25. joulukuuta 2012

Passion for Nails


 Mä en olekkaan tästä asiasta täällä hirveästi kirjotellut. Mulla on addiktio kynsien laittoon, ja vietänkin aika mukavan määrän aikaa viikottain tämän parissa. Mitään koulutusta, saatika erityistaitoa mulla ei ole, vaan ihan vain kiva näplätä iltaisin jotain + että mulla on aina ollut suht hyvä kuntoinen oma kynsi jota on kiva laittaa.


Kynsilakkoja onkin tässä kerääntynyt vuosien varrella aika paljon, ja varsinkin ulkomaanmatkoilta näitä tulee osteltua enemmän. Kynsitarroja ostaisin mielelläni myös useammin, mutta ne ovat täällä kotosuomessa melko kalliita (15€ levyllinen). 
Uusien kikkojen oppimiseen käytän melko paljon YouTubea sekä lueskelen blogeja.

Kynsipostauksen ajattelin tehdä, sillä sain siskolta kasan lakkoja joululahjaksi <3 ja tästä johtuen piti tehdä hieman inventaariota että ne mahtuisivat kaikki yhteen laukkuun.

Joulu meni kivasti. Reggien ei pitänyt ensiksi tulla, sillä hän on ollut sairaana, mutta ilmeisesti mun marttyyriyys teki tehtävänsä ja se yllätti mut aivan totaalisesti soittamalla ovikelloa sunnuntai iltana. Mä en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Mio nauroi ainakin. 
Ihanaa on taas ollut ja kiva kun se voi viipyä kerrankin vähän pitempään. 

Jouluaatto oltiin mun äitini a.k.a bamsenin luona. Syötiin hyvin, naurettiin paljon ja autettiin Mioa lahjavuoren kanssa. Kaikkia lahjoja se ei vielä ole edes avannut, en viitsinyt poikaa liikaa hämmentää vaan jaellaan lahjoja pikkuhiljaa tässä alkuvuodesta. Mun veli Kiku osti sille traktorin, joka on ollut ylivoimainen ykkönen. Jäi kuulkaas autotallit, autot, kirjat ja palapelit täysin paitsioon.

22. joulukuuta 2012

Lisää kuvia reissusta


 Iskä oli pyytänyt lisää kuvia matkasta, joten täältä pesee! Ylhäällä Mion tanssi hetki viimeiseltä illallta.


About näin innoissaan Mio oli jokainen aamu kun oli aika lähteä taas altaalle viettämään päivää. Oven lukonkin Mio sai itse aukaistua, ja 'karkasi' joka päivä moneen otteeseen. 





Käsikynkässä kaverin kanssa.


Ostin Miolle flip-flopit matkalta ja ei oikein pysynyt tuo kenkä oikeassa varvasvälissä. 



  
Puerto Ricon keskustassa oli sellainen Sand Art-Museum jossa oli aivan törkeän hienoja hiekka patsaita. Aivan uskomatonsa käsityötä ja niin yksityiskohtaisesti rakennettu. Tää kuvan patsas oli yli 2m korkea. 

 
 


Ruokailu oli lievästi sanottuna retuperällä koko matkan ajan. Voitte kuvitella syövänne 1 vuotiaan kanssa ravintolassa jokaisen aterian viikon ajan. 


Eli nyt tuli tällänen tylsä postaus. En jaksa tän enempää nyt kirjoittaa. Ollut pitkä päivä takana. Ensiks viimeiset jouluostokset, ja sen jälkeen Mion kaverin synttäreille. Siinä mun makuun tarpeeksi puuhaa. Huomenna mennään bamsenin luo graavaamaan lohta, leipomaan suklaakakkua ja valmistamaan vaahtokarkki fudgea jouluaattoa varten. Lahjat pitäisi vielä paketoida jne.

20. joulukuuta 2012

Lomakuvia ja tunnelmia

Ihmeellistä olla kotona, -10 astetta pakkasta ja hyttysen puremat ärsyttävät vielä iholla. Niin ihana matka, mutta niin ihana on kyllä myös tulla kotiin vaikka toinen viikko olisi varmasti hujahtanut altaan reunalla ilman sen suurempia koti ikäviä. Voin lämpimästi suositella matkustamista juuri ennen joulua, pääsee hetkeksi pois jouluhässäköistä, ja kuitenkin ehtii takaisin valmistelemaan viimeiset jutut joulua varten.

Sen sijaan en missään tilanteessa suosittelisi Thomas Cook airlinesiä. Boikottiin vaan koko firma! Siis niin tajuttoman pienet tilat suunniteltu matkustajille että oksat pois. Tasan 1cm oli tilaa polven ja etutaskun välissä. Ei tulisi kuuloonkaan että sais nostettua lattialta jotain mitä sinne matkan aikana on tiputtanut. Muutenkin aivan surkea palvelu oli kyllä muihin lentoyhtiöihin verrattuna, ja kuitenkin tullut jonkin verran matkusteltua että osaa vähän verrata. Tosiaan ei edes vettä ruuan kanssa, josta piti pulittaa 19€. Sen sijaan matkustajille oli suotu mahdollisuus ostaa juuri sellaista juotavaa kuin kukin haluaa. Just. Kiva. Pitäkää vetenne! 

Puerto Rico oli todella mukava matkakohde. Aurinkoa ilmeisesti vuoden jokaisena päivänä, 20 asteen paremmalla puolella, mutta ei kuitenkaan hiostava kuumuus häirinnyt. Suuret korkeus erot kyseisessä kaupungissa on, mutta paikka on suunniteltu todella fiksusti, eli hisseillä pääsee nimenomaan vaunujen ja lasten kanssa kätevästi. Myös portaita pitkin pääsi, joita jossain kohtaa oli semmoset 700kpl. 

