29. toukokuuta 2012

Sushia ja Löytöjä


Tapasin tänään Suvin pitkästä aikaa, ja me mentiin sushille vaasan uuteen Mogokoro-ravintolaan. Siis aivan sairaan hyvää ruokaa. Voin melkein väittää että oli parasta sushia mitä oon syöny ja kokeilin jotain uuttakin, mitä ei kovinkaan usein tule tehtyä. Oli muuten vielä kaiken lisäks erittäin halpaa sushia (8 palaa philadelfia roll maksoi 5€).


Kävin myös kiertelemässä hieman kauppoja ja mukaan tarttui (jotenkin maagisesti) Miolle vaatteita. Nuo valkoiset farkut ostin Miolle ihan vain sen kunniaksi että kun se ei enää konttaa niin ei ole polvet enää (toivon mukaan) niin mustana jokapäivä.



Vihreät haaremihousut tarttuivat kärryihin Lindexistä, ja ne maksoivat 2,95€. 


Ja Daddyn iloksi löysin Barcelonan T-paidan HenkkaMaukasta!!! 


28. toukokuuta 2012

Lahja Afrikasta ja kävely postilaatikolle

 Mio käveli itse ensimmäistä kertaa postilaatikolle. Oli niin outoa kun se on jo ihan valmis ihminen. Pieni vastoinkäyminen kävi kun se kaatui nenälleen, mutta pienen rohkaisun jälkeen se käveli taas hienosti. Ihan uskomatonta miten nopeasti tuo on oppinut tämän taidon, ei pysy perässä! 
Jotkut aikuiset tuntuu olevan enemmän pahoillaan mun puolesta kuin iloinen! Kuulemma nyt tulee vaikeuksia ja kaikkea kun saa vaan juosta perässä, mutta mä nyt olen taas ehkä hieman yltiöpositiivinen ja näen tässäkin asiassa vain positiivisia piirteitä. Mun mielestä on ihanaa että mun rakas lapseni oppi kävelemään <3 kulta
Harmi että Daddy on jäänyt paitsi tästä ihanasta ajasta, mutta torstaina kun palaamme takaisin kotikulmille, saa hänkin ihailla uutta opittua taitoa.



 Mio oli kaupassakin kuin kuka tahansa tavallinen ihminen! Sulaitui joukkoon :)


Tänään mä olen opettanut Eunicille ja Lealle miten leivotaan kakku. Ihan alkeista aloitettiin ja kerroin miten mitataan jauhot ja miten leivinjauhe käyttäytyy. Kakusta tuli hyvä ja toivon mukaan huomenna leivotaan jotain muuta. Rakastan leipomista, joten sen opettaminenkin on hauskaa.
Kakku jonka teimme tänään oli vaatimaton kardemumma kakku, joten kuvaa tänne ei nyt tule. Sensijaan laitan kuvan lahjasta, jonka Eunice toi Keniasta. Lompakko, Kenialaista käsityötä.

Kirppariprojektin loppu


 Eilen oli kirppariprojektin viimeinen päivä, ja sain myytyä paljon enemmän kuin mitä olin ajatellut. Harmi tietty että joutuu kantamaan kotiin niin paljon 'turhaa' tavaraa, mutta ajattelin että kun kerran näin hyvin olen päässyt vauhtiin niin jatkan myymistä Helsingissä. Kotona mulla on varmasti vielä tavaraa jota voin laittaa myyntiin. 
Ainut ongelma on - mikä kirpputori valita? Mä en yhtään tykkää kirppareista jotka ovat sotkusia ja epäsiistejä. Ärsyttää viedä tavaraa myyntiin sellaseen paikkaan jossa on likaista. Mä ite niin tykkään järjestyksestä ja puhtaudesta eli se on ehdottoman tärkeää. Tuo Suvikirppis missä mulla oli Vaasassa myynnissä tavarat niin on niiiiiiiiiin hienosti pidetty, ja se oli helppo valinta.
Eli jos joku teistä lukijoista tietää kirpparin, jossa on paljon kävijöitä JA se on siisti niin kertokaas mulle! 

Rahaa sain kahden viikon myyntipöydästä vajaat 200€. 

27. toukokuuta 2012

Päivä kuvin ja sanoin


Tänään oli kesän ekat grillailut. Oli ihan sikahyvää. Oli valkosipulinkynsiä nyytissä, paprikaa, sipulia, tomaattia, perunaa nyytissä, maissia ja naudan sisäfilettä. Ai ai kun oli hyvää. Join myös yhden siiderin, joka on aika radikaalia minulta. Yleensä en siis juo.  Tanja ja Mathias olivat myös syömässä ja taisi olla meille kaikille kesän ensimmäinen ulkona nautittu ateria. Tästä se vain paranee :)










Syömisten jälkeen lähdettiin äitin ja Mion kanssa ajelulle ja sitten kävelylle palosaaren rantaan. Oli niin hieno sää ja piti vähän räpsiä kuvia, vaikka en nyt mikään luonto kuvaaja olekaan. 





