27. marraskuuta 2011

Kirppari-sunnuntai

Herättiin epäinhimillisen aikasin tänään klo 8 ja mentiin kirpparille. Mio sai maistaa päärynä sosetta, Lydian suosituksesta. Se söi sitä tosi hienosti. Olin yllättyny. Tänään satanu koko päivän, eli me ollaan linnottauduttu sisälle. Eilen kyllä kaivoin mun Maailmanloppu-kengät kaapista, mutta mun varusteet on silti heiman amatöörimaiset. Nyt katotaan Wall-E leffa.


PPPRRIIIIIIIIIII (Mio Kiljuu)

Mikali ja Lydia oli aamulla käymässä meillä.





So true.

Sadetakki ensi kesäksi. 2€

26. marraskuuta 2011

Uuniperuna

Eilen oli postaustauko. Olin töissä. Hyvin meni mutta tosi rankkaa. Olin unohtanu kuinka paljon 4h seisominen ja kävely tuntuukaan jaloissa. Mietin että entäs sitten kun on 8-10h työvuoroja. Karelin mukaan mä totun tähän. Toivoa sopii. Mutta siis oli tosi kivaa, ja hovimestari oli ihan huippu. Olin kans unohtanu kuinka hauskaa on tarjoilla humalaisille ihmisille, ja ei, tämä ei ole sarkasmia. Se on oikeesti hauskaa :)

Reggie tosiaan lähti sinne tanskaan eilen joten otan kaiken taas irti ja laitan suomalaista ruokaa. Ostin uuniperunoita, katkarapua, kermaviilia, graavilohta ja patonkia. Mun lempparia. Hyvä seura vaan puuttuu. Onneks on Mio. 

Me oltiin äsken koirapuistossa ja Kristiina piteli Mioa hetken ja totes että melko painava poika. Itehän sitä ei huomaan kun sitä on kanniskellu siitä neljästä kilost eteenpäin jokapäivä. Nyt just en tiedä että paljonko Mio painaa, mutta tiistaina meillä on neuvola joten sekin mysteeri ratkeaa. Mio saa taas rokotuksia ja sanoin Reggielle että se saa viedä sen neuvolaan, koska mun neulakammo ei rajoitu pelkästään itseeni. Lastanikaan ei saa neuloilla pistää. Parempi etten mee huoneeseen mukaan. En usko että panikoiva äiti on paras signaali mitä lapselle voin lähettää rokotustilanteessa.







Kaikki karvat ei mahtunu kuvaan


Päivän "kohokohta"



24. marraskuuta 2011

I got the JoB!!

Aamupala leivät <3


Like father like son.

Pallo

Mio makas ton pöydän vieressä varmaan 30min ja piteli kiinni tosta jalasta

Pelastus

Pelastus nro 2.



Mion tosi-ystävä Karel



Lisää kuvateksti
Leipurin poika Karel teki meille tänään upeat jälkkarit omenasta, vohvelista ja jätskistä

Rakas käsi
Mä oon niiiiin väsyny! Eli yritän pitää lyhyenä tän kirjotelman. (En oikeesti ees tiedä et miks oon näin väsyny, en oo tehny mitään ihmeellistä tänään.)
Olin tänään siellä haastattelussa ja aloitan työt huomenna. Oon niin innoissani ja niiiiin jännittyny! Mitä jos en osaa puhua ihmisille enää???! :D
 Mio suostui syömään tuttipullosta tuota korviketta, joten huomenna kun mä olen töissä pojat voivat turvautua pulloon mikäli homma menee ihan läskiks. Tuo jonkinlaista lohtua se että niillä on B suunnitelma jos Miolle tulee karjuva nälkä. Tiedän että pulloa ei kannata "esitellä" pojalle enää tässä vaiheessa mutta nyt on vähän pakko kun mikään kiinteä ei mene pojalla huulten ohitse ja lasista se ei suostu juomaan. Nokkista Mio ei ymmärrä joten vähän pattitilanne. Ja mä haluan kuitenkin tehdä töitä. Toisaalta hyvin Mio pärjää ilman ruokaa 5h putkeen. Eilen kokeiltiin illalla ja se meni ihan hyvin, ja sama juttu tänään. Tahtoisin tehdä pitempiä vuoroja jossain vaiheessa joten siksi tämä on melkoisen tärkeää. Tuosta työstä voisin mainita sen verran että se on extra palvelu duuni, eli saan tehdä niin paljon tai vähän töitä kun huvittaa.
Nyt loppuu tarinointi. Mä meen koisimaan. Tai jotain.