Yksi asia joka yhdistää näitä turisti kohteita on yleensä huono palvelu. Puerto Rico koostuu siis 95% turisteista, ja paikallisia on todella vähän. Siellä työskentelevät asuvat muualla, sillä elinkustannukset liian kalliita palkkoihin nähden. 
Ravintoloita on jonkin verran, ja krääsä putiikkeja vielä enemmän. Kaikki myyjät haluavat juuri sinut kauppaansa, ja jos et ole halukas häneltä jotain ostamaan, olet grumpu cow tai jotain muuta sen suuntaista. Siis solvauksia satelee myös ihan meidän rakkaalla äidinkielellämme, sen verran ovat espanjan pojat viitsineet oppia että osaavat asiakkaansa haukkua niin että sanoma menee varmasti perille. Mä en ymmärrä että miksi tuo ostoskulttuuri on mennyt näissä turisti kohteissa tällaiseksi. Mä en halunnut ostaa sieltä mitään, sillä en halua tukea tuollaista paskaa. Vien rahani mielummin johonkin, jossa palvelu on vähemmän henkilökohtaista. Jäi iPadit ja hajuvedet sinne saarelle mun osalta. Eikä muuten edes harmita.
Tiedän että me turistit ollaan varmaan osittain aiheutettu tuota huonoa ilmapiiriä, mutta mikä avuksi? Eihän tässä voita kukaan, ei me shoppailijat, eikä taatusti ne kauppiaat. 
Yhtenä päivänä mentiin ravintolaan syömään sisäänheittäjän 'hyvästä' myyntipuheesta johtuen, ja heti kun me istuttiin pöytään niin johan lakkas palvelu ja ystävällisyys. Saatiin röyhkeitä katseita ja kommentteja, palvelu oli töykeää ja hidasta. Turhauttavaa.
 Onneksi tuli kuitenkin harvoin syötyä ulkona kaupungilla, sillä meillä oli aamupala ja illallinen valmiiksi maksettuna. 
Rahaa mulla menikin vain noin 150€.

Mion iho ei voi oikeestaan yhtään sen paremmin jos viime yötä ajatellaan. Se raapi ja kynsi taas itsensä hereille ja yö unet jäi lyhyeksi, tietysti myös osittain aikaisen herätyksen johdosta (07.30 lento). Katsotaan nyt mitä me tehdään. Ehkä kortisonikuuri olisi se seuraava yritys.












16. joulukuuta 2012

Lomalta terve!

Miolla on pieni flunssa paalla :( onneksi kuitenkin mieli on korkealla ja me jatketaan lomailua hyvissa mielin. Eilen kavin ostamssa niistajan apteekista, ja voi mika ihana laite tuo oksettava kapistus onkaan. Mio tosin taitaa olla eri mielta :)
Kaytiin ekana paivana merivedessa Mion kanssa, mutta eilen ei sitten ollut aikaa. Tanaan taas menossa rannalle, jotta poika paasee lillumaan suolaiseen veteen. Tuntuu etta aika loppuu kesken taalla, enaa 3 kokonaista lomapaivaa jaljella.

Eilen koko ilta istuttiin telkkarin aaressa ja katsottiin kauheuksia amerikan puolelta. Se veti kylla fiiliksen matallalle, ja mietin etta miten ma ikina uskallan paastaa Mioa paivakotiin, eskariin tai kouluun. Ilmeisesti missaan ei edes lapset ole turvassa. Uskomatonta shaibaa. Ja miksi, oi Miksi tuo Adam Lanza ei selvinnyt siita hengissa, olis voinut kiduttaa sita hieman, repia kynnet irti ilman puudutusta ja niin edelleen. Mutta oikea kysymys kuuluukin, etta miksi OI miksi naita hulluja on olemassa? Ja miksi ampua pienia lapsia? Ei pysty tallanen tavallinen tallaaja kasittamaan...

Nyt me tosiaan suunnataan rannalle, ja sitten toivottavasti shoppailemaan hieman. Ma harkitsen etta ostanko taalta iPadin tai vaihtoehtoisesti Samsung Tabin? Ne ovat taalla about puolet halvempia kuin suomessa... Samoin puhelimet. Samsung Galaxy S 3 maksaa 300€.



14. joulukuuta 2012

Puerto Rico

Moi vaan! Kirjottelen taalta hotellin respasta. Eka paiva takana ja ihan kamala vasy. Eilinen matka meni, noh, ihan ok, mutta oli kylla kaikin puolin paskin lentomatka minka olen joutunut matkustamaan. Mutta ihan ookoo sekin siis meni, ainakin nain jalkeenpain voin sanoa. Lento myohassa 4h, ja maailman huonointa palvelua lentoemoilta. Ei edes vetta saatu juotavaksi, vaikka ruuasta on erikseen maksettu... Ihan hullua. Mio oli vasynyt, ja ei nukkunut kuin ehka 30min. Loput ajasta se nauroi ja itki :) ihan hauskaa meilla oli, jopa epatoivon hetkilla.
Hotelli on tosi kiva. Ok aamupala, ja illallinen. Uimallas tulee varmasti olemaan kovassa kaytossa. Kayty uittamassa Mioa myos meressa, ja kovasti oli itkuinen sen jalkeen, mutta toivottavasti auttaa ihoa paranemaan. Kierretty myos hieman keskustaa. Vaikuttaa tosi kivalta paikalta. Huomenna toivottavasti shoppailemaan.

Univelkaa tassa tosiaan on. Viime yona me nukuttuun 4h, ja sen lisaksi Mio on nukkunut 1,5h paikkarit tanaan. En tajua mista poika on saanut tuon ihanan pirtean ja todella reippaan luonteen. Univaje ei nay pojassa millaan tasolla, eika ole oikeestaan ikina ollut moksiskaan jos on tullut matkusteltua. Se on vaan niin Cool.

Nyt ma menen nukkumaan :D klo on 20.00 paikallista aikaa.




(ps. harmi etten kuvia saa siirrettya, unohdin kamera piuhan suomeen.
Hemmottelen teita siis viime kesan kuvalla - ja naissa merkeissa on tarkoitus jatkaa)

12. joulukuuta 2012

Vielä lisää ihosta


Kuva ei taas sinäänsä liity mitenkään mihinkään, mutta tää on niin ihana. Mio rakastaa katsella Daddyn kuvaa ja käy aina välillä osoittamassa lipaston päällä olevaa kuvaa ja sanoo 'Daaa'! Silloin mä annan kuvan sille käteen ja se seisoo hetken aikaa katselemassa, kunnes vie kuvan takaisin paikalleen. 


Me ollaan täällä pakkailtu laukkuja, ja Mio puolestaan purkanut niitä. Huomenna odotettu matka Puerto Ricon lämpöön, im sooo exited!