Mio on kävellyt kuin mikäkin iso poika! Paljoa ei ole housut kulunu polvien kohdalta tänään kun ei tarvitse enää kontata läheskään niin paljon. Oli aivan ihanaa kun huomasin että me käveltiin autolle käsi kädessä, ei tarvinnut enää kantaa toista vaan se pärjää ihan itse :)

Lakana Leikki

 Näin meillä tänään! :)

Ne häät!

Tänään oli ne häät joidenka takia mä oikeestaan edes tulin tänne Vaasaan. Serkkuni Tiina meni naimisiin pitkäaikaisen poikaystävänsä Matin kanssa. Häät olivat pienet, kauniit, yksinkertaiset ja perinteiset. Morsian oli kaunis ja ruoka oli erinomaista! 
Kuvat saavat kertoa enemmän. 

Meidän Bamse

 Miolla oli ikioma paikka

 Se Morsian







 Ne



 Se kimmpu


25. toukokuuta 2012

siis mitä?

Mä olen lukenut Blogeja. Paljon. 
Olen lukenut että äitinä oleminen on rankkaa. Olen lukenut että lisääntyminen voi olla rankkaa aikaa parisuhteelle. Olen lukenut masennuksesta ja burn outeista. Olen lukenut että äidit palaavat töihin ns. lomalle siitä vauva-huumasta. Olen kuullut ihmisten 'varoituksista', siitä miten rankkaa kaikki on ja hankalaa ja että kyllä sitä saa valittaa jos siltä tuntuu. Olen saanut lukuisia sarkastisia kommentteja siitä miten 'inhottavia' lapset voivat välillä olla.
HÄH? Mä olen nyt kyllä missannut jotain. Ihan oikeesti. Ja ei, en ole mikään supermutsi. En ylisuorittaja. En edes yritä olla. Mä en vaan kertakaikkiaan löydä äiteydestä hirveästi valitettavaa. Mun lapsi on ihana, täydellinen sanoisin, minulle siis.
Meillä on ollut rankkaa aikaa parisuhteessa viimeinen vuosi, mutta ihan muista syistä kuin Miosta.
Musta ei ole vaikeeta laittaa ruokaa lapsen ollessa paikalla. Pyykätä. Imuroida. Voin jopa siivota kaappeja ja pestä lattioita. Joo, toki se on hieman erilaista nyt kun on tollanen 1 vuotias, mutta vaikeeta? Ei mun mielestä ainakaan. 
Mä en osaa oikeasti sanoa miksi mulle äiteys on niin helppoa ja ihanaa, tuntuu että monille muille se on jotain muuta, ainakin välillä. 
Voi olla että olisin eri mieltä jos mulle oltais annettu joku toinen tyyppi kuin Mio, mutta uskallan epäillä tätäkin. Jos Miolla olisi ollut koliikki niin se olisi varmasti ollut erilaista, ehkä. 


ps. 
Tällä kirjoituksella mä en nyt siis halua missään nimessä dissata teitä jotka tykkäätte valittaa, se on siis ihan okei ja kiva jos se auttaa teitä get through the day... Mutta mä vaan kerron että mä en voi yhtyä siihen valittamiseen koska en tiedä tarkalleen mistä puhutte.

Mio kävelee





Nyt voi sanoa että Mio kävelee. Se eilen illalla ei muuta tehnytkään vaan ramppas edestakas täällä Jennan luona ja ja veti isoa matkalaukkua ja välillä sellasta ei niin pientä käsilaukkua myös perässään. Mio on mielestäni pienestä pitäen ollut tosi voimakas, vahva lapsi. Sillä on kovat otteet ja se on aika kovakourainen. Monet kerrat on mun hiukset saanu kyytiä kun poika ei tajua voimiaan, saatika sitä että hiuksista repiminen ei ole hauskaa toiselle osapuolelle. Muutenkin tuosta taitaa tulla joku urheilija tyyppi koska se on niin liikkuvaa sorttia. 
Daddy tietenkin toivoisi pesunkestävänä Barcelonan fanina Miosta jalkapalloilijaa, kun mulle taas sillä ei niin ole väliä että tuleeko siitä baletti tanssija vai keilauksen mestari.
Niiiiiin uskomattoman monta kertaa on ihmiset sanonu että Miosta voisi tulla amerikkalaisen jalkapallon pelaajaa, koska se on niin skroden näkönen tyyppi :)

