhteuden suhteen liikaa vaan se saa maistaa muurahaisia ja leppäkerttuja jos siltä tuntuu :) hyvä vastustuskyky sillä kyllä on kun flunssiakaan ei ole pahemmin ollut. 

Jos nyt jostain kuitenkin 'pitää' valittaa niin se on Mion iho. Se on aivan ruvella ja arvilla kokoajan. Miolla on aivan älyttömän kuiva iho ja taipeissa mielestäni selvää atopian alkua. Mio raapii ja repii ihoaan jatkuvasti ja siitä johtuen sillä on arpia varsinkin käsivarsissa ja mahassa. Mulla itselläni on ollut aina todella kutiseva ja kuiva iho joten sääli että poika on sen multa perinyt. Isänsäkkään geenit eivät varmasti yhtään asiaa edesauta, koska afrikkalainen iho on aina ja poikkeuksetta kuiva jos sitä ei rasvaa aina suihkun jälkeen.


29. heinäkuuta 2012

Nokkospuska

Mä olen kokoajan miettinyt että koskakohan Mio saa ensimmäisen nokkosen puraisun. Olen yrittänyt parhaani mukaan välttää sitä, koska tiedän ettei se kivalle tunnu. Eilen sitten kaupungista kävellessä Mio pääsi rattaista hetkeksi kävelemään itse ja jäi meitä hieman jälkeen ja kuului vaan kiljaisu kun poika oli kaatunut ojaan jossa oli nokkosia. Ihan kamalaa! Mio huusi hetken mutta onneksi rauhottui nopeasti. Iho kupli käsistä, jaloista ja hieman kasvoistakin ja näytti kyllä hieman hurjalta. 
Nyt ei tarvitse taas hetkeen mennä lähelle nokkosia voin sanoa!


 Vaasassa järjestetään harvoin tapahtumia mutta eilen täällä oli African fest, jossa esiintyi erilaisia musiikki ryhmiä ja meidän piti tietenkin Mion kanssa käytä tsekkaamassa tapahtuma. Hyvää musiikkia ja iloista mieltä. Hauskinta oli tietenkin tavata tuttuja ja uusia ihmisiä. Mion tanssijalka taisi myös hieman vipattaa. 


Viime yö satoi kaatamalla ja koin elämäni pahimman ukkosmyrskyn omasta sängystä käsin. Mä olen ennen rakastanut myrskyjä ja ukkosia mutta äitiys on ilmeisesti tehnyt kepposet ja mä pelkäsin aivan sairaan kovaa yöllä. Onneksi Mio oli vieressä. Meidän olisi tarkoitus mennä myymään Vaasan torille tänään mutta saattaa olla että sade jatkuu vielä myöhemminkin. Reggie toi meidän kirppistavarat kotoa Helsingistä viime viikolla kun se oli täällä käymässä, joten munkin olisi tarkoitus päästä eroon hieman tavaroista.

28. heinäkuuta 2012

Hiljaisuuden loppu

oih mikä blogitauko. Tuli ilmeisesti tarpeeseen koska en ole edes ajatellut bloggausta hirveästi. Tuntuu että on ollu paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa. 
Reggie oli täällä viime viikonloppuna ja meillä oli tosi hauskaa. Saatiin olla hieman kahdestaan ja paljon kolmestaan. 
Kuluneella viikolla on ollut tyttöjen iltaa, siskon pojan sylissä pitämistä, auringon ottoa ja valtavasti surua ystävän puolesta. 
Tauon aikana Mio on hionut vesilasista juomis -taitoa, itse syömistä lusikalla ja oppinut miten mun hermojani venytetään eli ei missään nimessä turha viikko.


22. heinäkuuta 2012

Oih niin paljon kaikkea!

Siis mitkä touhun täyteiset kaksi päivää! Toissailtana, kun kirjottelin tuosta vaatedilemmasta niin olimme olleet siskojeni sekä Jennin kanssa terassilla. Jennalla, eli vanhimmalla siskollani meni laskettu aika jo 5 päivää aikaisemmin ja me ollaankin pidetty se aktiivisena ja varmistettu että tylsää ei tarvitse potea. Terassilla oli hauskaa ja oli erittäin antoisa ilta. 

