11. syyskuuta 2016

Pitkän tauon jälkeen




Sisko linkkasi mulle vanhan postauksen ja menin lukemaan kirjoituksia yli kahden vuoden takaa. Mä ajattelin että olisi kamala myötähäpeä lukea vanhoja tekstejä - mutta olin väärässä! Oli ihanaa lukea että olen edelleen samanlainen ja ajattelen samalla tavalla kuin ennen. Uskon että se on aikuistumisen merkki, kun ei tarvitse hävetä sanomisia muutama vuosi takaperin. 

En tiedä palaanko ruudun ääreen. Välillä tuntuu siltä että olisi ihanaa päästä kirjottamaan asioita muistiin itselle. Ja myös ihmisille jotka luki mun tekstejä. Parasta tässä "paluussa" oli lukea kommentteja ihanilta ihmisiltä, se fiilia ihan tuntemattomien ihmisten kanssa, ystävystyminen ja samaistuminen! Olen saanut tärkeitä ihmisiä elämääni myös blogin kautta. Voiko tästä enempää toivoakaan? En usko. 

Paljon on tapahtunut. 
Mä olen kolmannen vuoden sairaanhoitaja-opiskelija. Ihan hullua. Kohta mä jo valmistun . 
Mio ja Mai ovat edelleen ihan mahtavia tyyppejä. 
Asutaan samassa paikassa kuin ennen. 
Sama mies edelleen. 
Juon enemmän viiniä kuin ennen. 


Eli ei ehkä niin paljon olekkaan tapahtunut...
Niin, se arki on muuttunut. Siksi tämä ehkä tuntuu niin erilaiselta. Hyvältä. 

18. helmikuuta 2014

Näin meillä taas kerran...

 
Meitä on tässä taloudessa kaksi raivotautista. Silloin kun toinen ei oireile, niin toinen voi vapaasti olla, noh raivona. Mio oli eilen hyvällä tuulella ja kaikki meni kuin rasvattu hänen puoleltaan, mutta samaa ei voi sanoa itsestäni. Nousin väärällä jalalla heti kättelyssä ja olin kuin vihainen ampiainen koko päivän. Meillä huudetaan, ja eilen kun olin laittanut lapset nukkumaan huomasin että mun kurkkua särki kaikesta huutamisesta. Jei, olipa hyvä mieli varmasti kaikilla. Onneksi tänään mä olen taas zen, ja Mio sai aamulla vapaasti olla känkkäränkkä. Hyvä jako meillä, onneksi ei olla samaan aikaan v-mäisiä.


(Teksti kirjoitettu jo eilen, mutta unohdin julkaista :)

14. helmikuuta 2014

Kotiruokaa lapsille


Mä olen seissyt tämän illan aika tavalla keittiössä. Mua on ärsyttänyt itsessäni viime aikoina kovasti se, etten ole jaksanut tehdä ruokaa lapsille. Itselleni, äitilleni sekä ystävilleni  kylläkin, mutta ei lapsille. Eri ruokavaliota ei periaatteessa noudateta, mutta todellisuus on kuitenkin se että teen melkein aina tulista ruokaa, joten lapsille se ei ainakaan vielä oikein sovi. Nyt päätin sitten tehdä kunnon satsit pakkaseen. Käytiin aamulla Main kanssa lenkillä, ja haettiin aineksia minimanista. Tein kolmea eri ruokaa, ja aikaa upposi itse tekemiseen pari tuntia, ja siihen lisäksi sitten pakkaaminen kun ruoka on jäähtynyt. Tälläsiin ruokiin päädyttiin:

Makaroonilaatikko. Se lasten ruokien kuningas. Tätäkin ruokaa on tullut tehtyä monta kertaa, mutta ikinä ole ole mun tekemä maistunut oikein Miolle. Nyt jätin pois kaikki tuliset mausteet ja käytin vain sipulia, lihaliemikuutiota ja vähän mustapippuria. Kun ruoka oli valmista, söi Mio kaksi täyttä lautasta. Vika on siis selvästi ollut mun maustamisessa. Hyvä että tein tälläsen 'kouluruoka' version.