Eilen nukuin todella huonosti! Mioa on taas vaivannut iho ja sai sen kunniaksi tulla mun viereen nukkumaan (aivan niinkuin se ei muuten nukkuisi joka yö mun kanssa?). Mä olen raapsuttanut sitä johonkin 2 asti yöllä, ja aloittanut taas 6 maissa. Mielummin että mä hellästi raaputtelen, kuin että tuo raapii ihonsa verelle. Yön pimeinä tunteina tutkin hieman eri vaihtoehtoja ja ajattelin kokeilla jotain sellaista kuin helokkiöljy, onko kukaan kuullut tai kokeillut? Mion kummi taas suositteli kookosneitsytöljyä, ja sitäkin tullaan varmaan kokeilemaan jos ei espanjan aurinko paranna näitä ongelmia.  Aloitin myös pesemään Mion koko vaatekaapin ilman pesuaineita, vain vedellä koneessa. Jospa Neutral aineetkin sitten ärsyttävät tuota ihoa? Ostin avocadoa, jos kehon rasvaus sisältä päin auttaisi? Apteekista kävin myös tankkaamassa lisää rasvoja ja ostin Bepanthem anti exem rasvaa sekä sitä toista parempaa Physiogeliä. D-vitamiinia oli joku myös suositellut äitini työpaikalta lasten iho ongelmiin, joten ostin myös sitä. 
Tulee sellanen leijona-emo fiilis että teen ihan mitä vaan ettei Mion tarvis kärsiä iho ongelmista.  Muistan omasta lapsuudestani kuinka hirveää se oli kun ihoa kirveli ja kutitti ja apua ei kertakaikkiaan ollut. Nuo fiilikset on syöpyny omaan mieleeni ja teen parhaani ettei Mio joudu käymään läpi samoja asioita.
Yksi iso asia joka harmittaa tämän kaiken keskellä on se, ettei Reggie ole täällä. Kaipaan sitä ettei mun yksin tarvisi yöllä herätä huutoihin, vaan että meitä olisi kaksi tukemassa toinen toista. Onneksi kuitenkin puhelimet on keksitty, ja paljon mä olen sieltä päin saanut tukea tähän, vaikkei se tietenkään sama asia olekkaan. Tilanne nyt vain on mikä on. Pakko sopeutua.


Viime aikoina tämä ollut kuumin puheenaihe täällä blogissa, ja pyydän anteeksi että toistan itseäni. Tuntuu vaan että tämä ongelma on sen verran suuri, että se vie ison osan mun huomiostani. Toivottavasti reissusta palatessamme voin kertoa jo jostain muustakin kuin näistä huonoista iho jutuista.

11. joulukuuta 2012

Ne iho ongelmat


Kuvat ei nyt liity mitenkään mihinkään. Otettu mummolassa, molemmat pojat tietää että vispilät maistuu hyvältä ja toi näky on aika huvittava <3


Tänään Mio oli hoidossa pari tuntia aamusta Jennin luona. Kun mä jätin Mion, niin se vetäs herneen nenäänsä ja heittäytyi lattialle harmituksesta. Kieltämättä mä olin hieman yllättynyt tuosta reaktiosta, mutta Jenni sai Mion rauhotettua alle minuutissa, ja poika keskittyi futis peliin joka oli käynnissä. Ilmeisesti niillä oli ollut ihan hauskaa ja Mio oli ollut kiltisti ilman draamaa. 

Koko päivä ollaan oikeestaan sen jälkeen oltu kotosalla. Harvoin tulee näitä iltoja kun me vain ollaan ja katsotaan telkkua, joten nautin suuresti tästä rauhasta, kunhan näitä ei vain ole liian monta peräkkäin :) Miolla on ollut todella ärhäkkä iho tänään taas ja mä olen parhaani mukaan rasvaillut, kylvettänyt öljyssä, rasvaillu lisää ja rasvannut vielä yhden kerran ennen nukkumaan menoa. Mä meinasin itsekkin ruveta itkemään kun en tiedä mitä tekisin helpottaakseni pojan oloa. Mio vaan itkee ja ei halua istua/maata selällään koska pylly on ihan tulessa. Tulee tosi paha mieli sen puolesta. Ulkomaan matkan jälkeen mä aijon ehdottomasti vaatia ihopolille pääsyä jos valohoito ja kortisoni voide ei auta. Eihän me näin voida elää? 


10. joulukuuta 2012

Lelut

Mä olen tainnut ennenkin taivastella täällä sitä että Miolla on ihan surkea lelu valikoima. Ajattelin että jouluksi ostan vähän enemmän leluja kuin yleensä ja toistaiseksi pukinkonttiin on lähtenyt jos jonkinmoista lelua. 
Nyt kun Reggie oli täällä, niin hän osti Miolle pari rekkaa ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä siitä lähtien. Sen tähden ajattelin panostaa enemmän tähän auto puoleen ja tilasin lekmer.fi sivulta Miolle Brion ralli auton. Ennestään meillä on tuo Brion palo auto, ja tosiaan se on ollut niin hyvän laatunen, että Brio saa enemmänkin tilaa meidän lelu laatikosta.
Tuo lekmer.fi sivusto oli todella yllättävä lelukauppa mulle, aivan törkeän iso valikoima leluja ja lastentarvikkeita. Kannattaa käydä katsomassa jos on joululahja inspiraatio kateissa. 

 


Mion muut joululahjat ostin Tuurin reissultamme ja sieltä mukaan lähti iso nukke siitä johtuen että Mio rakastaa vauvoja ja pojalla on kova 'hoiva vietti' esim Lenniä kohtaan. Toinen lahja oli sellainen palikka laatikko johon saa pudotella eri muotoisia ja kokoisia palikoita, samantyyppinen laatikko on ollut kova hitti öppna dagigsessa joten sieltä se inspiraatio lähti. 


Kolmas joululahja on sitten sellainen parkkihalli Fisher Priceltä. Mio on ruvennut leikkimään todella paljon autoilla, ja viihtyy pidemmänkin aikaa niitten parissa, joten tuo oli aika luonnollinen valinta autojen jatkoksi. 

Kaikenmaailman vinkit otetaan vastaan avokäsin lelujen suhteen. Junarataa mä en viitsi ostaa/kerätä sillä Bamsenilla on Brion junarata jostain 1800-luvulta :D no ei, mutta vanha se on mutta ajaa saman asian kuin nämä uudetkin, jotka ei muuten sadassa vuodessa ole hirveästi muuttanut ulkonäköään. Myös legoja mummollassa on vaikka muille jakaa, joten niitäkään mä en ainakaan tässä vaiheessa vielä hamstraa. 

Mitä teidän pukinkontissanne on, ja mistä te olette lahjat ostanu?