 Kuva varastettu Jennin blogista - thanks!

Eilen sitten meille tuli vieraita Oulusta, Suvi ja Joona. Vietettiin iltaa ihan kotosalla pitsaa tekemällä ja pojat sai leikkiä pihalla vesialtaassa. On niin kiva huomata kun on ystäviä, joita harvoin näkee ja silti se on aina yhtä hauskaa ja antoisaa se tapaaminen. Keskustelut jatkuu suurinpiirtein siitä mistä viimeeksi juttu katkesi vaikka aikaa tapaamisien välissä saattaa olla parikin kuukautta. Ihanaa että on sellaisia ystäviä.
Valvottiin myöhään ja rupateltiin Suvin kanssa. Aamulla kun mä heräsin niin puhelimeen oli tullut viesti Jenniltä että Onneksi olkoon! Mä olin että WTF? Häh? Tutkin muut saapuneet viestit ja Jennan mieheltä oli tullut 2 viestiä, toisessa että ne on nyt sairaalassa ja toisessa että Jenna on saanut epiduraalin! Siis olin ihan äimänä, koska aikasemmin päivällä mä olin Jennan kanssa keskustassa shoppailemassa vaatteita ja nyt se on sairaalassa. Kaikki oli niin arvaamatonta ja tuli vähintäänkin puskan takaa. Soitin Jennille ja kysyin että onko Jenna synnyttäny. Ja SE OLI!! Poika!! Ihan uskomatonta. Taisin itkeä onnesta. Siis miten me ollaankaan odotettu tätä, ja nyt se oli ohi. Mä olen elänyt Jennan raskaudessa mukana aika lailla täysillä ja oikeestaan kaikki meidän keskustelut on aina päätynyt joko tähän lapseen tai sitten synnytykseen. Mullahan oli aika täydellinen synnytys Mion kanssa, ja onnekseni sain kuulla että Jennakin on siunattu hyvällä synnytys-tuurilla ja kaikki oli mennyt täydellisesti.
Onnen määrä on kuvaamaton ja koko tämä päivä on ollut hieman sekava. Miten voikaan siskon lapsen syntymää iloita tällä tavalla? 
 Menin sairaalaan tapaamaan tuoretta äitiä heti kun Oulun vieraat olivat lähteneet. Poika oli kyllä aika söpö hetken tujotettuani :) siis yleisestihän vastasyntyneet on aika rusinoita ja uskaltaisin jopa väittää että rumia. Parin päivän/viikon kuluessa kun rypyt vähän väistyvät niin lapsen todelliset piirteet tulevat esiin. Kuitenkin tällä kyseisellä toukalla oli selvästi jo isänsä piirteet ja pystyin poimimaan yksittäisiä juttuja ulkonäöstä sieltä täältä. 
Jenna oli niin raikas ja reipas. Se oli ehtiny jo suoristaa hiukset sairaalassa ja näytti niin freeshiltä. 

Aivan niinkuin mua ei oltaisi hemmoteltu hyvillä jutuilla jo tarpeeksi, niin Reggie ilmoitti tulevansa tänään Vaasaan <3 kyseessä on hyvin pikainen visiitti, mutta silti. Ihana nähdä sitä, ihana että se saa nähdä Mioa ja tietenkin - ihana viettää melkein oikeaa hääpäivää yhdessä. Kaksi vuotta tulee täyteen  31.7.2012

20. heinäkuuta 2012

Aaapuuaaa

Mä oon kyl kans niin tyhmä. Mulla ei oo yhtään rahaa ja eksyin 'vahingossa' boozt.com alennusmyynteihin, poikien vaatteita kattomaan. Niin niitä vaatteita vaan kasaantui ostoskoriin ja mä mietin että milläköhän mä nää maksaisin? Hääpuvusta saadut rahat tuli ja meni, samoin kirppikseltä saadut myyntivoitot on jo pistetty kiertoon... Mitäköhän me seuraavaksi möisin että saisin lisää vaatteita pojalle? Vai pitäiskö mun vaan taistella luonnon lakeja vastaan ja olla ostamatta sille nyt? MUTTAKU ne oli niiiin hienoja ja ennen kaikkea halpoja! Ja niissä kaikissa luki että 'Miolle nää sopisi täydellisesti'... Auttakaa nyt joku!





