25. toukokuuta 2012

siis mitä?

Mä olen lukenut Blogeja. Paljon. 
Olen lukenut että äitinä oleminen on rankkaa. Olen lukenut että lisääntyminen voi olla rankkaa aikaa parisuhteelle. Olen lukenut masennuksesta ja burn outeista. Olen lukenut että äidit palaavat töihin ns. lomalle siitä vauva-huumasta. Olen kuullut ihmisten 'varoituksista', siitä miten rankkaa kaikki on ja hankalaa ja että kyllä sitä saa valittaa jos siltä tuntuu. Olen saanut lukuisia sarkastisia kommentteja siitä miten 'inhottavia' lapset voivat välillä olla.
HÄH? Mä olen nyt kyllä missannut jotain. Ihan oikeesti. Ja ei, en ole mikään supermutsi. En ylisuorittaja. En edes yritä olla. Mä en vaan kertakaikkiaan löydä äiteydestä hirveästi valitettavaa. Mun lapsi on ihana, täydellinen sanoisin, minulle siis.
Meillä on ollut rankkaa aikaa parisuhteessa viimeinen vuosi, mutta ihan muista syistä kuin Miosta.
Musta ei ole vaikeeta laittaa ruokaa lapsen ollessa paikalla. Pyykätä. Imuroida. Voin jopa siivota kaappeja ja pestä lattioita. Joo, toki se on hieman erilaista nyt kun on tollanen 1 vuotias, mutta vaikeeta? Ei mun mielestä ainakaan. 
Mä en osaa oikeasti sanoa miksi mulle äiteys on niin helppoa ja ihanaa, tuntuu että monille muille se on jotain muuta, ainakin välillä. 
Voi olla että olisin eri mieltä jos mulle oltais annettu joku toinen tyyppi kuin Mio, mutta uskallan epäillä tätäkin. Jos Miolla olisi ollut koliikki niin se olisi varmasti ollut erilaista, ehkä. 


ps. 
Tällä kirjoituksella mä en nyt siis halua missään nimessä dissata teitä jotka tykkäätte valittaa, se on siis ihan okei ja kiva jos se auttaa teitä get through the day... Mutta mä vaan kerron että mä en voi yhtyä siihen valittamiseen koska en tiedä tarkalleen mistä puhutte.

5 kommenttia:

  1. Tosi hieno juttu, että tykkäät äitiydestä ja et löydä siitä valitettavaa! Varmasti tästä asenteesta ois opittavaa. Itse valitan, mutta ehkä lähinnä sen takia että jaksan taas paremmin kun oon saanu vähän valitettua. Kuulun niihin, joiden mielestä äitiysloma on LOMA ja nautin kyllä joka päivä äitiydestä enkä vaihtaisi sitä pois.

    Mutta lapset on hyvin erilaisia ja toiset on helpompia kuin toiset. En nyt kuitenkaan väitä että Mio olisi jotenkin tosi helppo lapsi kun en yhtään tiedä millainen Mio on :)Itse koen, että olisin parempi äiti ilman univelkoja. Puolen vuoden tiheät yöheräilyt vievät voimia ja päälle lukuiset flunssat ja muut vaivat.

    Ja noista kotitöistä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät saa kotitöitä tehtyä edes yhden lapsen kanssa. Alkuun yritin, mutta olen siirtynyt minimiin koska kotitöiden teko aiheuttaa vaan turhaa stressiä sekä äidille että lapselle. Meidän poika kun haluaa, että äiti on koko ajan näkyvissä ja miellään joko ihan vieressä tai niin että hän on sylissä. Enkä viitsi turhaan huudattaa lasta, ehtii sen tiskikoneen tyhjentää illallakin. Päiväuniaikaan tietysti ehtisi tehdä niitä kotitöitä, mutta eipä noiden puolen tunnin päiväuntenkaan aikana kovin paljoa tehdä. Hah, taisin ruveta taas valittamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja mä ehdottomasti tiedän että on erilaisia ihmisiä - ja lapsia!
      Mio on mun mielestä ollu tosi tosi helppo lapsi, mutta mulla ei oo mihin verrata niin paha sanoa :) ehkä sitten seuraavan kans saa perspektiiviä? who knows

      ja jos se jotakuta helpottaa se että saa päästellä höyryjä valittamalla niin sehän on vaan hyvä sille ihmiselle :)

      Poista
    2. No en usko, että sä välttämättä valitat yhtään enempää seuraavan kanssa. Varmasti paljon asennekysymyskin :) Meilläkin kyllä poika on mun mielestä tosi helppo lapsi, eihän se sen vika oo jos äidillä olis erilainen unirytmi :) Noi uniasiat, sairaudet ja kotityöt on aika lailla ainoot asiat joista voin edes valittaa...

      Poista
  2. Jag känner nog igen mej i dina tankar - för mej har barnen också ALLTID varit det bästa som jag haft och inte upplevde jag heller vår vardag med 4 barn (3 st under 4 år) som nåt speciellt svårt o stressigt. Kaos ibland - jovisst, säkert. Det är ju bara så roligt att vara med barnen o se deras utveckling o få prata o fundera på livet med dem. O så här tänker jag fortfarande fastän de alla är vuxna nu o har sina egna liv. Det känns bra att höra att mina egna positiva tankar om att vara mamma har överförts på mina barn så att de känner detsamma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jag tror nog att du har haft en stor inverkan på mej o mina attityder!!

      Poista