7. joulukuuta 2012

Atoopikko

Nyt kyllä harmittaa. Lumen tulo ei sinäänsä ole mikään huono juttu, mutta sen tuomat pakkas asteet aiheuttavat Miolle niin kuivan ihon ettei kutinalle ole loppua. Nyt 3 yötä peräkkäin on mennyt todella huonosti, sillä Mio raapii itsensä hereille, ja sen jälkeen pysyy hereillä koska ihoon selvästi sattuu. 
Viime yönä me saatiin tarpeeksemme tästä kutinasta, ja aamulla soitin tk - lääkärille ja sain ajan heti 30min päähän. Kannattaa ilmeisesti olla 1,5 vuotias, kun ajan saa noin nopeasti julkiselle puolelle ;)
Lääkäri oli tosi mukava ja kerrankin kuunteli mitä sanottavaa mulla oli. Usein tuntuu ettei lääkärille oikein voi sanoa kaikkea, vaan niillä on kova kiire vain saada potilas pois päiväjärjestyksestä, no nyt ei ollut niin, vaan me oltiin huoneessa kauan ja juteltiin eri vaihtoehdoista ja loppujen lopuksi saatiin Atarax resepti, jota me ollaankin jo kokeiltu. Se toimii, ottaa ainakin pahimmat kutinat pois. Myös Physiogeliin päädyttiin ja se vaikuttaa auttavan jo nyt, pari tuntia ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Illalla Mio saa hypätä öljykylpyyn sitten Physiogel rasvaa ja Atarax siirappia. Eiköhän me saada kaikki nukuttua sitten. Reggie on siis täällä nyt, tuli keskiviikkona ja lähtee sunnuntaina. Ihanaa kun on kerrankin vähän pidemmän aikaa yhdessä. Stressaan nyt jo sen lähtöä, ja en halua ajatella koko asiaa.

5. joulukuuta 2012

Pohdintoja

Mä olen tänään järkyttynyt. Periaatteessahan mä en ole yllättynyt, mutta kuitenkin järkyttynyt. Olin automaatilla nostamassa käteistä ja mun edessä oli 3 poikaa, about 11-12 vuotiaita. Ne oli jonossa myös ja ilmeisesti halusivat vain tarkistaa että paljonko tilillä oli rahaa. 
Siis se mistä mä järkytyin oli se miten ne puhui ja käyttäytyi. Pojat sylkivät sen 2 min aikana ainakin 8 kertaa per lärvi. Sen lisäksi ne puhuivat toisillensa niiiiin rumasti että oikeesti inhotti. Sen lisäksi toinen potkas toista vähän sillai huumori mielessä, mutta se ei musta ainakaan hauskalta näyttänyt. Kun ne lähti siitä niin sanoivat mulle huora ja kävelivät pois. Mä en siis oikeasti tajua. Ja mainitsinko että mulla oli mun 1,5 vuotias poikani mukana? Miksi lapset käyttäytyy tolla tavalla? Mä en missään nimessä ole ollut mikään enkeli sillon aikoinaan, en todellakaan, mutta jotenkin tää ei vaan mee mun kaaliin. Tuo käytös on niin idioottimaista - kyllä - idioottimaista ja niin täysin turhaa. Nythän nää pojat ei edes rikkoneet mitään, mikä siis myös aika tavallista käytöstä meidän suomalaisilta nuoriltamme.
Joukossa tyhmyys tiivistyy ja sen kyllä huomaa. Nuo samat pojat seisoisivat kiltisti äitinsä vieressä ruoka kaupassa ja olisivat kuin enkeleitä. Siis kysehän oli pikkupojista! Eivät vielä edes ylä asteella! (ja tiedän sen siitä että ne tuli ala asteelta joka on automaatin lähellä)
Mun pointti on se että miksi me aikuiset ollaan niin täysin voimattomia näiden pikku ihmisten kanssa? Mä olisin niin halunnut sanoa jotain, mutta tiedän että se olisi täysin turhaa, niin täysin itsensä nolaamista. Mä olisin saanut ryöpytyksen jos olisin suuni avannut. Taas kerran mun täytyy verrata tätä epäkohtaa meidän yhteiskunnassa esimerkiksi Ghanaan tai Keniaan, missä moinen ei ikinä, huom IKINÄ tulisi tapahtumaan. Kaikki aikuiset puuttuvat omiensa tai tuntemattomien nuorten epäkorrektiin käytökseen heti ja aina. Nuorilla ei ole valtaa eikä voimaa sanoa varttuneemmalle ihmiselle vastaan, eikä missään tilanteessa puhua tuolla tavalla toisillensa, saatika haukkua tuntematonta naishenkilöä huoraksi. 
Suomessa vanhemmilta viedään kokoajan vain enemmän ja enemmän valtaa, ja nuoret tietävät sen - eikä mulla ole aikomustakaan yksin lähteä 'taistelemaan' näitä lapsia vastaan. Se muutos pitää tulla jostain muualta.

Me usein puhutaan tästä asiasta Reggien kanssa, ja mä tunnen ahdistusta siitä että jokupäivä mun oma rakas pikku Mioni huorittelee kaupungilla vanhempia naisia, sylkee mummojen päälle ja puhkoo pyöristä kumit. Oksettaa ajatuskin. Reggieltä kun kysytään niin se ei tule olemaan mahdollista Mion kohdalla, koska kotoa käsin opetellaan erilaista kunnioitusta. En puhu väkivallasta, vaan uskon että Reggien kasvatus on kovempaa siinä mielessä, että lapsilta odotetaan ja todella vaaditaan toisenlaista käytöstä. Jos Mio joskus puhuisi tuolla tavalla, niin olisin valmis lähettämään hänet Ghanaan joksikin aikaa, koska epäkunnioitus on asia jota mä en hyväksy millään tasolla. Ja kunnioituksen pitää aina olla molemmin puolista. 

4. joulukuuta 2012

Serkukset


 Ihanat serkut. Mio on ihan rakastunut 4kk ikäiseen serkkuunsa, joka vielä toistaiseksi on puolustuskyvytön. Me mammat odotetaan innolla sitä että Lenni tuosta vähän kasvaa ja nämä kaksi voivat ruveta toden teolla leikkimään yhdessä ja pelaamaan palloa. Lennon lähti tänään 6 viikoksi Keniaan, joka on hänen isänsä kotimaa. Kivat niille, me ryvetään täällä kateudesta Mion kanssa. Olisin voinut melkein antaa vasemman käteni että mekin oltais päästy afrikkaan, mutta ehkäpä joku toinen kerta. Ollaanhan me jo oltu kaksi vuotta peräkkäin...