Makaroonit: 0,30€
Jauheliha 1,76 (tarjous)
Sipuli 0,17
2 Kanamunaa n 0,50€
0,5l maitoa 0,5
Mausteet

8annosta/0,40€

Jollof Rice: Tyypillinen Ghanalainen ruoka, mutta tein version ilman chiliä. Toivotaan että uppoaa. Resepti: Paista sipuli öljyssä, kuullota kunnes ovat saaneet hieman väriä. Lisää tomaattimurska, mausteet, silputtu paprika. Keitä 25min ja kuutioi kana pieniksi paloiksi, paista ne erikseen ja laita haluamaasi maustetta, itse käytin currya, valkosipulimaustetta sekä inkivääriä. Lisää 0,3l vettä. Lisää riisi silmämääräisesti (itse laitoin noin 4dl riisiä) ja kananpalaset. Sekoittele välillä kunnes riisi on kypsynyt. Jouduin itse lisäilemään vettä, joten määrät ovat todella suuntaa antavia.
Oikeassa Jollof ricessä käytetään aika paljon chiliä, mutta tein yksinkertaisemman version lapsille.

Tomaattimurska 0,95€
Riisi 0,75€
Sipuli 0,17
Puolikas paprika 0,25€
Kanafile 2€ (tarjous)

9annosta/0,48€

Bataatti&Porkkana laatikko: Inspiraation tähän löysin tuolta facebookin äiti ryhmästä.Maku oli kohdillaan kyllä, mutta nähtäväksi jää suostuuko lapset tätä vihannespainotteista ruokaa syömään.

Luomu porkkanat 1,5€
Bataatti 0,75€
Jauheliha 1,76€
Ruokakerma 0,90€
2 Kanamunaa 0,5€
0,3dl Maitoa  0,30€

9annsta/0,52€

Ja koska mulla ei tällä hetkellä ole elämää, tein myös laskelmia että mitä jokaiselle annokselle tuli hintaa :) olkaapa hyvät <3


Mitä luotto ruoka teillä tehdään? Käytättekö itse pakkasta kuinka paljon? Nyt sais jakaa ideoita, koska uskon saaneeni taas innostusta tästä, sen verran kivuton keikka oli! Ja nyt tiedän ainakin että mitä meidän ruoka sisältää.

13. helmikuuta 2014

Pojat ja glitteri


 Mio sanoi ensimmäisenä tänä aamuna että haluaa meikata. Ooukei... Mä en jaksanut aamulla ennen klo 07 ruveta esittämään vastaväitteitä vaan räpläsin sen sijaan puhelintani. Lopputulos oli glitteri. Paljon Glitteriä.

Mä kuulun siihen kuppikuntaan jonka mielestä poikien ei tarvitse käyttää meikkiä. Okei, ei tää nyt mua niin hirveästi häiritse, mutta kyllä me kasvot pestään ennenkuin ulos lähdetään (ei muuten tänä aamuna pesty, mutta noin niinkuin teoriassa). Mä olen ehkä siinä mielessä vanhanaikanen että musta on ihan ok että tytöt näyttää tytöiltä ja pojat pojilta. Nykyään vouhotetaan siitä että ei saisi jakaa suokupuolta, ja puolet pikkulasten vanhemmista ovat ottaneet aimi annoksen herneitä nenään koska Lego päätti tehdä tytöille oman lego sarjan. Itse en ymmärrä tätä. Mitä väliä sillä on? Miksi pitää olla niin neutraali? Jos Mio haluaa leikkiä kampaajaa niin antaa mennä vaan, ja jos Mai innostuu junista niin sekin on cool. Uskon kuitenkin että biologia ohjaa tässäkin asiassa (ja ehkä hieman minä?) tyttöjä hoivaaviin leikkeihin, ja pojat sitten vähän erilaisiin.
 Jos joku poika haluaa näyttää tytöltä, niin mikäs siinä - what ever floats your boat.