Luojan Kiitos siellä ei ollut läheskään kaikkia herkkuja Mion koossa, vaan olivat joko liian pientä tai aivan liian isoa.

Ja mikä oudointa, mä tykästyin melkein eniten Name Itin vaatteisiin. Joo osittain hinnan takia, mutta myös siis ihan ulkonäön perusteella, ennen kun edes katoin merkkiä tai hintalappua - ja mä en ole koskaan ollut mikään Name It fani. Ihmeitä tapahtuu.

19. heinäkuuta 2012

Uusi yöpuku


 Oli pakko lisätä kuva tästä mainiosta yöpuvusta joka on merkkiä Name It ja lähti mukaan yhdellä eurolla Vaasan torilta viime viikonlopun Sunnuntai kirpparilla. Ostin samalta myyjältä toisen samanlaisen kaksiosaisen yökkärin, vain toista väriä ja olen kyllä todella tyytyväinen. Mio näyttää tosi hyvältä tässä pyjamassa ja vaikuttaa vielä todella mukavalta päällä.


Chilli päivä


Me ollaan oltu tänään jäätelöllä ja rusinoilla. Jako näkyy kuvasta :) 
Vaasan Brage gårdenilla järjestettiin tänään myös lastenpäivä ja piti käydä se tarkastamassa. Ei ollut mitään alle 3v lapsille joten käveltiin hieman pettyneinä takaisin autolle. Otimme myös päiväunet yhteistuumin jonka jälkeen Mio pääsi iltauinnille 9 maissa, joka oli kyllä hieman tyhmä veto multa koska oli jo aika kylmä. Onneksi koko poika ei kastunut vaan pelkät varpaat ja takapuoli. 
Ollut ihan chilli päivä muuten.

18. heinäkuuta 2012

Jääräpää


Kuuluuko tosiaan yksi vuotiaan olla näin kovapäinen? Siinä ollut päivän kysymys äitini kanssa. Tuntuu että uhma on ollut arkipäivää jo pitemmän aikaa ja huvittavaahan se on, ainakin jollakin söpöllä tasolla. Se mikä mua ihmetyttää on että mikään, ei siis mikään mene perille. Muistatteko ne Leon vesi/ruoka kipot joista hehkutin että hyvin Mio oppinut niitä välttämään. PAH! Pötyä! Mio on vesikupin luona alta aikayksikön vaikka sitä keiltäisi 450056400485930385555555 kertaa. Ja jos sen nappasee pois sieltä juuri oikealla hetkellä, niin se ehtii salakavalasti työntämään jalkansa sinne. JA KYLLÄ, koiran vesikippo/ruoka on lapselta kiellettyä aluetta, vaikka juuri paasasin että turhaan ei saa kieltää.


Jokatapauksessa, uhma on kyllä ihan tervetullut haaste, mutta olin jotenkin ajatellut sen saapuvat rauhalliseen kotiin vasta 1,5v-2v. Nyt kysymys kuuluukin että miten mä opetan Miolle että ei saa lyödä vaikka se pettyykin pahemman kerran johonkin asiaan. Se suuttuu hirmuisesti pienestä asiasta ja vaikka kieltäjä olisi äitini/isäni niin se juoksee mun luo ja lyö mua. Tässä taas kiitosta kovasta työstä :) No ei, kyllä mä ymmärrän ja osaan ottaa sen 'kohteliaisuutena' että poika uskaltaa näyttää omalle äitilleen ne aidot tunteet. Yleensähän se niin menee. Mutta lyödä ei silti saa, eikä raapia. 
Ja Thank God meillä ei vielä purra!


ps. Musta tuntuu että tämä kovapäisyys on perittyä daddyn puolelta ja olemmekin keskustelleen tästä melkein joka kerta puhelimessa daddyn kanssa. R lupasi soittaa omalle äitillensä ja kysyä että miten hän on ollut ja käyttäytynyt yksivuotiaana. Vaikka luulen että Mio on tuollainen luupää vain siksi että hän on onnellinen ja itsevarma nuorimies joka uskaltaa näyttää mieltänsä voimakkaasti. Eli tämähän on aika hyvä juttu kuitenkin. 