23. marraskuuta 2011

Soijarouhe rOk's!



Tuo video on otettu n.viikko sitten kun Jenna oli käymässä ja olin ihan unohtanu sen olemassaolon. Tää "rituaali" kuuluu meidän iltarutiineihin aina ennen nukkumaanmenoa :) Mio kiljuu ilosta!

Meillä on ollut tänään siivouspäivä. Työnjako on yleensä se että mä siivoan pois tavarat, viikkaan vaatteet, pesen vessan/suihkun ja keittiön. Reggie imuroi. Sehän passaa mulle koska imurointi ei kuulu lempipuuhiini enää sen jälkeen kun asunnossa on puolet enemmän neliöitä kuin mihin olen tottunu. 

Melinda tuli käymään täällä tänään ja mä tein meille makaroonilaatikkoa soijarouheesta. Oli tosi jees jälleen. Soijasta tulee nyt mun kestosuosikki! (Saara-kummi tykkää!) Hehkutan tätä nyt oikeen kunnolla!!

Mio ei vieläkään konttaa, vaan makaa lattialla ja kitisee niinkuin avuton hylje. Auttaisin jos voisin mutta mikään ei näytä kelpaavan. 

Ilouutisiin: Mio kakkasi tänään pottaan! Vuuuuuhuuuu! Oliko pikkasen voittaja olo? Hahahah pienet ovat elämän ilot.
Toiset todella hyvät uutiset on että mä sain töitä! Ystäväni Karel on töissä ravintolassa ja Karel kertoi mulle että ne tarvii aina extroja plokkareiksi ja tarjoilemaan. No soitin sinne niitten toimistoon tänään ja mulla on eka vuoro perjantaina! :) Teen lyhyitä vuoroja vaan, koska Mio ei vieläkään suostu syömään muuta kun rintaa. Treenattiin äsken kupista juomista mutta tuntuu että kaikki mitä suuhun yrittää pistää niin on kuin myrkkyä. Se puristaa huulet niin tiukasti yhteen kun vaan pienestä pojasta lähtee voimaa ja heiluttaa päätä ja käsiä kuin mikäkin hullu. Oikeestaan se on aika koomista, joten ei voi muuta kuin hymyillä. Ei oo kyllä äitiinsä tullu kranttuuden suhteen ainakaan.
Luulen että on parempi että mä en enää yritäkkään syöttää Mioa vaan heitän pallon Reggielle.

Mammas pärlor.



Makkara-Mio




Kyl tyyliä olla pitää!

22. marraskuuta 2011

Potta



Hymyilevä Leo

Me ollaan varattu Miolle nyt parturi aika. 1.12 lähtee pojalta tukka. Ajattelin että sheivaamalla tukan tasaseksi, niin se kasvaa sitten kahta komeampana takaisin. Saa nähä toimiiko... Meidän mammaryhmässä on Vietnamilais/kiinalainen mamma joka kertoi että ne sheivaa aina vauvojen päät, ja usein jotta, tukka kasvaisi "vahvemmin" takaisin. Kerron sitten että toimiiko. Myönnän että jos Mio olisi tyttö niin me ei varmaan sheivattais, mutta ei oo niin väliä kun kyseessä on poika.