Huomaan että tekstissäni on hieman ristiriitaisuuksia, pointtina kuitenkin:

-Mio on poika, jonka ei MIELESTÄNI tarvitse käyttää meikkiä/yrittää näyttää tytöltä.
-Musta on kiva että lego on ottanut huomioon, että tytöt noin yleisesti ottaen tykkäävät leikkiä vaaleanpunaisia leikkejä.
-Jos joku tykkää olla jotain muuta kuin oma biologia määrää niin GO FOR IT (ei haittaa mun elämää mitenkään)
-Opetan toki omille muksuilleni sukupuolelle ominaisia juttuja. Esim juuri kynsilakat on likkojen juttuja (ja kuitenkin Miolla on aina yksi vaaleanpunainen kynsi ;) )
-En pysty käsittämään miksi ruotsissa käytetään nimitystä HEN (ei hon tai han - vaan neutraali hen, ettei kellekkään tulisi paha mieli. OMG, antakaa mun kaikki kestää) Tällä opetetaan mielestäni lapselle juuri se, että omassa sukupuolessa on jotain 'vikaa', kun sitä ei voida ilmaista suoraan. 
-En myöskään allekirjoita sitä että vauvat puetaan 'vääriin väreihin', ja sitten vanhemmat loukkaantuvat kun joku erehtyy sukupuolesta. Ou tsiisus. Pari kertaa mä olen kans erehtynyt, ja on se vähän jotenkin noloa. Ja ei, sillä ei ole merkitystä kumpaa sukupuolta joku on, siksi just en ymmärrä miksi halutaan hämmentää ihmisiä.



12. helmikuuta 2014

Lasten kuulumiset

Pari kuukautta on tosiaan vierähtänyt ja Main kehitys on kyllä ollut huimaa ihan kaikilla tasoilla. Ensiksi niin Mai on ruvennut kävelemään. Heti uudenvuoden jälkeen hän taisi ottaa 4 askelta ja nyt helmikuun puolessavälissä Mai vain kävelee, konttausta ei oikeestaan näe enää ollenkaan meillä. Mai on nyt 10,5kk.
Mio taisi olla samoissa lukemissa ensiaskelten ottamisessa, ja Mio käveli 11 kuisena, eli hänkin aika aikainen. Neuvolasta kertoivat että yleensä afrikkalaiset/puoliksi afrikkalaiset ovat keskivertoa nopeampia fyysisessä kehityksessä. Mä en voi tietenkään tätä allekirjoittaa kun on vain kaksi lasta, mutta saattaa tuossa olla perää.
Mai on myös avannut 'sanaisen arkkunsa' ja sanoo: Mamma, tack tack, hej hej, hau hau ja titta. Huhheijaa! En pysty käsittämään että Mai on tällänen sana-seija, kun Mio taisi olla reippaasti yli yhden kun ensimmäinen sana tuli. Tähän nopeampaan kielelliseen kehitykseen vaikuttaa mielestäni kolme asiaa:
-Sukupuoli (tytöt ovat vain nopeampia juttelemaan, onhan niillä yleisesti ottaen muutenkin elämässä vähän enemmän puheenlahjoja kuin miehillä... höm höm... omakohtaista kokemusta on)
-Pikkusiskous. Sana-seppo pitää huolen taas siitä että tämä pienempi kuulee puhetta aamusta iltaan.
-Ja se, että mä tokan lapsen kohdalla lässytän Maille varmasti tuplasti enemmän kuin mitä Miolle aikoinaan. Vasta nyt rupattelu tulee luonnostaan.
Vielä yksi iso muutos on mielestäni tapahtunut Maissa. Se on melkein aina hyvällä tuulella. Hymyilee, 'nauraa'(ja '' merkit siksi että kovinkaan ääneen Mai ei vieläkään naura, ellei sitä sitten oikein kutita kunnolla), juttelee, nukkuu paljon paremmin kuin ennen ja on kaikenkaikkiaan aivan mahtava tyyppi. Huomaan että oma fiilis on muuttunut tosi paljon Maita kohtaan nyt kun tässä on tällänen muutos tapahtunut. On se aina ollut ihana, mutta nyt se on selvästi löytänyt oman persoonansa joka on niin valoisa ja valloittava, kiltti mutta jääräpäinen <3 niin helppo rakastaa.
Mai on myös siirtynyt nyt Mion huoneeseen antaen mulle enemmän rauhaa öisin. Ainakin noin niinkuin teoriassa.