16. heinäkuuta 2012

Ei Ei Ei Ei


Mä olen aikoja aikoja sitten kuullut jonkun filosofin/psykologin/kasvatusexpertin/vanhemman sanoneen noudattavansa omien lastensa kasvatuksessa erästä nyrkkisääntöä parhaansa mukaan ja se meni suurinpiirtein näin: kiellä lastasi niin vähän kuin mahdollista. Eli käytetään niin vähän sanaa EI kuin vain pystytään. Tuo on jotenkin syöpynyt mieleeni ja yritän elää sen mukaisesti.
 Olen varmaan monien mielestä lepsu vanhempi, mutta tämä ajatusmalli oikeasti perustuu johonkin ja uskon että se toimii, varsinkin pitkässä juoksussa. 
Mio on todella aktiivinen nuori mies ja tutkii ja prosessoi ympäristöään kuin pieni muurahainen. Jokaiselle tuolille on kiivettävä ja jokaista kukkaa pitää maistaa. Mun mielestä se on ihan okei, enkä kiellä sitä häneltä. Tänään tapahtui hyvä esimerkki, päivällä oltiin Vaasan keskustassa ja Mio sai mennä ja kävellä kuten itse tykkäsi koska meillä ei ollut muutakaan menoa. Se löysi Vaasan torilta matalan vesitason ja sinnehän oli päästävä räiskyttämään. Siinä se hakkasi vettä ja mä otin siltä vain paidan pois (toki hieman liian myöhään). En nähny mitään syytä kieltää sitä, koska mitä haittaa siitä olisi ollut? Miltä susta tuntuisi jos joku 5 kertaa isompi olisi kokoajan kieltämässä sulta ihan kaikkea mitä haluat tehdä, kokea ja koskettaa? Siinähän murtuisi yhden jos toisenkin itseluottamus alta aikayksikön. 
Nyrkkisääntönä on että 'kaikkea' saa tehdä kunhan ei rikota omaa tai muiden omaisuutta, eikä satuteta itseämme eikä muita. Yksinkertaista. 
Sitten ne 'harvat' kerrat kun kielletään esimerkiksi silitysrautaan koskeminen niin ehkä se menee todella perille, koska sitä sanaa EI ei viljellä joka välissä ja lauseessa. 
Luulen myös että Mion rautaiset hermot ovat pitkälti sen ansiota että sillon kun ollaan 'vapaita' niin sitten tosiaan ollaan vapaita, ja sitten kun istutaan rattaissa niin sitten istutaan rauhassa.


Mä todella uskon, että on hyväksi lapsen kehitykselle ja itseluottamukselle että hän saa itse kokea, oppia ja välillä myös satuttaa itseään. Eikä niin että vanhempi on jokaisessa välissä kieltämässä ja ohjaamassa lasta. Liian usein mä näen vanhempia jotka kieltää ihan turhaan jonkun asian, ärsyttää kun siinä ei ole mitään järkeä ja se ei perustu mihinkään, ainakaan mun silmissäni. Sitten tietenkin sovelletaan näitä juttuja tilanteen mukaan ettei nyt juhlavaatteissa mennä kuralätäkköön, mutta ehkä ainakin osa ymmärsi mun pointin?
Toisaalta en kyllä tiedä miksi mua joskus ärsyttää muiden ihmisten kasvatustyyli, eihän se mulle kuulu ja tosiaan omapahan on asiansa miten lapsensa kasvattavat... Mä vaan taidan olla aika suorasanainen ihminen, ja harvoin on asioita joista en pystyisi keskustelemaan.

15. heinäkuuta 2012

Kirppislöytöjä

Mulla on jäänyt nämä kirppis raportit ihan unohduksiin. Pahoitteluni. Tässä joitakin viime päivien/viikkojen löytöjä:


 Aivan ihana talvitakki 1,5€, ja taisi olla vielä jokin ranskalainen merkki. Villakangas takki tuplanapituksella.