Tässä serkut about saman ikäisinä. On niin mielenkiintoista verrata näitä kahta ulkonäöllisesti toisiinsa, ja mä itse ainakin huomaan sen että Mio edustaa ehdottomasti Länsi afrikan piirteitä, kun taas Lennon pitkällä olemuksellaan Itä afrikan puolta. Jos nyt yleistää voi, niin ronskisti voisi sanoa että länsi afrikkalaiset ovat rakenteeltaan hieman leveämpiä, pyöreämpiä ja lyhyempia kun taas Kenialaiset pitkiä, hoikkia ja pitkine raajoineen. 
Ai niin, mutta yleistäähän ei saanut :)

Jotain samaa näissä kahdessa kuitenkin ehdottomasti on, vaikka minä ja siskoni Jenna ei muistuteta toisiaan millään tavalla. Alla kuva meistä siskoksista, ja Lennonin äiti tuo oikealla. Tanja vasemmalla - joka on ilmeisesti mun ja Jennan kombinaatio :)


2. joulukuuta 2012

Tilannekatsaus

Elikkäs voisin kirjata tänne taas vähän Mion taitoja, tulee sitten mielenkiinnolla luettua 5 vuoden päästä.

Mio on oppinut käyttämään sanoja jonkin verran. Ihan nyt viime aikoina huomannut enemmän matkimista. Olihan tuossa jo vuoden iässä jotain epämääräisiä, mutta nyt selvästi osaa jo yhdistää asioita paremmin. Tässä nyt ne mitän muistan: Mamma, Leo (eo), Lamppa (amp), Hoppa (opp), Jenna (nna), Daddy (dada). Eli siis aika suppeaa, mutta kuitenkin pojalla on 3-4 kieltä, eli annan armoa :)

Mio osaa juosta todella nopeasti jo. Tanssia musiikin tahtiin (ainakin omasta mielestään). 'Räpäyttää' silmiään. Kiivetä syöttötuoliin. Viedä, tuoda ja hakea tavaroita (esim mun puhelimen, tai tiskejä, viedä roskat roskiin ja pyykit pyykkikoriin). Siivota lelut pois.
Hyppiä. Heittää palloa - ja tavaroita.

Miolla on ehdottomasti jo pidemmän aikaa ollut uhmaa. Eniten hän ärsyyntyy itseensä ja siihen jos joku asia ei mene kuin olisi suunniteltu (esim kirahvi kärry jää jumiin). Tällöin on parasta heittäytyä selällensä. Kiukku laantuu yleensä nopeasti.
Yksi huolestuttava piirre on se että jos Miolle suuttuu, tai siis kieltää jotain oikein tiukasti niin hän yleensä reagoi lyömällä joko mua, tai sitten jotain lähellä olevaa asiaa/ihmistä.

Mio on vieläkin niin iloinen kaveri. Todella helppoa seuraa. Mä tiedän että olisi kiva kuulla varmaan jotain vaikeuksiakin, muttakun ei hirveästi ole. Siis joo toki se ei millään usko jos sille sanoo ettei Leon vesikippoon saa koskea, mutta tuokin kuuluu asiaan.

Mion lempi asiat ovat ehdottomasti: rusinat, Leo, Lennon (serkku 4kk), mummu, puhelut daddyn kanssa, ulkoilu, musiikin kuuntelu, saippuakuplat, nakit ja kirjojen lukeminen. Myös viime aikoina Mio on ruvennut leikkimään enemmän itsekseen ja se on kyllä kiva huomata. Siis että esim autoilla on kiva surrata itsekseen, tai järjestellä palikoita omassa rauhassa.
Mio tykkää olla mukana kaikessa mitä teen ja yleensä me siivotaan yhdessä, ja ruuanlaittoa Mio seuraa tuolilta käsin. Pyykit me laitetaan yhdessä koneeseen ja Mio saa painaa nappia. Vaatteiden ripustaminen ei vain vielä ole oikein uponnut. Ehkä jokupäivä. 

Hampaiden harjaus on helpottunut todella paljon viime aikoina ja Mio rientää hampaiden pesuun aina kun on sen aika, ja antaa mun ilman huutoa harjata kaikki 9 hammasta <3 


Yksi monista puheluista daddylle

Nyt lähti

Nimittäin anonyymien mahdollisuus kommentoimiseen. Mä olen kyllästynyt siihen että pitää pää puhki miettiä että ketä tänne kirjottaa sellaista sontaa. Harmi että 99% asiallisista kommenteista joutuu nyt kärsimään - eli minä, siitä etten saa lukea niitä kivojakin kommentteja. Jokainen voi itse käydä tämän 'viimeisen pisaran' lukemassa tuolta edellisen postauksen kommenteista. 

Mä olen 100% varma että tunnen tämän yhden kirjoittajan, mutta asialle ei ilmeisesti hirveästi mitään voi. Pitäis varmaan tutkia enemmän, ihan vain sen tähden että saisin kasvotusten kysyä näiden kommenttien kirjoittajalta että MIKSI? Näitähän idiootteja löytyy jokaisen blogin lukijoista, se ilmeisesti kuuluu vähän niinkuin asiaan. Tarkoituksena vain pahoittaa mieltä. No voin sanoa että tyyppi onnistui vähintään saamaan mut vihaiseks. Mun mielestä blogin kirjoittaminen on todella kivaa, ja sitä haluan jatkaa, mutta en sen kustannuksella että mä joudun miettimään kokoajan että mistäköhän kommentti on tullut.

Pyydän siis teitä kivoja anonyymejä rekisteröitymään, (se on tosi helppoa) ja jatkamaan kommentoimista ja liittyä blogin lukijaksi. Sekin olisi plussaa.


28. marraskuuta 2012

Im back!


Nyt mä olen toipunut v tuksesta, ja jatkan elämää. Viikko on alkanut suht kiireellisissä merkeissä ja tekemistä riittää aamusta iltaan. 
Tuuri/Härmän matka meni hyvin, ja meillä oli oikein mukava viikonloppu äitin ja Mion kanssa. Mukaan tarttui Miolle pari joululahjaa ja itselle melko monia hyödyllisiä jokapäiväntavaroita. Kaloreita ei viikonloppuna laskettu, mutta siihen tuli muutos maanantai aamuna :)

Kertokaapas te muut äidit, ostatteko jo vuoden-kahden ikäiselle lapselle joululahjoja ja mitä ne lahjat on? Miohan ei tiedä mitä Joulu, saatika lahja tarkoittaa, mutta leluista on ollut kova pula jo pitkään joten tämä on hyvä sauma meille täydentää tuota puutetta. 