Mion kehityksestä ei sitten taas voi sanoa ihan samaa.
 Siitä on tullut kovaääninen raivohullu, joka kyseenalaistaa aivan kaiken - kokoajan, sanoo EI ainakin 74 kertaa päivässä, ja saa mut muutenkin hulluuden partaalle vähintään kolmena päivänä viikossa. Tässäkin on vähän kyllä fiilikset muuttuneet!
  Huomaan että kaipaan enemmän aikaa 'erossa' Miosta, ja että tuo kerho on ihan pelastus meidän suhteelle. Ei varmaan kaikille tule samanlaista uhmaa, mutta sanoisin että tämä oli jotenkin odotettavissa koska Mio on aina ollut persoona. Lohduttaudun sillä, että teini ikä on helppo, koska aijon pitää pintani nyt 110% ja nauttia työn hedelmistä sitten kun herra on pahimmassa angstissa.
Mä olen ihan puhki tosiaan noin kolmena päivänä viikossa, ja kiitän luojaa siitä että hyviä päiviä on ainakin vielä toistaiseksi enemmän kuin huonoja. Joskus tuo tappelu alkaa heti aamusta, ja jatkuu ihan siihen minuuttiin kun Mio menee sänkyyn. Ooh lord, anna mulle voimia... Jokainen voi sitten miettiä että miksi ajattelen ansaitsevani jonkun herkkupalkkion kun illan viimeinen taisto on käyty. Niih.



11. helmikuuta 2014

Än yy tee nyt!

Me ollaan palattu sosiaaliseen mediaan! Oikeestaan facebookkia olen päivittänyt tämän tauon aikana aika reippaasti, koska jonnekkin on pitänyt saada purkaa ilon ja raivon hetket. 
Aah kuinka ihanaa on ollut ilman blogin tuomaa stressiä, ja silti juuri sitä tässä olenkin ikävöinyt. Olen vähintään kerran päivässä miettinyt blogi juttuja ja fundeerannut että mihin suuntaan tämä nyt on lähteäkseen. Lukijakuntaa olisi tietenkin edelleen kiva kasvattaa, mutta tietenkin itseäni varten mä tätä teen, eikä tarkoituksena ole muita hirveästi miellyttää. Eli siis omaa egoa täällä hivellään ;) 

Mä olen nyt taas sulkenut anonymeiltä mahdollisuuden kommentointiin, koska en kaipaa sitä dramaa. 


Hui kuinka paljon onkaan päässyt reilun kahden kuukauden aikana tapahtumaan, en varmasti edes muista kaikkea juttuja mutta kivaa on ollut.

Mä olen ainakin:

-Oppinut polttamaan kynttilöitä
-Lihonnut pari kiloa
-Ottanut itseäni niskasta kiinni (ainakin jo 3 kertaa)
-Ollut helsingissä pari viikkoa
-Kotoutunut uuteen asuntoon
-Ostanut uusia huonekaluja
-Unohtanut värjätä kulmakarvani
-Opettanut Main kävelemään (näin sitä egoa buustataan)
-Raivonnut Miolle vähemmän, vaikka syitä olisi ollut enemmän (nimittäin oikea uhma on nyt rantautunut meille...)

Olen mä muutakin tehnyt, mutta kaikkea ei voi muistaa. Ai niin...

