6. maaliskuuta 2012

Stna

 Mua otti tänään niin kovaa päähän että itku tuli. Siis mulla, ei Miolla. Mio ei ollu edes mukana.
Eli mulla oli tänään semmonen keskusteluryhmä johon Mioa ei voinu ottaa mukaan, ja siksi käytin matkakorttia kun menin ratikalla. 
Mä oon aina ollu sitä mieltä että pummilla matkustajat on ihan luusereita, ja on niin väärin että jotkut matkustaa vuosia maksamatta penniäkään julkisesta liikenteestä, eikä ikinä jää kiinni tarkastajille. Mun mielestä siitä voi ihan hyvin maksaa - Helsingin liikenne joka siis oikeesti toimii ihan sairaan hyvin ja minuuttiaikataulua noudattaen! Mä oon viimeeksi matkustanu pummilla varmaan joskus 3-4 vuotta sitten, niinsanoittuina villeinä vuosina ja oon 'aikuistumisen' jälkeen aina pitäny huolen siitä että mulla on matkakortti asiat kunnossa.
  No tänään sitten kun tuo keskusteluryhmä oli loppu niin hyppäsin ratikkaan ja juttelin Jennin kanssa puhelimessa. Mä olin niin omassa sväärissä että unohdin leimata matkakortin. Toinen asia mikä sai mut unohtamaan oli se että matkustan yleensä Mion kanssa, ja pääsen siksi ilmaiseksi eikä tätä asiaa tarvitse miettiä sen enempää (te jotka ette tienny niin Helsingissä vaunujen kanssa pääsee matkustamaan ilmaiseksi pääkaupunkiseudulla). Eli unohdin, ja tietenkin tarkastajat tuli ja antoi mulle 80€ sakon. Mua otti niin paljon päähän. Tää oli ihan täysin ja ainoastaan mun vika. Yritin selittää tarkastajalle että miksi unohdin, mutta hän pahoitteli ja sanoi että joutuu silti sakottamaan. Mä en tietenkään esittäny mitään vastaväitteitä, koska se oli oikeesti mun ja ainoastaan mun oma moka. Mut miettikää 80€ siitä hyvästä! Voi vi**u. Kun tarkastaja jatkoi matkaansa niin soitin äitille ja vollotin kun mikäkin hormoonihirmu. Mua niin harmittaa.
  Miksi minä, joka aina maksan matkani, ja kerran unohdan, joudun maksamaan 80€. Asiaa pahentaa se että meillä on ihan sairaan tiukkaa tällä hetkellä, eletään niinku 50€/viikko budjetilla ja kaikkialta kiristää. Tää oli viimenen asia jota kaipasin tähän stressinlisääjäksi. Mulla vieläkin silmät kuumottaa, koska mä oikeesti päästin itkupotkuraivarit. Reggie yritti rauhotella mua, ja sano et ei toi nyt oo niin iso juttu, mut on se semmoselle perheelle jolla ei kertakaikkiaan ole yhtään ylimäärästä...
 Musta välillä tuntuu että elämä koettelee tälläsillä pienillä vastoinkäymisillä ihan vaan testatakseen et kuinka paljon me kestetään. Ja kyl mä kestän, joten bring it on! Mut kyl se ketuttaa ihan tosissaan, ei siitä mihinkään pääse.

Tältä musta tuntui

6 kommenttia:

  1. Mio itkee myötätunnosta. Life is hard men nu glömmer du det o tänker på nåt annat istället - R har så rätt - inte e de så farligt, pengar kommer o pengar går.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jag vet att de inte e så farligt... men ändå så harmar de så in i heleve...

      Poista
  2. voi eikä, shit tunnen itseni pahaksi noidaksi joka piti sua muissa maailmoissa leimautumisaikaan mutta niinku viisas bamsen sanoi pahempaakin on tapahtunut ja te selviätte! Tuleepahan ne ruoat sieltä kaapin nurkistakin syötyä ja improvisoitua left overeistakin jotain uutta ! Haleja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ollu yhtään sun vika, omaa hajamielisyyttäni saan täysin syyttää. Onneks äiti lupas jeesaa vähän ton laskun kanssa... ihanaa että maapallolla on olemassa äitejä...

      Poista
  3. Anonyymi7/3/12 23:04

    jos sulla on rahaa siinä kortissa ni mun mielestä voit käydä valittamassa sielä matkatoimistossa että sait sakot.. ( sanot että leimasit mutta ei näköjään ottanut sitä) niin mun ei ainakaan tarvinnut kerran maksaa sakkoja kun kävi samalla tavalla :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa ihan hyvä idea :) mulla oli sillä kortilla about 2-3euroa, ja oli siis laskenu ton matkan sillai että just pääsen keskustaan ja takas, joten rahaa siellä kyllä oli, ja tarkastaja pakotti vielä leimaamaan kortin sit kun oli sakon kirjottanu :/ oikeen v-mäistä...

      Poista