23. marraskuuta 2012

Poissaoloviesti

Mä olen nyt poissa sunnuntaihin asti. Lähden rypemään näitä paskoja fiiliksiä kylpylään viikonlopuksi ja toivon löytäväni jonkun porkkanan sieltä. Ottaa niiiin vietävästi päähän tänään - enemmän kuin pitkään pitkään aikaan. Mä en päässyt sinne kouluun + että en oikein nyt ymmärrä tätä sisäänpääsy taktiikkaa. Sain aivan törkeän surkeat pisteet, ja ymmärtääkseni nuo tulokset ovat täysin tulkinnan varaisia, kun hakijalta kysytään että pidätkö banaanista vai päärynästä? Oletko ikinä valehdellut? Onko sinulla hiuksia päässä? Siis miten tälläsestä on edes mahdollista saada hylättyä? Miten tollaset asiat kertovat olisiko SINUSTA hyvä sairaanhoitaja? 

Mä luulen, analyyttinen kuin olen, että tämä kyseinen psykolgi joka haastatteli mut, ja tulkitsti myös nämä oudot kysymykset ja vastaukset, ei vain kertakaikkiaan pitänyt minusta ihmisenä. Eihän tässä mitään muuta voi olla? Miten joku voi repuuttaa totaalisesti olemalla oma itsensä, ellei kyseessä sitten ole vain henkilökemia ja mututuntuma.

Vastauksia saan toivottavasti ensi viikolla. Jätin psykologille soittopyynnön, sillä haluan tietää että mitähän mun sitten olisi pitänyt näihin vastata. 

-Mitä sä näät tässä kuvassa? 
-Ai kaksi tonttua? 
-No ei susta sitten voi sairaanhoitajaa tulla.

 

Katkera, sitä mä olen.

22. marraskuuta 2012

Sekalaista


Mulla oli eilen illalla sellainen life sucks -hetki. Siis elämä näytti mulle keskisormea. Oikeen V mäistä. Pienet asiat. Ne ärsyttävät. En osaa edes selittää. Kaikki varmaan kuitenkin tietää tunteen. Siitä kuitenkin selvittiin kunnialla ja tänään on hymy taas herkässä. 

____________________________________________


Aamu alkoi lääkärillä, nimittäin Mio on kohta 1,5v. Tyyppi on kasvanu alle puolessa vuodessa reippaat 8cm ja paino on pysynyt aika sillai samana. Tarkemmat mitat oli:

12,5kg
86cm

Yllätykseksemme Miolle annettiin myös rokotus. Soitin äitille, joka on onneksi samassa rakennuksessa että jos hän pääsis paikalle pitämään Miolle seuraa sillä välin kun mä nyhvään odotus huoneessa. Omaan aivan törkeän neula kammon, ja ajatuskin neulasta saa alahuulen väpättämään. 
Mio ei taas ole multa ainakaan tuota kammoa perinyt, vaan oli ihan iloisesti antanut hoitajan pistää ja sillä välin itse näpelöi mummun puhelinta. Ei itkun itkua, ei kyyneleen kyyneltä. 

______________________________________________


Kävin eilen siivoilemassa kirppis pöytää ja sieltä oli kadonnut vaikka mitä, ja kassalla saldo oli 42€. Not bad! Siis noin 5 tunnissa oli tuon verran tullut myyntiä. Ja meillä ei tosiaan hirveän kallisarvoista tavaraa siellä ole.

21. marraskuuta 2012

Mion kaverit




Meillä on ollut vieraita heti aamusta. Neppe ja Nala + Jenni tuli käymään ekaa kertaa todella pitkästä aikaa, ja molemmat ihmetellään miten me ei ehditä näkemään useammin. Pitää varmaan ruveta järjestämään enemmän aikaa. Nyt varsinkin oli kiva, sillä Mio ja Nala tuli paremmin toimeen. Mio ei yrittänyt vetää toista hiuksista ja Nala nauroi välillä katketakseen Mion 'jutuille'.

Kyseessä oli pikavisiitti sillä meillä alkoi tänään kirppis pöytä tuolla eva ja adam kirpparilla ja mun piti rientää sen järjestämiseen. Pöytä nro 233 - se kannattaa käydä katsastamassa :) 

Mä olen taas ihan innoissani tästä myymisestä ja toivon että ehdin käydä järjestelemässä pöytää vähintään kerran päivässä. Pitää panostaa pöydän olemukseen, niin ihmiset jaksaa kaivaa sitä. 

  //vähänkö mua ärsytti kun tuolla kirppiksellä kaikki henkarit on eri mallisia ja värisiä - haluisin sellaisen yhtenäisen järjestyksen pöytään mutta kaikkea ei ilmeisesti voi saada//


Nukkumatti hukassa

Jo toista yötä putkeen. Ärsyttää niin vietävästi että uni ei vain tule sitten millään konstilla. Argh! Makaan sängyssä ja pyörin, vaihdan asentoa, korjaan tyynyä. Mikään ei auta. Kello on 2. Herätys on about 7-8 tunnin päästä ja ärsyttää etten saa normaalia 10-12 tunnin yöunia :) mut on selvästi hemmoteltu pilalle.


Auttaiskohan se jos ottaisin Mion mun viereen? 

Yön pimeinä tunteina ehtii ajatella vaikka mitä. Mulla päällimäisenä mielessä viikonlopun tuleva matka Bamsenin kanssa Härmän Kylpylään. Lähdetään rentoutumaan viikonlopuksi. Ihanaa. Mio pääsee taas uimaan. Ja mä kans. Haaveilen siitä buffet aamiaisesta. Kahvista. Croisanteista.

Toinen asia jota mietin on meidän matka Puerto Ricoon. Lähdetään Joulukuussa lomalle. Ihanaaaaaaaa! Mä en malta odottaa aurinkoa, uimista, hyvää ruokaa, pientä shoppailua ja kaikkea muuta mitä lomamatkalla tulee tehtyä. Tämäkin loma me tehdään Bamsein ja Mion kanssa. Hyvät matka kumppanit. 

(Yksi ongelma monikulttuurisessa parisuhteessa on tämä matkustus. Jos sitä ylimääräistä rahaa on, niin se menee vain ja ainoastaan sen toisen kotimaahan matkustamisessa. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, kivaahan sekin on/olisi jos sinne pääsisi. Mutta mä tykkään nähdä myös uusia paikkoja, joten matkaseuraksi valiutuu joku muu kuin se oma siippa.)