24. toukokuuta 2012

Mitä Mio Osaa

Mio osaa: 
- nousta ylös ja ottaa askeleita, joskus 15, joskus 2. Tätä kävelyn huumaa on kestänyt nyt n. 3 viikkoa, eli voimme sanoa että Mio 'oppi' kävelemään 11kk ikäisenä.
- sanoa Mmmaa, mmmaa, mutta yleensä vain kun on hyvin surullinen hetki ja hän etsii minua. Eli tämä kirjainyhdistelmä tarkoittaa mammaaa :) (tunnen oloni hyvin tärkeäksi)
-Mio ymmärtää hyvin sanan EI tarkoituksen. Nyt on alkanut testaus kausi, jolloin Mio katsoo jotain kiellettyä, katsoo minuun ja hymyilee ja lähtee nopeasti kohti kiellettyä ja testaa että onko mun reaktio aina sama. Ja onhan se, ja uskon että Mio oppii hyvin nopeasti sen että kun äiti sanoo ei - niin se todella tarkoittaa ei.
- osaa sanoa Nnna Nnna joka tarkoittaa Jennaa (mun sisko)
- antaa halauksen
- lähteä karkuun huumori mielessä, kiljuu kovasti kun sitä lähtee jahtaamaan
- pudottaa tavaroita ja katsoo tarkasti miten tavarat putoaa ja tutkii ilmeisesti maan vetovoimaa
- avata kaappeja ja laatikoita sujuvasti ja tietenkin tyhjentää kaikki kipot ja kupit jos vain mahdollista
muoks*
-ottaa kaukosäätimen ja osoittaa sillä telkkaria
-ottaa kaukosäätimen ja laittaa sen korvalle


Mä en nyt muista että mitä muuta se osaa, mutta nämä tuli nyt mieleen äkkiseltään.


23. toukokuuta 2012

Kommentteja kiitos!

Sain tänään kuulla että mun blogia on kiva lukea, koska en kaunistele hirveästi, vaan sanon asioita suhteellisen suoraan (ehkä en sänkykamari-genreä täällä jakele tai syvällisiä riitoja mutta...). Musta on kiva kirjottaa rehellisesti, siitä mitä ajattelen ja mitä nään ja koen ja siitä miten käsittelen asioita! 
Blogissani käy about 200-300 kävijää päivässä (?) mutta kukaan ei kommentoi?! Ja sain palautetta myös että tuo sanavahvistus jutska tuossa kommenttiosioissa on oikea maanvaiva joten otin sen nyt pois, jospa kynnys kommentoimiseen alenisi?? Eli ruoskin nyt teitä hyvät lukijat!

Siivous päivä






Eilen täällä Kimaneilla oli oikeat hombalot! Talon omistajat siivosivat aamusta iltaan, laittoivat terassia ja istuttivat siemeniä multaan. Päästiin Mion kanssa myös osaksi tätä projektia ja tartuin imurinvarteen ja taisin tyhjentää tiskikoneenkin. Mion tehtävä, niinkuin jokaisen lapsen, oli sotkea ja tehdä asioista vaikeampaa. Toisaalta se on hyvää treeniä tälle perheelle, jonka olisi tarkoitus lisääntyä parin kuukauden sisällä. Shokkihoitoa :) Mio on täydellinen kandidaatti siihen hommaan

Mä olen niin innoissani, koska huomenna tänne tulee vierailioita Keniasta. Ihmisiä joihin mä rakastuin siellä ollessani ja on aivan mahtavan yltiöihanaa saada ne tänne, ja näyttää niille nyt meidän maatamme. Tarkemmin sanottuna Eunice on se ketä mä odotan näkeväni eniten, se oli niin mukava ja meillä klikkasi niin että kuului vaan KLICK. Odotan keskusteluitamme lastenkasvatuksesta ja neuvoja siitä miten saisin kasvatettua Miosta kärsivällisen, rauhallisen ja hyväkäytöksisen lapsen kuin useimmat afrikkalaiset lapset ovat :) toki mulla on aika selvät ajatukset siitä miten olen ajatellut Mion kasvattaa, mutta on aina kiva kuulla ja verrata ajatuksia muiden äitien kanssa, varsinkin kun he tulevat Afrikasta.