-Tehnyt enemmän kotitreenejä viime aikoina
-Ottanut enemmän aikaa itselleni
-ja vallannut oman makuhuoneeni takaisin itselleni, ja totuttanut kaksi hattivattia yhteiseloon omaan huoneeseen. Aah kuinka mä olenkaan kaivannut yksin nukkumista! (Totuuden nimissä on nyt pakko mainittava että yhtäkään yötä en ole yksin kyllä nukkunut, kun jompikumpi on anyhow luikerrellut mun sänkyyn. Puuht. Ehkä vielä jokukaunispäivä.

Sitä odotellessa on hyvä päivitellä blogia.

Tämä toimii mulla siten, että vältän syömistä kirjoittamisen avulla. Mulla jotenkin karkasi taas käsistä iltapäivä/ilta-napostelu, ja jotain korviketta on löydettävä. Juon siis teetä, syön kuivattuja omenanrenkaita ja kirjoitan turhautuneena tänne :)

Huomenna tulossa postausta Maista ja sen ihanasta iloisesta olemuksesta, sekä Miosta, joka on tosi ärsyttävä (true story... yritin jo vaihtaakkin sen fazerin siniseen facebookissa)

Hyvä yötä <3 MusMus

11. joulukuuta 2013

Media-ähky


Mulle tuli yhtäkkiä blogi/insta/facebook-ähky. En missään vaiheessa ole tykännyt siitä että tekstiä on pakko tuottaa sen takia että muut odottavat sitä, vaan siksi että itse tykkään kirjoittaa. Sama pätee valokuvaukseen ja muuhun mediaan. Tällä hetkellä mulle tuli sellanen fiilis että tarvitsen hieman taukoa tästä. Ja sellaisen pidän. 

Niinkuin kaikki muutkin bloggaajat sanovat, en määritä tauon pituutta. En tiedä kuinka pitkän hetken tarvitsen, mutta ei sillä väliä :) Näppäimistölle paluu on varma. 

Hyvää Joulua teille ihanille <3 

5. joulukuuta 2013

Kääkkk

Taas vierähti muutama hetki ennenku pääsin päivittelemään tänne. Oikea elämä on sen verran makeaa tällä hetkellä että virtuaalinen minä saa olla hieman lomalla tästä bloggailusta. 

Me ollaan löydetty uudesta kodista uusi rytmi, ja jos saan sanoa niin hyväkin sellainen. Mio on nukkunut muutosta lähtien omassa sängyssä joka ikinen yö, ja herännyt ehkä kerran/kaksi yöllä sanomaan mammalle heipat. 

Mai on edelleen yhtä ärsyttävä kuin ennenkin nipistelyn suhteen. Joudun laittamaan lapaset ainaki 4 kertaa joka yö kunnolla kun tämä pikku termiitti on... no ärsyttävä! 

Mä oon varmaan tulossa hulluksi, nimittäin sisustus sellaiseksi. Mulla on niin paljon kaikkee ideoita tähän asuntoon ja haluun että paikat on tip-top! Aah mitä ihanuutta kun neliöt riittää! Tämä oli meille ihan ässä veto tämä muutto, ja niin kivuton kun muuttoapua oli tarpeeksi. 
Me oltiin överi tehokkaita ja saatiin perjantain aikana muutettua kaikki tavarat, purettua kaikki ja siivottua vanha asunto ennen klo 18! Siis vitsi mitä ystäviä multakin löytyy <3 U guys r the best! Hauskaakin meillä oli, ja huomenna olen kutsunut muutto avut tänne syömään kiitokseksi. 

Tänään Mai nukkuu omassa sängyssä taas ekaa kertaa, ja toivon että se pysyis siellä nyt edes jonkin aikaa. Olisi ihana nukkua yksin välillä, ihan rehellisesti sanottuna. 




Mun pitää ottaa itseäni nyt niskasta kiinni (ja nyt kun sanon näin niin sitä EI tule tapahtumaan) ja toteuttaa asunto postaus. Toisaalta täällä on sellasia helmiä, että luulen vähän että rupean toteuttamaan sisustus postauksia vähän siellä täällä, kuhan tunnit riittäis vuorokaudesta tähänkin hommaan.