Nyt mä otan uuden yrityksen tuon nukkumatin kanssa. 

 

20. marraskuuta 2012

TjoHej!

Herätään 1,5 tuntia myöhässä
Siivotaan
Käydään avoimessa päiväkodissa
Nukutaan yhdessä päikkärit
Pyöräillään - kun vielä uskaltaa! 
Odotetaan kauhulla perjantain tuloksia, pääsenkö kouluun (huono fiilis)
Tiskataan
Puhelu daddylle
Toinen yrittää pukea toista
Syödään ihanaa ruokaa
Kuunnellaan radiota
Hinnotellaan kirppis kamoja
 Rakastetaan toisiamme <3

>Näistä oli tämä päivä tehty<


19. marraskuuta 2012

Kiloklubi

Mä olen ruvennut mielenkiinnosta täyttämään tuota Kiloklubin ruoka ja liikunta blogia, vai miksiköhän sitä kutsutaan. Muistiota? 
No enivei. Olen yrittänyt nyt parin viikon ajan syödä mahdollisimman normaalia, tasapainoista ruokaa ja onnistunut siinä juuri tuon nettisivun avulla todella hyvin. Kirjaamalla ylös kaikki mitä suuhun tulee laitettua, saa todella hyvin tietoa siitä että mitkä ovat ne salakavalat kalorit päivän mittaan. Tuolla nettisivulla on myös 4 sellaista pallukkaa, joiden olisi tarkoitus olla vihreitä joka päivä, silloin tietää syöneensä hyvää ruokaa. Se on ollut kaikista hauskinta, siis se että jokapäivä pitää syödä tavalla että saat ne pallukat vihreiksi (Energia, kasvikset, herkut ja kuidut). Kuitenkin pakko myöntää että viikonloppuisin melkein kaikki pallot vetävät punaiselle, ja sitä me emme halua.

Mä yritän tarkkailla syötyä ruokaa sen takia nyt näin radikaalisti, että viime ajat on tullut syötyä ihan mitä sattuu ja ihan milloin sattuu. Ruoka ajat painottuvat lähinnä myöhäseen iltaan ja sekin on turmiollinen tapa. Iltaisin tv ääressä on tullut syötyä vaikka mitä paskaa, ja siihen piti tulla loppu. 

Tarkoituksena on syödä about 1800 kaloria päivässä, ja nimenomaan se tietoisuus siitä ruuan laadusta ehkä tärkeintä. Voin todella suositella tuota kiloklubin nettisivua siis! 


18. marraskuuta 2012

Parturointia


Mä uskalsin sitten viimein tänään ottaa sakset kauniiseen kätöseen ja nipsaista Miolta pahimmat rehut päästä. Takaraivoon on kehittynyt pelottavan rastamaisia tötteröitä ja niistä oli päästävä. Suurin pelko mulla oli se, että R saa jonkun himokilarin :) koska hän passaa olla melkoisen tarkka pojan hiuksista. Huvittavaa. Mä olen kuulemma todella huono pitämään huolta tuosta pikku pehkosesta, ja se onkin 100% totta. On niin vaikeeta käsitellä tuollaista kikkarapäätä, kun itsellä on tälläinen piikkisuora, valkoinen, paksu tukka. Laitoin sitten kuvan daddylle uudesta tukasta, ja sain kriittisen hyväksynnän lopputulokselle. Mohikaani-look on siis edelleen tallella, vain hieman lyhyempänä versiona. Helsingissä viimeistään saa Mio mennä barber-shoppiin. 

(Onkohan nää näitä kulttuuri eroja kans? Siis että ollaan ihan super tarkkoja tukan laittamisesta? R käy parturissa vähintään 2 kertaa kuukaudessa, ja ei ole ikinä, huom IKINÄ leikannut omaa partaansa, vaan jättää tämän ammattilaisten käsiin - kun minä taas kävin kampaajalla viimeeksi vuosi sitten, ja vielä ihan omasta tahdosta)

Postaus juttuja

 Mä olen tässä miettinyt että pitäiskö mun ruveta kirjottamaan/kertomaan hieman enemmän näistä kulttuuri asioista täällä blogissa. Aika monea se tuntuu kiinnostavan ja itsellenihän nämä jutut ovat aina lähellä sydäntä. Kulttuurierot ovat aina mielenkiintoisia juttuja.

Onko teillä lukijoilla jotain ajatuksia siitä mitä haluisitte että kertoisin enemmän? Mä olen aika avoin, ja tykkään kertoa omista jutuistani muille, mikä ehkä on välillä vähän tyhmää kun blogissa on päivittäin yli 300 kävijää. Mutta toistaiseksi en ole vielä saanut takkiini.

Otetaan vastaan myös muita ehdotuksia postauksista. Kaipaan inspiraatiota tähän kirjoittamiseen.

16. marraskuuta 2012

Lapseton

Mulla on ollut tänään lapseton päivä. Siskoni Tanja tuli Hollannista ja kaappasi Mion. Vei hänet ensin Tropiclandiaan, sitten taisivat syödä banaanin, yhden lihapullan ja paahtoleivän. Mio ui 2h. Mikä ihme. Tanja ehkä juotti sille kahvia tai jotain? Nyt molemmat nukkuu, toivon ainakin. Nämä tiedot ovat siis väliaika tietoja Tanjalta. Mä olen vieläkin lapseton ja klo on 2 iltapäivällä. 
Vaikka tämä onkin vain yksi päivä, niin voin sanoa että elämä olisi kyllä niiiiiiiiin tylsää ilman lasta. Taidan olla lapsi-riippuvainen. 

Mä olen kuitenkin nauttinut tästä aika paljon. Kävin aamulla vähän hoitaas jutskuja, tulin kotiin, siivosin, tiskasin, laitoin tavaroita kirpparille, lähdin äidin kanssa lounaalle. Thai ruoka oli aivan törkeäääääään hyvää. Siis aivan mind blowing :) 
Sen jälkeen kävin ostamassa radion Clas Ohlsonilta, koska minusta aamiaiset ilman mitään ääntä on tylsiä, vaikka mulla Mio onkin. Luulen että hänkin nauttisi än-är-jiin aamupoikien jutuista.
Sitten kävin hakemassa Gina Tricotista hieman lisää paitoja. Ne oli niin halpoja että oli pakko ostaa! Tiedätte varmaan tän naisten logiikan. 