 Tästä uudesta blogista voisin kertoa sen verran että inspiraatio tuli Jenniltä joka sanoi mulle jonkin aikaa sitten että mun blogin nimi pitäis olla Mio Poikani Mio. Nyt asia on hautunu jonkin aikaa ja ajateltiin Reggien kanssa tää toteuttaa. Reggie (ja Jenna) sanoi kans että mun pitää muokata kaikki kuvat jota tänne laitan ettei ne vie liikaa tilaa, joten tästä lähtien kuvia tulee ehkä vähän vähemmän, mutta laadultaan parempia. Tänään kuvia on näin vähän koska ollaan melkolailla oltu kotona ja harjoteltu kuvanmuokkausta :)

Mio oli tänään ekaa kertaa potalla. Tulos oli melko laiha, mutta ainakin yritettiin se 3 kertaa. Tokalla kerralla Mio päätti kakata 2 minuuttia sen jälkeen kun uusi vaippa, sukkikset ja housut oli päällä :) eikait siinä mitään! Huomenna uusi yritys.


Epäonnistunut yritys
Mio heilui itsensä sängyn alle

Vanha Blogi - Uusi osoite

Blogin omistaja



Uusi blogiosote! 
Ajattelin vähän panostaa tähän mihin olen ryhtyny
Muistakaa kommentoida!

Päivän sana on NOPEA!



Huulet <3

Mio liikkuu vesipullon perässä





Lisää kuvateksti

Mion oma Potta :)

Poron käristystä, oli ihan sairaan hyvää!

Miolle lähti kaupasta mukaan myös nokkis

Ruokailun alkeet


Meillä on vihdoin oma netti yhteys! Tähän asti ollaan kaapattu naapurin langaton (buahhahha) ja se on toiminu ihan jees... Välillä on menny hermo kun on ollu niin hidasta, mutta raha mielessä niin pärjätty ollaan. Mehän ollaan säästetty varmaan yli 100€ kun ei oo tarvittu hankkia nettiä täällä uudessa kämpässä! Nyt kuitenki päätettiin satsata ja otettiin huippunopea joka lataa kaiken ennenkun ehdit sanoa N-O-P-E-A! Nopea!

Löydettiin myös Miolle potta ja Nokkis. Nyt kaivattais Jenniltä ohjeita että miten tommonen melkeen 6kk ikänen opetetaan oikeille tavoille... Kuulemma hyvä alottaa tuo ajoissa niin oppii heti alusta että pottaankin voi tehdä asiat. Luulen että jos nyt jaksetaan treenata niin se on helpompaa kuin sitten tulevaisuudessa. Ajattelin toteuttaa tätä pottailua 3 kertaa päivässä. Aamulla kun Mio herää, ruokailun jälkeen jossain vaiheessa iltaa sekä ennen nukkumaan menoa. Kerron sitten että miten asiat edistyvät.

Mä mietin kyllä tätä ruokailua... Tuntuu tosi vaikeelta opettaa Mioa syömään. Se on kohta 6kk ja se vaan sylkee kaiken ulos mitä sisään pannaan. Aika turhauttavaa... Ehkä vika on siinä ettei mulla oo selkärankaa. Who knows? Luovutan heti kun homma menee vähänkin hankalaksi, koska ajattelen että eihän se noin vaikeeta voi olla. Jälleen kerran kaipailen omaa äitiä paikalle näyttämään että miten homma toimii. Tuntuu että Helsingissä mulla ei oo sellasta "selkäranka" ystävää joka vois sanoa että miten asiat tehdään näin tai noin.

Mä oon ollu tosi hurtbulle viimeset 2 viikon ajan! Oon ottanu tavoitteeksi kävellä joka päivä vähintään 5km ja se on tähän asti toiminu aika hyvin. Sen sijaan että mennään koirapuistoon kyhnäämään niin ollaan kävelty pitkiä (mun mittapuulla) matkoja täällä Pasilassa/Alppilassa/Kumpulassa Leon kanssa. Jännä nähä että kauanko tätä riemua kestää. Oon kans yrittäny syödä vähemmän karkkia ja suklaata. Voin kertoa että EI oo onnistunu.
Vähän sama jos mä sanon sulle että "älä missään nimessä ajattele isoa valasta" Niin varmasti ajattelet sitä isoa valasta!

Olin eilen kokkailemassa keittiössä ja yhtäkkiä kun käännyin niin siinä se Mio oli vesipullonsa kanssa! Se oli ryöminy koko matkan olohuoneesta keittiöön <3 kuva yllä

Tänään on muutenkin ollu tosi hyvä päivä. Good news coming soon!