21. tammikuuta 2012

Mummun muistoksi

Tänään oli kyllä suoraan sanottuna paska päivä. Ei voi muuta sanoa. Tanja soitti illalla kymmenen maissa ja kertoi että Kerttu-Mummu kuoli. Mä en osaa suhtautua tähän oikeen vielä. Mummu oli meille niin tärkeä ihminen. Maailman paras mummu. Mä oon tosi surullinen ja samalla hämilläni koska näin on ihan hyvä. Mummu oli jotain 250 vuotta vanha ja asui vanhainkodissa. Mielestäni nuo vanhainkodit ei oo maailman mukavimpia paikkoja, ja aina siellä käydessä tuli jotenkin surullinen olo, sillä niistä vanhuksista ei mun standardien mukaan hirveen hyvää huolta pidetä, ja mummut ansaitsevat parempaa. Itse vanhana en tahdo joutua mihinkään osastolle, se on varma. Muutan sitten vaikka afrikkaan tai jotain. No jokatapauksessa pari viikkoa sitten mummu kaatui ja sillä murtui lonkka ja se jouduttiin leikkaamaan. Leikkaus meni hyvin, mutta ei mummu siitä sitten kuitenkaan selvinnyt, vaan tänään se kuoli nukkuessaan. 

Mä olen tosi surullinen siitä että Mio ei tuu ikinä tapaamaan tätä mahtavaa ihmistä, joka piti meistä niin hyvää huolta kun me oltiin pieniä. Aina auttamassa meitä, kuskaamassa meitä harrastuksiin, haki meitä koulusta, oli yökylässä, matkusti meidän kanssa ja teki tietenkin parasta ruokaa mitä maanpäältä löytyy. Mä viihdyin niin hyvin lapsena mummolassa, ja nyt aikuisena kävin aina kattomassa mummua osastolla kun kävin Vaasassa. Oi että mua itkettää. Minkä menitkään tekemään mummuseni <3 

Mio ehti nähdä mummun joitakin kertoja ja tässä pari kuvaa arkistosta. 






2 kommenttia:

  1. ihanasti kirjotit! mummun on hyvä olla nyt!

    VastaaPoista
  2. Ni får vara tacksamma över att ha haft en kiva farmor, ni har många bra minnen av henne o hon fick leva ett långt o friskt liv. RIP Kerttu. Kiva med dessa bilder av farmor o Mio.

    VastaaPoista