4€ Name It farkkutakki


Benettonin kesähousut 1€


Itselleni kerrankin uudet käyttämättömät kengät 3€ Lacoste


Uudet mustat kumpparit mulle 5€

 
Babar kirja 1€

Mä tykkään kun vaatteella on hyvä merkki, mutta laaduista en vielä tässä vaiheessa osaa sanoa, Mion vaatteet alkaa nyt vasta olemaan kovassa käytössä joten aika näyttää että onko eroa h&m tai Gantin vaatteilla. Itse olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen ja ylpeä siitä että pystyn löytämään niin paljon hienoja vaatteita Miolle käytettyinä ja ennen kaikkea halvalla. Mua ei kertakaikkiaan huvita laittaa 40€ yhteen paitaan, kun en itsellenikään osta sen hintaisia yleensä - ja kuitenkaan Mio ei todellakaan kulje missään rääsyissä vaan aina on siistit, ehjät, hyvänäköiset ja yhteensopivat vaatteet. Ei siitä tarvitse tinkiä vaikka kirppareilta ostaakin vaatteita. 

Postauksessa vain hieman helmiä, olen löytänyt muutakin mutta taitaapi olla pesussa osa vaatteista.


PS. Vaasan torilla on joka sunnuntai ilmainen kirpputori. Sinne saa kuka tahansa tulla myymään kunhan vain itse tuo pöydän tai peräkärryn mistä myydä. Hienoa että kaupunki on järjestänyt tälläsen 'tapahtuman' tänne.

Luokkakokous

Mulla oli eilen kyllä hauska ilta, oikeasti hauska pitkästä aikaa. Ainakin erilainen ilta. Tavatattiin vanhan ala-aste luokan kanssa ensimmäistä kertaa 10 vuoteen ja meno oli kyllä sen mukaista! Luokassa oli muistaakseni yhteensä 24 oppilasta ja luokkakokoukseen tuli 17, eli hyvin ihmisiä kiinnosti tulla paikalla. Voi että me ollaan naurettu ja tuntui että kaikki oli samanlaisia kuin 10v sitten. Huumorintaju oli ainakin samalla tasolla :) onneksi siellä ei ulkopuolisia ollut, koska epäilen vahvasti että joku muu olisi ymmärtänyt sitä läppää. 

Enivei, oli hieman haikea lähteä sieltä. Ajattelin että nyt tässä vierähtää ainakin 10v taas kunnes saan nähdä samat ihmiset taas.

13. heinäkuuta 2012

Marimekko-lapset


Mio oli hieman surullinen kun mun piti käydä veskissä. Rankkaa olla 1v.

12. heinäkuuta 2012

Ruokamieltymyksiä



Nyt tulee taas tällänen tosi tylsä postaus, nimittäin Mion syömisestä.
Mä oon miettiny ihan alkujen alusta sitä että missä vaiheessa lasten ruokavalioon lisätään mausteet, tavallaan että koska ne kestävät pippuria ja chiliä... Ilmeisesti yksi vuotiaana :) Nimittäin Mio tykkää 'tulisesta' ruuasta ja mausteista. Tullut äitiinsä. 
Mun mielestä ruoka ei voi olla hyvää jos se ei ole mausteikasta, se on niinikään ruuan sielu. En tarkoita että aina tulista pitäisi olla mutta mausteista ja maukasta AINA.  Mio pitää myös voimakkaista mauista ja citrukset uppoaa hyvin. Eilen annoin sen maistaa sitruunamehusta jämät ja sille tielle jäi toi purkki. Oli ilmeisesti hyvää :) syynä tähän saattaa olla myös se että kun mä olin raskaana söin tulista ruokaa, söin mausteita normaalisti ja rakastin kaikkea kirpeää. Ehkä Mio tottui niihin jo mahassa ja imetyksen aikana. 
Mä panostan aina ruuan laittoon 100%. Ei ehkä laatuun, niinkuin pitäisi, vaan makuun. Mun mielestä on tärkeää että ruoka maistuu hyvältä vaikka tehdään ihan vain arkipäivän makaroonilaatikkoa tai jauhelihakastiketta. Tämä periaate myös Mion ruuissa ollut, ja lisäilen soijaa, pippuria, chiliä vähän että hänkin niihin tottuu, kuitenkin saman katon alla asutaan joten parempi että kaikki syö samaa ruokaa.
Makuasioita.


ps. Ja tuosta ruuan laadusta voin sanoa ja puolustautua sen verran että jos mulla olisi enemmän rahaa niin ostaisin ja panostaisin aivan varmasti enemmän laatuun, mutta tällä hetkellä meillä on rahaa juuri sen verran että pärjätään, joten laatu kärsii. Meillä ei siis syödä luomua. Sori tuottaa pettymys.