22. toukokuuta 2012

Leon syntymäpäivä

Rakas Leo täyttää tänään 2 vuotta. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja Lexasta on tullut aikuinen mies. Myös Leon ulkonäkö on muuttunut radikaalisti, mustasta harmaaseen.
Muistan Leon ensimmäisistä päivistä sen että oli todella vaikea keksiä sille nimeä, koska se oli niin luonteeton. Käveli vain rauhassa paikasta toiseen ja haisteli ympäristöään. 
Ensimmäisenä yö Leo taisi hieman itkeä, mutta seuraavat yöt meni jo niinkuin kotonaan olisi. Parisen viikkoa taisi kestää että Leon oikea luonne pääsi esille, ja se oli hyvin positiivinen 'yllätys'. Leo on alusta asti ollut oikea hurmuri, ja valloittanut useat sydämmet, niin ulkonäöllään kuin iloisella luonteellaan. Vielä tänäkin päivänä meidät pysäytetään kävelyllä ja ihmiset haluavat tietää mitä rotua se on. Leo ei tekisi pahaa kärpäsellekkään ja on aina ja poikkeuksetta iloinen kaveri.
Mion syntymä ei muuttanut Leossa mitään, vaan hän on edelleen yhtä ihana  ja onnellinen koira kuin aina. Odotan innolla että Mio kasvaa ja Leo saa Miosta parhaimman ystävänsä. 
Voisipa koiralle jollakin tavalla kertoa, kuinka tärkeä tämä on ja kuinka paljon arvostan sitä. Ehkä se tietää?

21. toukokuuta 2012

Muodonmuutos


Nyt jos joskus on huono kuvanlaatu - mutta se ei haittaa koska junan Veturi on nyt valmis (kuivumista lukuunottomatta). Saatan vielä viimeistellä sitä, korjata hieman maalipintaa mutta muuten se on valmis. Saan osoittaa suuren osan kiitoksesta tämän projektin onnistumisesta isälleni, joka omistaa suuren suuren määrän työkaluja ja jonka kädentaidot lyövät omani 6-0.
Nuo upouudet renkaat ovat todella mainiot ja sopivat kuin nenä päähän!

20. toukokuuta 2012

Veturi

Oi mulla ois niin paaaaljon asiaa että en teidä mistä kertoisin tällä kertaa! Nooo otetaan vaikka Veturi-Postaus! 
Eli mähän löysin Miolle leikki-veturin kirpparilta neljällä eurolla ja se oli suht ok - suht huonossa kunnossa. Ajattelin että voisin ottaa projektin ja väsätä siitä hienon toimivan, uusitun veturin Miolle, jolla se sitten voi päristellä pitkin kämppää.
Irrotin kaikki osat, hioin, laitoin pohjamaalia pinnalle, hioin uudelleen ja nyt olen siinä pisteessä että junassa on ensimmäinen kerros väri-maalia ja se on keltsussa kuivumassa. Meidän iskä kävi ostamassa siihen uudet upeat renkaat ja nyt vain odotan että pääsen testaamaan että tuleeko siitä elinkelpoista :) tässä hieman kuvia projektista ennen (laitan tietenkin kuvia sitten valmiista veturista)


 
ps. tämä projekti tuo esiin meidän perheen eri luoneet. Mä olen aina optimisti, innostunut lähtiessäni tekemään jotain tämän kaltaista, täynnä tarmoa ja varma että homma tulee onnistumaan - ainakin omalla tavallaan. Bamsen taas on... no sanotaanko pessimistinen realisti joka on usein hieman epäkannustava. Kommentteja kuten 'pääsisit helpommalla jos ostaisit uuden' tai 'tuo on kyllä vaikea homma'. 
Ja meidän iskä on sitten pesunkestävä pessimisti joka käy aina projektin välivaiheessa olkapään yli heittämässä kommenttia kuten 'tosta ei tule yhtään mitään' tai 'ohho, ei hyvä'

Mä rakastan näyttää ihmisille miten väärässä he ovat ja niin tulee myös tässä käymään :)



19. toukokuuta 2012

Mion bailut















 







Mion synde-kemut oli tänään. Me aikuiset ja 3+ lapset syötiin kakkua. Mio sai pizzaa ja maitoa, ja oli aivan onnellisen tietämätön kakusta tai sen upeasta mausta. 
Vieraita ei ollut monta, mutta luulen että se oli ihan hyvä ettei olisi liian rauhatonta.
Synttärisankari oli ihan onnessaan kun sille laulettiin paljon onnea, ja oli ihan haltioissaan että on koko huoneen keskipisteenä (se ei muuten saa tarpeeksi huomiota?).
Lahjoistakaan Mio ei vielä ymmärtänyt, mutta lahjapaperi oli hauska repiä ainakin yhdestä paketista ja maistaa sitä :) ihania palapelejä saatiin ja ne tulee takuuvarmasti olemaan meillä käytössä

Nyt on taas tämän äidin vuoro saada hieman omaa aikaa ja mä lähden 'katsomaan jalkapalloa' kaverin luokse. Tarkoitus oli lähteä baanalle, mutta parin tunnin lapseton ilta taitaa riittää mulle omaksi ajaksi hyvin. Tuntuu ihan kuin mua hemmoteltaisiin kun saan olla niin paljon yksin nyt täällä Vaasassa. 
Mukavaa lauantaita kaikille! :)