15. marraskuuta 2012

Pikareissu Tampereelle


Me käytiin eilen pika-pika reissulla Tampereella. Lähdettiin aikaisin aamulla 8 maissa ja tultiin takaisin 8 maissa illalla. Matkan tarkoitus oli löytää Jenna siskolle mekko ja tehtävä suoritettiin nopeasti. Sen lisäksi me hieman shoppailtiin ja käytiin radiokirppiksellä Tampereen keskustassa. 
Mukaan shoppailusta lähti housut ja kolme paitaa + koru ja kello. Kirppis oli hienoinen pettymys. Vaikea kiertää, kun siinä ei ollut oikein mitään struktuuria, ja suurempi pettymys oli se että radiokirppiksen myyjät käyttäytyivät suhteellisen sivistyneesti :) odotukset olivat siis että saamme kamalaa palvelua, ja lähdimmekin sinne hieman kuin eläintarhaan - sen verran huono maine tuon Radiokirppiksen henkilökunnalla on (koitakkaapa googlailla ja lukea palstoja).

Automatkat meni hyvin molempiin suuntiin, luukuunottamatta pientä itkukohtausta kotimatkalla - toisaalta sehän kuuluu oikeestaan asiaan kun ollaan liikenteessä kahden lapsen kanssa. 

Nyt mä suunnittelen pikkujoulua jonka ajattelin järjestää muutamalle kaverille joulukuun alussa. Juhlien järjestäminen on AINA ja JOKAKERTA todella jännittävää, koska mä pelkään ettei vieraan viihdy tai että mun tekemä ruoka maistuu pahalta. Mikään pelko ei ikinä (kai) ole vielä toteutunut, mutta eihän sitä ikinä tiedä! Toivotaan että ystäväni ovat armollisia ;)

12. marraskuuta 2012

Sellainen päivä


Meillä on ollut Leo hoidossa nyt 4 päivää ja se on rytmittänyt näitä meidän aamuja sen verran että heti aamupalan jälkeen ollaan lähdetty pika pikaa ulos kävelylle. Tämä aamu ei ollut poikkeus, paitsi että Mio oli ottanut ja piilottanu mun koti avaimen. Mio seisoo haalari päällä, hikikarpalot kohoaa otsalle, alkaa kitinä. Samaan aikaan koira kävelee kuin tulisilla hiilillä - pissalle olisi päästävä. Mä kävelen ympäri kämppää, yritän asettua yksi ja puolivuotiaan saappaisiin ja ajatella että mihin mä laittaisin avaimen. En löytänyt niitä. En edes 15min etsinnän jälkeen. Vitutus oli aikamoinen, ja tuli pariin otteeseen kysyttyä herra syylliseltä että 'vart ha du laga mammas nyklar? försök nu snälla komma ihåg vard du gömt dom'. Ei auttanut. Poika katsoi mua kuin oltais puhuttu eri keiltä. Lähdettiin sitten ulos ILMAN AVAINTA. Onneksi meillä on bamsenin auto, ja lähdin hakemaan vanhemmiltani vara avainta. Kotiin tultuamme löysin avaimet melkein heti. Poika oli tunkenut ne junan sisään. Loogista.

Muuten me ollaan ulkoiltu vähän, kierrelty kirppareita, ostettu kivoja juttuja ja siivottu vähän kans. Kivan rento päivä. 

Huomenna bamsen tulee takaisin, ja se on aina mukavaa.


10. marraskuuta 2012

Yksinhuoltaja - arviointi


Nyt mä olen ollut 'yksinhuoltaja' puolitoista kuukautta. Tai no ainakin käytännössä, teoriassa ja todellisuudessahan meitä on kaksi, mutta eri kaupungeissa asuminen, tekee minusta 95% yksinhuoltajan.
Puolessatoista kuukaudessa olen ehtinyt kokeilemaan että miltä tämä tuntuu. Arkea ollaan jo eletty jo jonkin verran ja voin kertoa että hyvin on kyllä mennyt. Äitini tai siskoni on hoitanut Mioa silloin kun sille todella on ollut tarvetta, esim silloin kuin olen käynyt terapiassa (ei, en ole hullu), tai esim. sisäänpääsykoe päivänä. Muuten mä olen kyllä pojan kanssa ollut 24/7. Tarvetta omalle ajalle ei oikeastaan ole, ainakaan vielä. Tunnen että saan tarpeeksi olla itsekseni pari-kolme tuntia iltaisin Mion mentyä nukkumaan klo 20.00 maissa, ja myös päikkäri aika on mulle egen tid. 


Vaikeeksi en tätä kuvailisi. Nautin siitä että saan itse päättää mitä ja miten me asiat teemme. TOKI parisuhteessa on sitten ne asiat jotka kuitenkin vie voiton tälle yksin ololle, mutta pääosin tää on vapauttavaa. Tehdään juuri sitä ruokaa mitä halutaan, pestään pyykkiä silloin kun me niin haluamme, ja siivoamista on ehkä vähän vähemmän? Tai siis siltä ainakin tuntuu, kun neliöitä on sen verran vähemmän. Reggie ei siis ole mikään sottupytty - thank god! Mä en pystyis elämään ihmisen kanssa joka olisi mun vastakohta näissä siivous asioissa.


Oikeastaan kaipaan kumppania eniten iltaisin silloin kun on omaa aikaa. On ehkä hieman yksinäistä, ja haluaisi katsoa ne jotkut tietyt sarjat yhdessä miehen kanssa, nauraa ja jakaa ne hauskat hetket. Myös Mion kanssa olisi tietenkin välillä kiva että olisi joku jonka kanssa sen jutuille voisi nauraa, erityisesti nyt kun pojalle on kehittynyt huumorintaju :) <3 


Kaikenkaikkiaan antaisin tälle yksinhuoltajuudelle arvosanan 8+. Tässä on niin paljon hyviä puolia, eli jos joku nyt miettii että kandeisko olla yksinhuoltaja niin voin lämpimästi suositella :D no ihmisillä toki on hieman eri tapa käsitellä asioita, ja ei ehkä kaikkien mielestä tämä olisi herkkua - varsinkaan jos tykkää paljon tehdä niitä omia juttuja. Mulla niitä ei vain hirveästi ole, siis sellaista että haluan yksin mennä. Mun omat jutut tapahtuu Mion kanssa, ja se ei haittaa. Kiva tehdä niitä samoja juttuja kuin ennen lapsen saamista, mutta ilman kiirettä. Aikaa osaa käsitellä ihan eri tavalla kun on lapsi.