11. heinäkuuta 2012

Ihmeiden aika...

...ei ole vielä ohi, sillä Mio nukkui viime yönä 9h omassa sängyssään! Riemuvoitto! Lopputuloksena paremman tuulinen poika ja äiti. Jipppeeeiiii!

Tylsä bloggaaja

Kertakaikkiaan mulla ei oo mitään mielenkiintoista sanottavaa. Mitään ei ole tapahtunut ja Mio on ihan sama jäbä kuin eilenkin. Kirjoitus inspis kateissa joten saatte vain nauttia kuvasta.

 ps. ostin tänään nämä:

Seppälästä yhteensä 6€

9. heinäkuuta 2012

Huudatuskoulu


Viime öistä johtuen päätin että nyt Mion on aika nukkua matka sängyssä yksin, niin että mun ei tarvitse tuntea nahoissani potkuja. Väärin - taas! Mio ei ollut kanssani samaa mieltä enää klo 3. aamuyöllä vaan alkoi huutamisen. Mä taas aloitin puolitoisitatuntisen kamppailun itseni kanssa, 'otanko sen viereen, se on niin pieni ja söpö ja naapurit kuulee kohta ja luulee että mä olen paha' vastaan 'no en todellakaan ota samaan sänkyyn, se on tuossa näköetäisyyden päässä ja näkee mun 100% kokoajan, tää on vain tahtojen taistelu'. Hah! Mion tahto oli kovempi, ja pitää kyllä antaa pisteet pojalle sinnikyydestä. Se alkoi makuulta se huuto. 4sec huutoa ja 4sec hiljaisuutta, joten ajattelin että eihän tässä ole hätää - siis aina kun oli hiljaista. Otin hetkeksi syliin ja Mio tais hieman nukahtaakkin, kunnes nostin sen takaisin sänkyyn. Sama huuto alkoi makuulta, kunnes se tajusi että tätähän voi tehdä myös seisoaltaan ja seisoi ihan tuossa mun vieressäni ja huusi 'mmaaammmmmaaa', niin että sydäntä vihloi. Kun aikaa oli kulunut yhteensä 1,5h niin sanoin että nyt riittää. Tulkoot sitten tänne. Ilmeisesti aika ei ollut vielä vain kypsä Mion matkasänkyä varten ja Mio nukahti mun viereen about yhdessä minuutissa. Kysehän ei siis ollut mistään muusta kuin tahdosta, siitä että Mio oli päättäny että no matter what niin se herää aamulla mun vierestäni. Ja niin kävi.

Sukukokous


 Meillä on ollu niin kiva päivä. Lähdettiin 'aamulla' 12 maissa mökille serkku/suku-kokoukseen. Suunnitelmissa on ollut jo pidemmän aikaa että tapaisimme 
mökillä serkkujen kanssa ja nyt se sitten toteutui. Kaikki serkut ei päässyt paikalle, mutta meitä oli silti monta. Plus vielä kaikkien lapset, joita oli yhteensä 13, ja vanhin näistä oli 6v. Olisi voinu kuvitella että päivä olis ollu täynnä meteliä ja kiukkuisia lapsia mutta itseasiassa se taisi olla kaikkea muuta. Serkkuni ovat kasvattaneet lapsensa hyvin :) oli ihana vaihtaa kuulumisia ja mietteitä vanhemmuudesta ja muista ei niin syvällisistä asioista. Syötiin hyvin ja naurettiin paljon. Ainut mikä mun päivää varjosti on tämä armoton allergia joka on nyt nostanut päätään viikon verran. Tätä ilman voisin elää... Tuntuu että silmät lähtee päästä ja nenässä asuu pieni asukki jolla on sulka ja se kutittelee sisältä päin niin että aivastan vähintään 50 kertaa päivässä. Voi tsiisus.


Tässä kuvassa mökki joka on meidän mummun ja muffan itse rakentama. Aivan mahtava rakennus ja iso ihana piha, joka on veden äärellä. Täällä voi varmasti viettää vielä monia sukukokouksia. Enempää kuvia en laita sukulaisista, kun ei tiedä että mikä on muiden kanta näihin valokuvien julkaisuun. 


 Mio on selvästi mansikka miehiä. Luulen että jos hän itse saisi päättää niin näitä syötäisiin joka aterialla.

8. heinäkuuta 2012

Mio möyrijä


Näyttääkö rauhalliselta? No sitä se ei missään nimessä ole. Mio on viimeiset 3 yötä potkinu, lyöny, möyriny ja viuhtonu oikein olan takaa ja mä olen vain yrittänyt välttää iskuja. Mikä ihme vaihe tämä on?

7. heinäkuuta 2012

Aivotoimintaa havaittu

Mio on nyt osoittanut enemmän aivotoimintaa kuin ennen :)
Ensimmäinen asia on se osaa vilkuttaa kun joku on lähdössä ja sanotaan hei hei! 
Toinen 'iso' edistys oli se kun rannalla Mio nappasi ämpärin ja rupesi selvästi keräilemään kiviä siihen, leikin tarkoituksella. Ja huomasin että se oli aika hauskaa hänen mielestään. 
 Kolmas asia joka on ihan uutta on se että Mio 'flirttailee' ja selvästi hakee huomiota sillä. Se naurattaa meitä ja pelleilee.

Muistatteko kun oon joskus kirjottanut että mä taidan pakahtua tästä rakkauden määrästä jota tuota pientä ihmistä kohtaan tunnen... no se on vain kasvanut entisestään ja en malta odottaa sitä että saan viettää vielä enemmän aikaa Mion kanssa. Rakkaani.

6. heinäkuuta 2012

Ne kuvat


 Tunnelmia ennen leikkausta :O








Kaikenkaikkiaan onnistunut leikkaus kampaus. Mio oli suhteellisen tyytyväinen, enemmän ihmeissään, kun kitisevä. Kesti ehkä 10min tuon teko ja onneksi oli langaton kone, sillä me oltiin ympäri pihaa leikkaamassa, sitä mukaan mitä Mio tylsistyi johonkin juttuun.

5. heinäkuuta 2012

MoHawk

Siis voi pentele sanon minä! Mulla olis ihania kuvia teille Mion uudesta lookista, mutta tuo saamarin muistikortinlukija ei toimi a.k.a. en ole osannut irrottaa sitä oikealla tavalla tästä koneesta ja nyt tuo kone on vissiin rikki. 
Jokatapauksessa Miolla on nyt uudet hiukset. Tai siis vanhat hiukset mutta uudelleen muotoiltuna :)
 Siitä tuli niin tyylikäs ja tämä on ollut jo pidemmän aikaa haaveena sillä olen osannut kuvitella että tulisi hyvän näkönen. Nyt sitten siskon mies ja hänen sukulaisensa leikkas Miolta sivut veks ja ai että mikä futari :D
Voi vitsi kun mua harmittaa ettei mulla oo nyt kuvia näyttää... Huomenna sitten

Viime päivät


Tässä kuvia viime päiviltä. Tulee hieman jälkijunassa kun muistikortinlukija ei toiminut. Mentiin puistoon Mion, Nalan, Nepen, Dalilan ja Jennin kanssa ja Mio joutui jakamaan rattaat Nalan kanssa, mutta yhteistyö ei oikein pelannut kun Nala yritti työntää Mioa pois rattaista ja suuttui mulle kun sitä hieman komensin :)




 Eilen meillä kävi kotipihassa metsureita kaatamassa puun ja harventamassa paria. Mulla oli kiireitä laukkujen ja eväiden kanssa joten köytin Mion rattaisiin ja se istui hiljaa haltioutuneena ainakin 30min ja seurasi isojen miesten puuhia.


Ja eilen oltiin taas rannalla kun oli niin hyvä keli. Mä olen grillaillut ihoani ruskeammaksi ja Mio sai nauttia vileästä vedestä. Multakin lähti talviturkki, ja ei ollu edes kylmä!

Pahoittelen ettei tule mitään syvällistä tekstiä, eli tällänen 'tänään olimme' ja 'eilen tehtiin' saa nyt riittää vaikka inhoan sitä itsekkin. Koittakaa kestää :)